pieniä Asioita

Yksi tai yhdeksän oivallusta...

2012-01-19T08:58:00.000+02:00

Päivä tuntui olevan täynnä rakkaudellista kommunikaatiota. Olin juuri kokenut maailmaa mullistavalta tuntuvan ahaa-elämyksen katsellessani elokuvaa Yhdeksän oivalluksen tie (The Celestine Prophecy, perustuu James Redfieldin kirjaan). Kun itse oivallan jotakin, koko maailma tuntuu muuttuvan ympärilläni. Vaikka oikeastaan muutuin vain minä itse, oma tulkintani ympärillä olevasta maailmasta ja ihmisistä. Muut heijastelevat takaisin oman olemiseni olemusta, positiivinen heijastuu takaisin ja vahvistuu... kuten myös negatiivinen, johon liittyi jysähdysmäinen oivallus elokuvan kautta. Kun toisesta tahtoo jotakin epätoivoisen voimakkaasti, kommunikaatio muuttuu negatiiviseksi, vaativaksi, väkivaltaiseksi. Alkaa ”syödä toisen energiaa”, mikä vain ajaa toista kauemmas. On kuin yrittäisit saada otetta saippuapalasta.

Ehkä juuri tähän liittyy kokemukset siitä, että juuri kun on omissa ajatuksissaan luovuttanut jostakin suuresta tahtomisen tunteesta, yhtäkkiä tapahtuukin jotakin. Ihminen ottaa yhteyttä, jokin asia järjestyy, ongelma ei tunnukaan enää niin suurelta vaan sen ratkomiseksi pystyy toimimaan rauhallisemmin kuin olisi koskaan uskonut. Usein osaa ”luovuttaa” vasta pitkän tuskailun jälkeen. Elämän opinnoissa edetään omaan tahtiin, avautuminen tapahtuu asteittain...

Tai se, kuinka aidosti oikeaksi tuntemasi lempeä suhtautumistapa toisen käyttäytymiseen lopulta heijastuukin takaisin. Toisen ärtymys tai ahdistus helpottuu, kireä tai kilpaileva ilmapiiri muuttuu kuuntelemiseksi, kannustavaksi, jakamiseksi molemmin puolin. Omien pelkotunteiden ikävähköltä tuntunut kohtaaminen ja välittämättä jättäminen on kannattanut. Tai sitten negatiivisen räjähtelyn, väkivaltaisen kommunikaation jälkikäsittely aidosti suoraan sydämestä tuottaa rakkaudellisen yhteisymmärryksen lopputuloksen. Kiitollisuus, ilo ja yhteys paljastuvat taas roskakasan alta ja sydämessä tietää vain niiden olevan totta.

Elokuvan 9 oivallusta tuntuvat tiivistävän ”kaiken”.

( 1. ) Huomaamme elävämme maailmassa, joka on täynnä tarkoituksellisia yhteensattumia ja kohtaamisia.
( 2. ) Kun yhä useampi huomaa tämän tarkoituksellisuuden, maailmankuvamme uudistuu täysin. Maailmankaikkeutemme osoittautuu pyhäksi ja energian täyttämäksi.
( 3. ) Kaikki ympärillämme on jumalallista energiaa, jonka alamme vähitellen nähdä ja käsittää.
( 4. ) Silloin ymmärrämme, että ihminen joka on aina tuntenut olonsa epävarmaksi joutuessaan olemaan erossa tästä pyhästä energianlähteestä, on yrittänyt saada itselleen energiaa hallitsemalla muita ja aiheuttanut näin kaikki ihmisten väliset konfliktit.
( 5. ) Ainoa ratkaisu tilanteeseen on luoda yhteys jumalaiseen energiaan, rakkauteen joka laajentaa kykyämme havaita kauneutta ympärillämme ja opettaa meidät tiedostamaan korkeamman henkisen minämme.
( 6. ) Tämä tietoisuus päästää meidät tarpeestamme hallita muita ja näyttää meille tehtävämme, joka osaltaan vie ihmiskuntaa uudelle tietoisuuden tasolle.
( 7. ) Tehtävämme etsintä voi vapauttaa sisäisen intuitiomme, joka johdattaa meitä ja jos käsitämme saamamme merkit aina myönteisesti, saa liikkeelle tehtävämme paljastavien yhteensattumien vuon.
( 8. ) Kun kyllin moni meistä liittyy tähän kehityksen vuohon antaen energiaansa muiden käyttöön, saamme aikaan uuden yhteiskunnan, jossa energiatasomme ja havaintokykymme kehittyvät korkeammalle.
( 9. ) Tällä tavoin olemme osa evoluution kulkua -aina alkuräjähdyksestä kehityksen huipulle. Meihin kerääntyy sukupolvien saatossa niin paljon energiaa, että astume lopulta taivaaseen, joka on meidän silmiemme edessä.

Hypoilua ja teletappitouhuja

2011-11-01T18:39:00.000+02:00

Henkistä hypoilua fyysisen hypo-hyper -seikkailun keskellä. Pumppu-urani liikuntahypojen säätöongelma ei ole hävinnyt vieläkään. Se on NIIN kokonaistilanteen arviointia.. joskus pumppu off -liikunnan ajaksi riittää, joskus pitäisi ennakoida enemmän tai aterialle otetut bolukset kummitteleekin vielä taustalla. Ja harvemmin mutta välillä koko hässäkkä menee ihan perseelleen ja tuloksena onkin korkeat sokerit. Studio55:n diabeetikkomaratoonari Arto Lukkarin haastattelun perusteella eksyin googlaamaan lisätietoa ohjelmassa mainitusta T1-diabetesta ja pitkäkestoista liikuntaa käsittelevästä tutkimuksesta ja löysin diabetologi Markku Saraheimon kiinnostavan Diabetes ja liikunta -power point esityksen, joka on esitelty ainakin diabeteshoitajien koulutuspäivillä 2011. Erityisesti mieltäni jäi askarruttamaan esityksen lopussa olevat esimerkkitapaukset urheilijoista ja heidän liikunnanaikaisen ja -jälkeisen verensokeritason ongelmien ratkaisuista. Esim. -30% vähennys perusannokseen n.2h ennen liikuntaa, sitten -50% n.1h ennen liikuntaa... Joillakin kovan liikuntasuorituksen jälkeinen korkea verensokeritilanne ratkesi pienellä hiilaritankkauksella yhdistettynä sopivaan insuliiniannokseen... Kiinnostavia koukeroita.

Jokin aika sitten koin elämäni toiseksi epämiellyttävimmän hypokokemuksen pyöräillessäni myöhään illalla 10 km matkaa kaverin luota kotiin. Sokerit olivat olleet koko illan menomatkan pyöräilystä huolimatta (tai sitten johtuen juuri liian suuresta insuliinivähennyksestä liikuntaan nähden) vähän liian korkealla ja olin niitä pari kertaa varovaisesti korjaillut. Epätodellinen olo oli pyöräillä pimeässä katuvalojen loisteessa kun juuri ketään muita ei ollut liikkeellä. Jossain vaiheessa havahduin sitten siihen, että olo on jotenkin liiankin epätodellinen ja poissaoleva ja hikoiluttaakin oikeastaan tavallista enemmän. Tunnetta voisi kuvailla keinuvaksi tai lainehtivaksi, pyöräily tuntui enemmänkin purjehtimiselta.. Pysähtyessäni juomaan tuoremehua pyörätien reunaan en voinut olla miettimättä että jos siihen aikaan olisi siinä pökertynyt niin kukaan ei olisi välttämättä osunut apuun moneen tuntiin. Sinä iltana lämpimään kotikeittiöön saapuminen tuntui ihanalta... ;)

Tietty kontrollin menettämisen uhka ja sen hyväksyminen jäi mietityttämään. Rento suhtautuminen siihen ettei aina loppuviimein välttämättä olekaan omissä käsissä vaikka olisi kuinka yrittänyt ei ole helppoa. Ajatus on vieras siksikin, ettei minulle ole koskaan oikeasti sattunut hypoa niin että olisin menettänyt tajuntani. En ole oikeastaan edes pitänyt sitä mahdollisena, vaan luottanut lähes sokeasti siihen että havaitsen hypotuntemukset tarpeeksi ajoissa. Ainoa todella läheltä piti -tilanne on sattunut saunomisen yhteydessä. Silloin hypotuntemukset pääsivät lymyilemään saunahikoilun varjossa ja tilanne yllätti. Silloinkin kuitenkin löysin itse pukuhuoneessa mukana olleen glukoosipastillipatukan kimppuun. Olo oli kyllä kuitenkin jo sen verran rajamailla, että makoilin penkillä eikä tajunnan häviäminen tuntunut olevan kaukana. Kuitenkin yksi ainoa tällainen kokemus on äärimmäisen vähän 17 vuoden diabetesuran ajalle.

Vuoristorataa on verensokerikäyrästä tehnyt viime aikoina myös ruokavalion repeily. Okei, kiva idea "relata" ruokavalion suhteen ja syödä mitä tekee mieli, mutta käytännössä lopputulos on Paha olo. Tuntuu tutulta Nainan blogissaan kirjoittamat fiilikset hiilareista ja sairaasta metaboliasta. Ei tällainen metaboliavammainen kerta kaikkiaan voi repsahdella miten sattuu. Jos raaka ja kylmä eivät nyt omalle systeemille sovikaan niin matalahiilarisen linjan täytyisi silti pitää. Kaurapuuroilusta lopputuloksena on sumuinen ja tahmea olo, saamattomuus ja mieli maassa. En minä sitä halua. Miksi ihmeessä siis teen sellaista? Kaitpa se piti taas teletappina kokeilla. Stooopp. Special ruoka-ainehimoina muuten tällä hetkellä kaakojauhe ja carob. :P Niitä voi mättää mustikka-avocadopirtelöön useita ruokalusikallisia... jopa eräpäiväänsä asti kaapissa lojuneet kaakaonibsit joita pidin alun perin liian kitkerinä häviävät nyt hyvää vauhtia.. Ja carobiahan pidin silloin myös pahanmakuisena. No ei kyllä enää...steviaa vielä perään niin taivaallinen suklaavanukas on valmis. Täillä aseella jälleen taisteluun hiilarinhimoa vastaan. ;D

Ja muuten, kiitos Naina, että bloggaat, rohkaisevaa lukea että muutkin kamppailevat saman tyyppisten asioiden kanssa. Eikä kyllä mitenkään vähiten myöskään tuon viimeisimmän bloggauksen aiheen kanssa...ulkonäköpaineet nimittäin. Itsellä vaaka näyttää jotain aivan järkyttävää lukemaa... Ja kuitenkin, elämä on yllättävää. Läskeimmillään ever saattaakin juuri kuulla olevansa jonkun mielestä hot tai huomata että toiseen tuntee vetoa ihan samalla tavalla riippumatta hänen vaihtuvasta painostaan. Elämä heittelee, keho reagoi ja on erilaisia aikakausia. Loppujen lopuksi tuhlaamme aikaa asiasta stressaamiseen aivan turhaan. :)

Vielä diabetesasiaan.. Katselin juuri kiinnostavan Prisma-dokkarin liittyen T1-diabetestutkimukseen. Saarekesoluja sialta. Oikeastaan itse solusiirtoasiaa enemmän ohjelmassa koskettivat kommentit elämästä diabeteksen kanssa. Siitä huolimatta, ettei itsellä tilanne ole niin mahdoton kuin dokumentissa seuratulla potilaalla. Impossible rollercoaster -fiilikset, hoitamisen ja olotilan huomioiminen joka hetki, olotilojen vaihtelut ja sen vaikutukset omaan olemiseen... Nämä kokemukset ymmärtää ehkä ihan oikeasti vain toinen diabeetikko. Diabetes ja "eläminen hetkessä" on mietityttänyt itseäni jonkin verran viime aikoina. Dokkarissa hätkäytti diabeetikon parantumisunelman perustelu: "koska ilman huolta ja verensokerien jatkuvaa mittailua voisi elää hetkessä"...!!! Niin, tietyssä merkityksessä "hetkessä eläminen" olisi silloin helpompaa. Paljon pakollista ennakointia, vaivannäköä ja ikävän olotilan sietämistä jäisi pois. Diabeetikkona hetkessä eläminen vaatii enemmän hyväksymistä ja anteeksi antamista itselle. Täytyy hyväksyä oman toimintakyvyn vaihtelut ja antaa itselle anteeksi se, ettei ole läheskään aina skarpeimmillaan. Spontaanius voi olla käytännön asioiden takia hankalampaa. Mutta silti... juuri kuhunkin hetkeen keskittyminen juuri niine velvollisuuksineen, olotiloineen ja ongelmineen. Eihän siihen ole esteitä. Vain tekosyitä ja hidasteita.

Greedy Needy Me – Rakkautta etsimässä

2011-10-08T16:59:00.000+03:00

Asiat ja ajatukset, blogitekstikin ovat kuplineet päässä ja sydämessä. Mutta puuron keittämisen tavoin, kypsymistä ei voi nopeuttaa mikäli tahtoo käyttää aidompia ainesosia pikahiutaleiden sijaan. Lopputuloksesta sen maistaa... :) Harjaantuneemmilla kypsyttelijöillä tosin aidotkin ainekset tuntuvat kypsyvän nopeammin tässä elämän puurokattilassa, mikä näkyy esimerkiksi kauniissa Kuun ja vuoren välissä-blogissa. Aikamoisia jäsennyksiä meidän muidenkin tajunnanvirtaan tarjolla...!

Omassa elämässäni on ollut käynnissä pieniä, suuria ihmissuhdeharjoituksia. Ei varsinaisesti tarkoituksellisesti haettuna, mutta usein tapahtuu jotakin juuri kun on ajatuksissaan ”luovuttanut” kyseisen asian suhteen eikä sitä odota. Tapahtuu jotain, mitä on ehkä aiemmin toivonut tai sitten sellaista mitä ei ole osannut toivoakaan, jotain mikä tuntuu äärettömän hyvältä. Tuntuu kuin toista (ja siis itseään) odotuksista vapauttaessa toinen oikeastaan lähenisi. Ehkä paradoksaalisesti etäisyys mahdollistaa läheisyyden ja vapaus yhteen vetävän voiman toteutumisen...?

Samaa vapautumisen haastetta olen saanut kokea kahdella tavallaan päin vastaiselta tuntuvalla tavalla ilmennettynä. Toisaalta suorana haasteena: ”Puhu enemmän, ilmaise ajatuksiasi ilman liiallista kritiikkiä, päätä vapautua tavasta pelästyä, vetäytyä, nukkua yön yli ja reagoida vasta sitten!” Ja toisaalta taas varauksettomana hyväksyntänä: ”Mulla oli mukavaa sun seurassa, sanoin jo aikoja sitten että kelpaat omana itsenäsi ja tykkään susta juuri tuollaisena kuin olet...” Siitä huolimatta että olisin itse tuntenut itseni hölmöksi / riittämättömäksi / kyvyttömäksi ilmaisemaan itseäni siten kuin ajattelin että ”pitäisi”. Hyväksyntä tekee kaiken yrittämisen turhaksi, jännittäminen valuu lopulta tyhjiin... Haastaminen taas tökkii epämukavuusalueelle hakeutumiseen mikä on myöskin hyväksi. Siinä tarvitaan epätäydellisyyden hyväksymistä eli hetken täydellisyyden (epämukavuuden opettavaisuuden) oivaltamista. Tunteiden kautta kuvaten, hetki voi tuntua samaan aikaan sekä äärettömän onnelliselta että kipeältä. :)

Kokemukseni tuntuvat sulautuvan hyvin lukemaani teoreettiseen jäsennykseen psykologisten ongelmien ”ratkaisusta”: Steven C. Hayes: Get Out of Your Mind & Into Your Life. Vertauskuvana ongelmien kanssa painimiselle Hayes käyttää esimerkiksi sotimista tai juoksuhiekkaan joutumista:

”In this metaphor, the war looks and sounds much the same whether you are fighting it or simply watching it. Its appearance stays the same. But its impact -its actual substance- is profoundly different. Fighting for your life is not the same as living your life. [ … ] Ironically our research suggests that when the substance changes, the appearance may change as well. When fighters leave the battlefield and let the war take care of itself, it may even subside. As the old slogan from the 1960's put it: ”What if they fought a war and nobody came?”

”Someone struggling to get out of the mud may never realize that the wiser and safer action to take would be to get with the mud.” (ts. pyristelemällä uppoaa vain syvemmälle...)

Vielä ihmissuhdeasiaan palatakseni, sekä omakohtaisesti että toisten parisuhdemenoa vierestä kuunnellen olen havainnut kuinka helposti ihmissuhteissa lipsahtaakaan itsekkääseen takertumiseen: mitä minä toiselta haluan/tarvitsen/saan... Todellisuudessa voisin yhtä hyvin toivoa sitä, mikä on parasta Hänelle. Tai vaikkapa riitatilanteessa toisen näkökulman kysyminen ja kuuleminen. Tunteiden tempoessa mukaansa se on vaikeaa, vaikka oman kokemukseni mukaan todennäköisesti auttaa yhteisymmärrykseen ja purkaa koko tunnekuohun? Tiedostamisen kautta tunteiden yli alkaa pystyä toimimaan paremmin... Sitäpaitsi totuus satuttaa vain jos väkisin haluan sen olevan tietynlainen ja se selviää itsestään, kun malttaa maata juoksuhiekassa väkisin pyristelyn sijaan. Sitäpaitsi loppujen lopuksi, Kuka haluaa ja satuttaa Ketä...?!? ;D Sitä, mikä on hyväksi Minulle, Sinulle ja Meille ei voi oikeasti erottaa toisistaan, sillä ne ovat Samaa!

Tämä iski todella konkreettisesti tajuntaan myös aivan toisessa yhteydessä, nimittäin katsellessani Earthlings -dokumenttia ihmisten muille maan asukkaille tekemistä julmuuksista. Ei voi olla hyväksi minulle, sinulle tai kenellekään että maailmassa tapahtuu sellaista. Oli se sitten kotikylässä tai maapallon toisella puolella. Vastuu dokumentissa nähtyjen ihmisten teoista on ihmisenä myös minulla. Ja meillä kaikilla. Tiedostamisen ja tietoisuuden kautta voimme vaikuttaa, jokainen...

Minun velvollisuuteni ja oikeuteni on ilmentää sitä kehitystä, joka minussa (sekin tietysti monien muiden ihmisten avustuksella) tapahtuu. Esimerkiksi tässä kirjoituksessa (tai yhtä lailla jossakin real-life tilanteessa) yrittää käyttää sanoja merkitysten kantajina/kuvaajina siten kuin tässä hetkessä osaan ja siten peilata eli oppia. Tein jälleen parhaani, Kiitos! Tuliko tästä tekstistä kuitenkin sekava?!? ;D Sekavina ovat ajatuksenikin viimeisen viikon aikana pyörineet! Kenties syy näennäiseen sekavuuteen on se, että yhtäkkiä ihan kaikki tuntuu liittyvä kaikkeen... eli kaikki on selkeän sekavaa mylläkkää. Monia asioita tuntuu jäsentyvän jonkin yhden asian kautta. Loppujen lopuksihan kuitenkin... tärkeintä ei olekaan se pystynkö sanoin välittämään merkityksen sinulle sellaisena kuin sen itse koen. Olennaista on se, että kaikki peilaavat tästä(kin) tekstistä omia ajatuksiaan ja merkityksiään. ”Merkitys sijaitsee merkityksettömyyden ytimessä.” Jep, resonoi. :) Kenties sait poimittua tästä ajatusvirrasta jonkin pienen pisaran. :)

Tyyntä myrskyn silmässä!

2011-09-22T16:48:00.001+03:00

Pyörremyrskyvuosi jatkuu! Kokemukset vyöryvät, käsitykset itsestä ja muista, elämästä ja asioista kääntyilevät. Diili-tyyliset potkut (harjoittelu)paikasta olivat toisaalta jysäysylläri, toisaalta jollain tavalla ilmapiiristä aavisteltu juttu. Absurdia, järkyttävää, helpottavaa ja huvittavaa. Kiinnostavaa. Haastavaa. Ja toisaalta taas... ei sittenkään tunnu liikuttavan kovin syvältä! Jollain tavalla pohdin ja tunnustelen kyllä tulevaa joka päivä, mutta silti tuntuu olevan yllättävän rauhallista tässä hetkessä. Viimeisinä viikkoina työn kiihtyvässä paineessa huomaan olleeni vihainen, turhautunut, jopa kapinoiva. Niinpä (tavallaan tietysti turvallisten) suunnitelmien purkautuminen ei tunnukaan hirveän harmittavalta, vaan olennaisemmalta tuntuu asiat joita kuljetulla matkalla on saanut oppia. Taloudellisista harmeista huolimatta käytetty aika ei tunnu hukkaan heitetyltä. Mielessä risteilee se, kuinka opittua voisi hyödyntää seuraavalla askeleella.

Mitä sitten opin? Opin paljon itsestäni. Opin, etten kenties olekaan niin alistuva ja kiltti kuin olin ajatellut olevani. En aina olekaan hiljaa, vaan sanon myös vastaan. Ilkeästikin käyttäytyvät johtajatkin ovat Ihmisiä rooliensa takana. Omalla läsnäololla ja mielentilalla voi olla uskomaton vaikutus toisiin ihmisiin. Usein rauhoittava sellainen. :) Olin yllättynyt siitä, kuinka monta kertaa sain asiasta jopa suoraa palautetta potilailta, joiden kanssa työskentelin. Ehkä minulla ei olekaan niin hyvä työmotivaatio kuin ajattelin. Ainakaan en taida sittenkään olla tarpeeksi motivoitunut tekemään vain jotakin, mitä tahansa työtä työn tekemisen vuoksi. Tähänkin työhön mennessäni innostus kiinnostuksena asiaa kohtaan oli suuri ja se kantoi kaikkiin näihin oppimiskokemuksiin saakka, mutta loppua kohti kun koin tilanteen käyvän kohtuuttomaksi innostus rakoili turhaannuksen tieltä. Jollakin tavalla koin hoitamistyyppisen työn omakseni ja jäin pohtimaan pitäisikö minun edetä siihen suuntaan enemmänkin. Vuorovaikutus / hoitaminen / palveleminen hoitavat myös itseä jossakin muodossa siitä huolimatta, että ihmisten kohtaaminen voi olla myös raskasta. Raskasta tietysti varsinkin pakkotahtisesti ja muutenkin tehokkuusajattelulla hutkien puolihuijauksena toteutettuna, mutta entä jos työtä saisikin toteuttaa inhimillisemmistä lähtökohdista käsin..?

Vaikka ulkonaisesti mitaten moni varmaan sanoisi elämästäni, että oletpa sopan keittänyt, itsestäni näyttää, että suhteellisen hyvin menee. Tosin mittatikkukin voi olla muuttunut radikaalisti vaikkapa vuoden aikana. :) Sisällä on vallinnut viimä päivinä toisaalta kaaos, toisaalta outo rauha. Vuosikalenteria kirjoittaessani tajusin, miten hyvin minulla viime aikoina on pyyhkinyt fyysisesti verrattuna aiempaan. Viime vuonna samaan aikaan taistelin väsyneenä flunssan kourissa ja vatsa oli todella heikossa hapessa. Ainoa sulava aamupalavaihtoehto tuolloin oli maitorahka marjojen kera. Väsytti paljon. Nyt sen sijaan olen jaksanut painaa yli puoli vuotta ylipitkää työpäivää ja lisäksi innostua jostakin jopa vapaa-ajallakin. Hoitaa kuntoa lenkkeilemällä, painoharjoittelulla, pyöräilyllä... Pinnistellä ruokavalion kanssa. Nähdä elämässä iloa, valoa, merkitystä ja toivoa.

Tuntuu, että fyysisesti minulla on ollut 100% enemmän poweria kuin vaikkapa vuosi sitten siitä huolimatta että olen lihonut vuoden takaisesta useamman kilon (kenties massasta on osa hankittua lihastakin, mene ja tiedä :), enkä edelleenkään elä läheskään täydellistä raw food / cousens / luomu tmv. ruokavaliota. Useampia lisäravinteita on kylläkin löytänyt osaksi päivittäistä rutiinia (suurimmaksi osaksi toisen asiasta innostuneen diabeetikon suosituksesta, kiitos ihana kaikesta!!!) ja välillä kesällä taisin elää melkoista hyvän olon putkea pirtelö-tuoremehulinjalla mutta tällä haavaa syömiseni on ollut vallan sekavaa ja sekalaista. Usein lautaselle on lihvahtanut hiilareitakin, kuten vaikkapa luomukaurapuuroa voilla ja mansikoilla (wou-nam!), cousensen pannaan julistamaa soijaa (kuten tofua) tai vaikkapa fetajuustoa... ties mitä! :D Toisaalta on tullut myös yllättäviä kokemuksia siitä, kuinka oikeasti kyllä voisi elääkin vaikka ”pelkillä” pirtelöillä. Todellisuudessahan asia on vain mielestä kiinni. Tuosta voimakkaasta tunneterroristista, joka saa toisaalta syömiskuviot helposti luiskahtamaan syömishäiriöltä tuntuvan toiminnan puolelle. Toivoa siis kuitenkin on. Toiminta kehittyy sitä rationaalisempaan suuntaan, mitä enemmän vapautuu toteuttamaan omien pelkopeikkojensa kohtaamista. Silloin epäolennaiset haluamiset kyseenalaistuvat, menettävät voimaansa, ehkäpä lopulta jopa katoavat??? Kauniita ja kipeitä terveisiä matkalta! :)))

Loppuun tuntuu jostain syystä houkuttelevalta heittää mieltäni askarruttamaan jäänyt sitaatin Peter Cameronin romaanista ”Andorra” (s.161-162):
”Kysyin häneltä [nainen: harras katolilainen, lehtinainen, tutkija ja feministi] kerran, miten hän sovitti yhteen älynsä ja uskonsa, ja hän vastasi ettei hän sovittanutkaan.
   Ne ovat eri asioita, hän sanoi. Toinen on sielun, toinen järjen asia.
   Sinä siis uskot sielullasi ja ajattelet järjelläsi? kysyin häneltä. Onko se samanlaista kuin jos taputtaisi päätään ja hieroisi mahaansa?
   Ei, hän sanoi. Niin yksinkertaista se ei ole. Älä takerru sanoihin. Eivät ne oikeasti ole eri asioita. Eivät ollenkaan. Minä uskon sydämelläni ja sielullani ja järjelläni. Muussa tapauksessa se ei merkitsisi mitään.
   Mutta miten sinä pystyt siihen? Miten sinä voit uskoa sellaiseen mitä järkesi ei voi hyväksyä?
   Mutta sitähän usko juuri on, hän sanoi. Ihminen uskoo siihen mitä ei voi tietää eikä ymmärtää. Ihminen ei usko siihen minkä tietää.
    [ … ]
Vahinko, että kadotamme niin nopeasti kyvyn uskoa; se rajoittaa mahdollisuuksiamme muuttaa itseämme, pelastaa itsemme, sillä se sälyttää muuttumisen ja pelastumisen hirvittävän taakan meidän omille harteillemme. Kun ihminen lakkaa uskomasta, hän ei enää voi rukoilla eikä tehdä uhrauksia eikä pyhiinvaellusmatkoja eikä sytyttää kirkkoon kynttilöitä. Ihminen juuttuu itseensä, maailmaan vailla ihmeitä.”

Teemana Rakkaus

2011-07-03T17:35:00.001+03:00

Elämä on ollut viime ajat aallokkoa... ylös ja alas sellaiseen tahtiin, että vaikka teemoja mahdollisiin bloggauksiinkin vilisee niin en ole vain ehtinyt kirjoitella. Kun suurin osa ajasta menee töissä käymiseen, loppuaika hurahtaakin hillittömän nopeasti. Bloggaus ei silloin valitettavasti yleensä ole siellä to do -listan kärkipäässä. Varsinkaan kun sen vaatii tietynlaisen kirjoitusinspiraation niin että tekstiä syntyy pakottamatta. Ja väkisinhän tätä on ihan turha vääntää! :D Inspiraation hetkellä taas teksti vain "tulostuu" ulos.. niin kuin tänä aamuna on tuntunut. Asia on kyllä pyörinyt ajatuksissa jo pitkään, mutta jäsentyi kirjoitukseksi vasta nyt.

Olen ollut yllättynyt ja ihmettynyt siitä, kuinka lähelläni vain ON, ja löytää/löytyy ihmisiä, joita voin sanoa rakastavani. Siis Rakastavani, kun Rakkaus ymmärretään de Mellolaisittain... (Jep, lukekaa Havahtuminen, se tekee ihmeitä! ;D Ehkä jopa panee laittaamaan elämän ihan uusiksi kuten minulle taisi käydä...) Voisin kuvata asiaa niin, että koen todella voimakkaasti "pitäväni" ihmisistä juuri sellaisina kuin he ovat, koska ymmärrän kuinka upeita ihmisiä he ovat kaikista "vioistaan" huolimatta. Ja kuinka oikeassa paikassa he ovat elämässäni opettamassa minulle juuri niitä asioita joita minun on tarkoitus opiskella. He saavat minut nauramaan, itkemään, ahdistumaan, voimaantumaan, väsymään, rohkaistumaan... mitä milloinkin :) Tuntemaan tunteita, joiden tarkastelemisen kautta opin koko ajan lisää itsestäni. Ja he saavat minut Hymyilemään. Mutta en halua omistaa heitä, vaan tiedostan että he tulevat ja menevät niin kuin on tarkoitus. Siitä huolimatta että se tuntuisi välillä kipeältäkin. Toivon heille kaikille Hyvää Matkaa! Ja samalla nautin siitä ajasta, kun polkumme kulkevat rinnakkain.

Tämä Rakkaus on tuntunut tällä hetkellä hyvältä. En tietenkään sano, etten parisuhderakkautta halua, mutta en ole kuitenkaan sellaisen etsinnän kanssa enää levoton tai ahdistunut. Luotan siihen, että oikea henkilö on luonani sillä hetkellä, kun oman kehitykseni kannalta on tarkoitus jälleen elämää parisuhteenkin kautta opiskella. Silloinkaan en enää halua hukata itseäni tai toista omistaa, koska se ei ole mahdollista tai tarpeellista. Ja juuri nyt (ja aina!) minulla on Lupa Rakastaa teitä kaikkia ainutlaatuisia ihmisiä ympärilläni... vaikkapa...

* Sinua, joka annoit minulle anteeksi...
* Sinua, joka uskallat ravistella minua jatkuvasti...
* Sinua, jota en ole vielä tavannut...
* Sinua, joka kannustat minua töissäni...
* Sinua, ärsyttävin työtoverini, olet oikeasti mukava! :)
* Sinua, joka veit minut sateisen illan hämärissä fiilistelemään ihmeellistä fantasiamaisemaa...
* Sinua, joka hellit egoani parilla sanalla ja paransit itsetuntoani...
* Sinua, "pikkusisko"
* Sinua, jonka seurassa olen lukossa ja tunnen itseni riittämättömäksi...

...ja monia, monia muita, joiden kanssa jollain tavalla kohtaamme! :) Ja tämä rakkaus ilmenee lämpönä, jakamisena, ilona, auttamisena, kuuntelemisena, hymynä, kosketuksena, keskustelemisena... Ja se kaikki mitä annan tuntuu säteilevän takaisin. Joskus aivan yllättävistä suunnista ja odottamattomissa muodoissa. Olen ollut viime aikoina Onnellinen. Kaikesta elämän epätäydellisyydestä ja huonoista hetkistä huolimatta. Kiitos!!! <3

Myös eräässä musiikkikeskustelussa on ollut juuri nyt teemana rakkaus. Tässäpä pari aika...specialia kappalepoimintaa... ;D

Myös tässä aivan ihana niisk-fiilis biisiheitto kanssakulkijalta <3 :

Kirkkaita hetkiä

2011-06-06T23:05:00.000+03:00

Viime ajoissa on tainnut olla paljon "Etsin, jolloin en tietenkään voi löytää" -henkeä... oman itsensä kadottamisen fiiliksiä, sekoilua ja pakenemista. Kuitenkin, ehkäpä on myös niin, että vaikka toisaalta, "kun etsii ei voi löytää" (aivan loistava lause eräältä valoisalta bloggarilta ;) niin toisaalta myös välillä täytyy hukata, jotta voi löytää... :))

Viime kuukausina meditaation harrastaminen on jäänyt varsin epäsäännölliseksi ja vähäiseksi. Yhtäkkiä olen kuitenkin huomannut, että hetkiä, jolloin meditaatiotuokioiden tavoin on yhtäkkiä saanut kiinni omista syvemmistä ajatuksista ja tuntemuksista onkin vain tapahtunut arjen keskellä ilman meditaation suorittamista. Parinakin iltana lämpimässä suihkussa rentoutuessa. Lauantai-iltana taas omia negatiivisia tunteita hikisellä pyörälenkillä paetessa, mistä tulikin ihan huippuhetki oikeastaan. Eksyilin pyöräteille, kello oli jo paljon illalla ja ilma hieman sateinen, mutta pysähdyin, totesin rauhallisesti että hetkinen, juuri näitä tunteita ja pelkoja olen nyt tällä häseltämisellä paossa. Enkä niitä pakoon pääse, ainoa mahdollisuus on siis hyväksyä ne ja tarkastella niitä. Sitäpaitsi oikeastaan: hätääkös tässä, oikeastaan koko tilanne tuntui hieman huvittavalta. Kaiketi siis tämäkin meditaatiogäppi on ollut ihan tarkoituksenmukainen vaikka sitä vielä hieman aiemmin harmittelin? :)

Hukkaamista siis harjoiteltu, ehkäpä onkin taas myös löytymässä jotain...?

Monenmoista...

2011-05-29T00:48:00.003+03:00

Blogini on jäänyt Toooooodella retuperälle viime taas pitkään... ja kaikenlaista on tietysti ehtinyt tapahtua. Postin työpaikka tuntui hurjan raskaalta ja antoi motivaatiota hakeutua ihan toisenlaiseen kuvioon. Jälleen työkokeilua, mutta tällä kertaa selkeällä lupauksella työpaikasta jatkossa. :) Tällä haavaa siis teen sekä toimistohommia että vähän hoitsutyyppiseltä tuntuvaa hommaa vanhusten parissa. Tuntuu ainakin juuri tällä hetkellä itselle jopa sopivalta hommalta. Niin sopivalta kuin nyt ylipäätään tässä normityöelämän hullunmyllyssä tuntuu voivan olla... Tehokkuutta-tehokkuutta-tehokkuutta jne. tottakai. Uhu, lienee minun aikani tällä hetkellä pyöriä oravanpyörässä.. :-P Yllättävän positiivisilla mielin kuitenkin tällä haavaa. Pohtiessani ääneen työelämän suurta vaikutusta terveyteen ja hyvinvointiin minulle suositeltiin katsomaan Ajan Henki-elokuva. Ihan vielä en ole saanut kokonaisuudessaan sitä katsottua, mutta asialta vaikuttaa!

Työpäivinä huomaa muuten todella konkreettisesti ilmapiirin vaikutuksen omaan mieleen ja siten myös ruoka-asioihin... Tuntuu että työpäivien aikana todella tulee selviä mielihyvätarpeita ruuan suhteen: tuntuu ettei työpäivän keskellä kiireilmapiirissä oikein pysty rauhoittumaan syömään jolloin ruoka sulaa entistäkin (huonoa) heikommin. Toisaalta taas kylmä pirtelö tuntuu tosi "tylyltä" ja epätyydyttävältä työlounaana. Lämmin lounaspuuro vaikkapa quinoahiutaleista (helposti sulava) tuntuu hyvältä, mutta ei ole verensokereiden kannalta paras, tietenkään. :P Kenties höyrytetyt kasvikset herkkumausteilla voisi olla tämän hetken kompromissiratkaisu työlounaaksi: sekä vähähiilarista että helposti sulavaa.

"I'm your tamagotchi, so happy that you love me..." :D

Diabeteksen hoidon saralla taas on tapahtunut iloisia asioita: minustakin tuli 10 päivää sitten pumppuilija :) Uusi pinkki Medtronic-pumppu on saanut kämppikseni nimeämänä lempinimen tamagotchi ja tuntuu kyllä todellakin diabeetikon parhaalta kaverilta! Kiitollisuutta kaikista omituisista sattumista joiden kautta kiinnostuin pumppuideasta! Niin paljon joustavuutta verensokereiden hallintaan... vielä kun oppii tekemään paremmin arvioita oikeista insuliinimääristä eri tilanteissa tässä uudessa systeemissä... Alun perusteella olen todella iloinen ja toiveikas. Jo ensimmäisinä päivinä sain mittailla ihmeen paljon erittäin mukavia verensokerilukemia kuten 6 ja 7 mutta melkoista vuoristorataakin päivistä vielä löytyy :) Kuitenkin vuorokausiannokset vaikuttavat heti ihan kohtuullisilta, hyvinä päivinä ollut päälle 30 ja vain hurjimpina viikonloppumässyinä päälle 60yks. Loput siltä väliltä, neljää ja viittäkymppiä.

Juuri tällä hetkellä pumpustani vielä tamagotchimman (hauska nimitys, iloinen ajatus!) tekee se, että siinä on käytössä 3 päivän non-stop verensokeriseurantasensori... eli pumppu piippailee liian matalista ja korkeista sokereista sekä vaatiakseen kalibrointimittauksia tavallisella verensokerimittarilla. Eiköhän ne verensokerit siitä pikkuhiljaa säädy, varsinkin jos ja kun ravintoasioissa löytyy riittävästi low carb linjaa! Innostusta ilmassa niin säädön kuin liikunnankin suhteen :))) Elikkäs siis vielä loppukevennys näihin kuulumisterveisiin:

PIkaista tilannepäivitystä...

2011-02-20T01:27:00.000+02:00

Oho, peräti pari kuukautta on päässyt hujahtamaan edellisestä bloggauksesta! Ja siltä se kyllä tuntuukin. Piiitkältä ajalta nimittäin. Suuria muutoksia on ollut varmasti shokkiin asti tänä aikana. Uusi asunto järjestyi ihan yllättävän helposti ja mukavasti. Ihanan kämppiksen kera asustelen juuri sellaisessa kämpässä mitä etsimmekin... Window farm kimppakeittiön ikkunasta vain puuttuu -ainakin toistaiseksi. Olisi kiinnostava projekti, mutta aikaa vievä ja innostusta vaativa. :)))

Töiden osalta päätin myös yhtäkkiä että nyt on aika todellakin tehdä jotain ja menin pestautumaan postille postinjakajaksi... Aika kaheli päätös varsinkin tähän vuodenaikaan! Viides työviikko takana ja fiilikset ovat vaihdelleet laidasta laitaan päivästä ja viikosta riippuen... :) Raskas jobi, todellakin. Toisaalta ei mitään rakettitiedettä ja ulos pääseminen työpäivän keskellä on piristävää, mutta raskautta tuo ainainen hektisyys ja superkiire, säät sekä loputon ylityöputki. Duuniasioista tulette epäilemättä vielä kuulemaan jos jonkinlaista ämpyilyä... :D

Pahimmat vatsaongelmat ovat pysyneet poissa ja olen pystynyt syömään monenlaista ruokaa. Vähän liiankin hyvin ilmeisesti, koska ruokavalio on kyllä päässyt vähän leviämään käsiin! Leivän ja suklaanhimo ovat ottaneet valtaa ja rasvaakin on tullut varmasti vedeltyä reilusti yli kulutuksen. Niinpä tällä hetkellä onkin vähän repsahtanut olo fyysisesti, pari extrakiloa on kertynyt. On aika tarttua itseään niskasta kiinni ja julistaa Katja kesäkuntoon -projekti alkavaksi... :) Oman haasteensa tässä kyllä tuovat fyysisen työn mukanaan tuomat matalat verensokerit joihin pitää usein kiireessä jotain mussuttaa oli nälkä tai ei. Varsinkin flunssan ja tietyn kuukautiskierron vaiheen heittelemänä verensokerikäyrä onkin näyttänyt töissä aikamoista sahalaitaa. :-P Toivotaan että tilanne tasaantuu ja helpottuu taas. Onneksi ruokavaliossa on edelleen säilynyt myös terveellisyyksiä, kuten ohjelmaan jo kauan sitten takaisin palannut aamupirtelö ja itse puristetut mehut. Työpäivien lounaaseen on kuulunut usein vatsaystävällistä hiilarienergiaa postilenkille antavaa luomua hirssipuuroa tai sitten melko vähähiilarista juureslaatikkoa härkäpapurouheella terästettynä. Mutta pahiksiakin riittää tällä haavaa taas ruokavaliosta karsittaviksi. Jälleen ollaan psyykkisiin tarpeisiin syömisen kysymysten äärellä. Kun vaikkapa työelämä ankeuttaa ja väsyttää niin tekee mieli syödä vaikkapa niitä hiilaripahiksia ja makeaa. Nähtäväksi jää mitä tapahtuu. Jotain kuria kyllä tällä hetkellä ruokavaliooni kaipaan ja olon kevennystä vaikka toisaalta fyysiseen työhön tarvitaankin sopivaa energiaa...

Diabeteksen hoitoasioissa olen edennyt uuden jo pidempään pumppuilleen diabeetikkoystäväni kannustamana insuliinipumpun hankintaa kohti. Seurailtuani aikani toisen pumpputouhuja totesin, että pumppu kieltämättä tuntuu vallan paljon hoitoa joustavammaksi tekevältä vempeleeltä. Enää edes cyborgina piuha ja kanyyli mahassa eläminen ei tunnu pelottavalta, vaan odotan sitä positiivisin mielin. Kolmen päivän non-stop verensokeriseuranta sensorilaitteella on jo tehtynä pumppuasian edistämiseksi, nyt odottelen vielä soittoa diabeteshoitajalta. Ensi viikon aikana pitäisi tulla tietoa siitä, eteneekö pumpun saaminen minun kohdallani ja jos niin miten ja milloin. Pitäkää siis peukkuja..! :)

Tällaista pikkupikapäivitystä tällä kertaa, seuraava bloggaus täytyy ehdottomasti saada aikaan pikaisemmin kuin tämän kertainen! Aurinkoisia talvipäiviä ja kuulemisiin siis! :)

Joulua :)

2010-12-24T15:11:00.000+02:00

Joulu(mielen)rauhaa kaikille!!!

Palaillaan blogimaailmaan taas ensi vuonna uusin ajatuksin ja uusin kuvioin muuton jälkeen. Joulua viettelen itse tänä vuonna aika erilaisesti kuin koskaan aikaisemmin, mutta rauhallisin mielin. Talvinen maailma on Kaunis. :)

Luottamus kadoksissa???

2010-12-18T14:47:00.000+02:00

Viime päivinä mieltäni on askarruttanut paljon asia nimeltä Luottamus. Luottamus Itseeni. Luottamus toisiin ihmisiin. Luottamus parisuhteessa. Itse koen olevani tässä asiassa jotenkin lukossa. Huomaan, että hyvin usein sosiaalisissa tilanteissa "suojamuuri" puskee päälle. Olen jo aiemmin huomannut, että minulla on erikseen "työpersoona", joka on positiivinen ja kaikkia miellyttävä, aina asiallinen, tarvittaessa "pakkoreipas". Ikään kuin naamari, joka peittää omia negatiivisia tunteita, kuten vaikkapa tunnetta omien taitojen riittämättömyydestä, ujoutta, loukkaantumista, hätääntymistä, tympiintymistä, epäuskoa omaan tehtävään...

Työssä tehtävien hoitaminen usein edellyttää ihmisten miellyttämistä ja juuri työpaikan määräämällä ympäristö- sekä roolisidonnaisella tavalla vuorovaikuttaminen on velvollisuus. Nyt tietoisuuteeni on kuitenkin isketty huomio siitä, ettei tuo suojakilpi suinkaan rajoitukaan työkuvioihin, vaan se onkin itselläni päällä lähes kaikissa ihmissuhteissa. Toisissa tosin voimakkaammin kuin toisissa. Joka tapauksessa kuitenkin aitoa vuorovaikutusta ja oman persoonan ilmentämistä häiritsevällä tavalla. Tällaisen naamion kanssa minusta tulee helposti liiankin neutraali, "haalistunut" ja kenties etäisen oloinen, mikä haittaa pahasti vaikkapa tutustumista uuteen ihmiseen.

Asian pahin puoli on kenties se, että lukossa oleminen blokkaa yhteyden saamista omiin ajatuksiin, tunteisiin ja reaktioihin, sillä naamio peittää ne paitsi toiselta, niin myös itseltäkin. Itsekään ei oikein tunne, miltä jokin asia, johon pitäisi reagoida itsestä tuntuu tai mitä mieltä siitä todella on. Vetää siis hiljaiseksi. Omat ajatukset löytyvät vasta jälkikäteen, kun itseä saa tunnustella omassa rauhassa. Hankalaa!!! Kokemus siis on, ettei sosiaalisessa tilanteessa kertakaikkiaan kykene ilmentämään omaa itseä vaikka todella haluaisikin.

Tätä tapahtuu eniten varmaankin niiden kanssa, joiden uskon voivan loukata omia tunteita (aivan, jotka ovat kyllä tosiaan oikeasti VAIN tunteita! :) helpoimmin. Absurdia kyllä, kenties juuri ihmisten, joista olen itse kiinnostunut ja joiden siis toivon myös pitävän minusta. Tai sitten niiden kanssa, jotka koen itsessään niin vahvoina ja varmoina tyyppeinä, että antaisin heidän voimakkaine mielipiteineen jyrätä penkin alle omat ajatukseni joita en ehkä osaakaan perustella yhtä hyvin. Eräs ihminen kuvasi sosiaalisia ongelmia jotensakin näin: kun ei luota omiin sosiaalisiin kykyihinsä, ei luota itseensä ja siksi ei luota myöskään muihin ihmisiin. Ehkäpä tässä piilee asian ydin myös omalla kohdallani? Todellisuudessa vapautumisen ongelmallisuudessa on pohjimmiltaan kyse epäluottamuksesta nimenomaan Itseen, ei toisiin ihmisiin! Mutta mistä tuo epäluottamus itseen sitten oikein tulee??? Asia on varmasti monitahoinen, mutta minua kosketti syvästi teksti, johon eksyin vahingossa tutkaillessani tanssiharrastusmahdollisuuksia. Nia on jonkinlainen terapeuttisen tanssin muoto: "tanssien sinuiksi kehomme kanssa" ja esittelysivustolla puhutaan paljon syömishäiriöön sairastumisesta, syömishäiriöisen maailmasta ja parantumisesta. Kuitenkin tuntuu, että moni osio kertakaikkisen upeasta tekstistä kolahtaa kovaa juuri myös itseen:

"Mitä suurempi potentiaali, sitä suurempi pelko, joku on joskus sanonut. Minä uskon tähän täysin, Se, että pelkäämme elämää ei johdu oikeasti siitä, että meissä ei olisi tarpeeksi jotain pärjätäksemme, niin kuin mielemme saattaa väittää. Pelkäämme siksi, että meistä tuntuu, että meissä on liikaa. Meissä on kokemuksemme mukaan liikaa värejä, liikaa valoa, liikaa tunteita, liikaa mahdollisuuksia. Me tulkitsemme maailmaamme meille antamia katseita, kommentteja ja huomaamattoman huomattavia huomautuksia, ja päädymme siihen, että meissä on oltava jotain vikaa. On jotain, jota piilottaa, jotain, jota hillitä, jotain, jota tulee olla näyttämättä. Joten mikä sen selkeämpää, kuin alkaa tehdä itsestään vähempää. Teemme itsestämme pienempiä, kaikissa suunnissa. Emme enää anna väriemme ryöppyä yli reunojen, ei, väritämme takuuvarmasti rajojen sisäpuolelle. Ja väritämme täydellisen tasaisesti jos kerran aiomme värittää ollenkaan. Teemme itsestämme näkymättömämpiä. Silotettuja, pyrkien aina vain olemaan täydellisemmin se, joka täyttäisi kaikki tämän maailman vaatimukset, eikä olisi missään liian vähän tai paljon. Piilotamme kaiken minkä olemme kokeneet poikkeavaksi. Ja teemme samalla maailmastamme rajatumman. Maailman mielipiteitä on liian vaikea kuunnella, kun kokee velvollisuudeksi noudattamaan niistä jokaista, joten suljemme sydämemme ja alamme kuunnella ainoastaan syömishäiriön selkeitä mielipiteitä. Ne opettavat meitä uudelleen ja uudelleen, että emme ole tarpeeksi hyviä ja ei, emme ansaitse tulla nähdyiksi. Niin se mikä meissä on totta ja aitoa pienenee yhä pienemmäksi ja pienemmäksi ja seinät ympäriltämme tulevat yhä lähemmäksi ja lähemmäksi.

Nykyisessä kasvatusjärjestelmässä meidän ei useinkaan anneta loistaa kirkkaina ja ainutlaatuisina. Meistä yritetään tehdä ennemmin samanlaisia, kuin omanlaisia. Ja mitä herkempiä ja kirkkaampia tähtösiä koitetaan himmentää, sitä voimakkaampi on näissä syntyvä paha olo. Meille syntyy tunne siitä, että maailma on meitä vastaan, että meidän ei ole turvallista elää maailmassa, koska se herkkyys ja ainutlaatuisuus meissä ei saa tukea, vaan se leimataan pikemminkin särkyvyydeksi, valmistusvirheeksi. Eikä leimaavuuden tarvitse edes olla suoraa, me olemme kyllä niin taitavia, että tulkitsemme nuo leimat aivan ilman, että kukaan niitä meihin näkyvästi liittääkään. Leimaamme itse itsemme, koska maailmanmeno näyttää niin jyrkältä ja hallitsemattomalta. Meillä ei ole ”tarpeeksi paineensietokykyä”, emme ole ”tarpeeksi kovia”, emme pärjää.

Totuus on, että maailmassa on erilaisia ihmisiä. On niitä, jotka aistivat enemmän ja niitä jotka aistivat, ainakin luonnostaan, hiukka vähemmän. He ovat vähemmän herkkiä, sopivat mahtavasti moneen ”tämän maailman” tehtävään. He ovat niitä, jotka voivat tehdä uransa monessa sellaisessa paikassa, johon minä en herkkyyteni kera oikein edes kestä jalallani astua. He voivat edetä pää punaisena kilpailevassa liikemaailmassa ja ”takoa tiukkaa tulosta”, ja säilyttää silti tunteen oman elämänsä mielekkyydestä. Voidaan ehkä jopa sanoa, että he löytävät sen helpommin. Itse olen kokenut, että herkkyys luo kokemuksestani juuri niin syvän kuin se on . Koen ristiriidan itseäni vastaan toimimisessa hyvin helposti, ja siksi en voi tehdä yhtä vahvasti kuin joku muu mahdollisesti voi jotain sellaista, mikä on todellisen itseni vastaista. Siksi me ”herkät” vajoamme myös helpommin tarkoituksettomuuden synkkään epätoivoon. Meistä voi tuntua, että ”maailmassa ei ole mitään meitä varten” kun niin moni ulkona näkemämme asia näyttää niin järjettömältä. Emme edes anna itsellemme mahdollisuutta, että meille hyvältä tuntuva elämä ja elämän tapa voisivat olla mahdollisia. Kun kaikki on aiemminkin tuntunut enemmän tai vähemmän pahalta, niin opimme uskomaan siihen, että elämän on oltavakin raskasta, sen kuuluu olla vaikeaa. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta."

Todella oivaltavia ajatuksia ja kirjoituksesta tuntee, että se on aitoa henkilökohtaisen tutkiskelun tulosta. Tässäpä taas jotain ajateltavaa... Itse koen tekstin lohdulliseksi ja rohkaisevaksi, sillä se kertoo etteivät omat tuntemukset ole ainutlaatuisia tai "vääriä", kuten joku, jolle tämän kaltaiset kokemukset ovat täysin vieraita voisi tuntea. Facebookista löytyy muuten myös Nia Tampereella -ryhmä. Itseäni jäi kiinnostamaan Nia-tanssitunnit, jotka toivottavasti jatkuvat ensi vuonnakin. Toivon, että tässä auki avaamani asia on jälleen sellainen, jossa pystyn pikku hiljaa kehittymään eteenpäin tielleni osuvien ihmisten parissa. Olen kiitollinen "harjoituksista" kaikille, joiden kanssa olen saanut näitä havaintoja itsestäni tehdä. Varmasti oikeat ihmiset oikeissa kohdissa, kuten aina. Elämää. :)))

Häröilyä ja hämmennystä

2010-12-14T19:28:00.000+02:00

Blogissa on viime aikoina ollut hiljaista, sillä elämä on tuntunut aikamoiselta tunteiden vuoristoratakieputukselta. Yleensä blogitekstit vain "tulevat", nyt ajatukset ovat olleet sen verran poukkoilevia ettei niistä ole tulostautunut ulos mitään selkeää tekstiaihetta. Niinpä olen vain antanut blogin levähtää, odotellen luonnollista kirjoitusinspiraatiota. On herännyt monenlaisia tunteita ja itsestäni nosteltu esille yllättävänlaisia pelkojakin... Kun vielä aikaisemmin kertoilemaani erotilanteeseen on liittynyt ihastus uuteen ihmiseen, niin voi varmaankin arvata millaista pyöritystä ja pyörrytystä koko rumba on ollut. Toisaalta jopa iloa ja pohjimmainen varmuus siitä, että tie on oikea, mutta toisaalta myös ahdistuksia, pelkoja, syyllisyyttä toisen satuttamisesta jne.

Kaiken keskellä voin vain olla kiitollinen siitä, kuinka fiksun ihmisen kanssa olen saanut kasvaa yhdessä yli kuusi vuotta! En tiedä missä olisin ilman häntä, sillä hän on auttanut minua niin paljon elämässäni eteenpäin. Yhteisten vuosien valokuvakirjaa katsoessa voin vain ihmetellä miten eri ihmisiltä näytämme alkuvuosien kuvissa verrattuna viimeisimpiin otoksiin. Minulla on edelleen erittäin lämpimät tunteet häntä kohtaan, mutta samalla olemme uskomattoman yksimielisiä melkeinpä kaikesta. Erityisesti siitä, että ero on tällä hetkellä ainoa oikea tie. Joskus on pakko päästää toisesta irti ihan kokonaan, jotta voisi itse kasvaa ja antaa myös toiselle tilaa kasvaa ja vahvistua omana itsenään. Vaikka se on toisaalta vaikeaa ja kipeää, niin samalla ratkaisu tuntuu pohjimmiltaan oikealta ja hyvältä. Todella suuri Onni on ollut se, että olen saanut keskustella asioista ex-avokkini kanssa asuessamme vielä toistaiseksi saman katon alla. Ja joka kerta hän on yllättänyt minut omalla kypsyydellään asioiden suhteen. Ovet paukkuu -tilanteessa kaikki tämä ymmärrys olisi jäänyt jakamatta. Kerrankin taidan saada säilyttää kaverivälit exääni, tilanteessa jossa sitä olisin vähiten odottanut. Olen kiitollinen ja hämmentynyt. Toivottavasti molemmat kohtaamme jatkossa juuri ne haasteet, joiden kautta kasvamme ehyemmiksi ja vahvemmiksi.

Kaiken mielen kaaoksen keskellä minuun kolahti Heidin kirjoitus Vastustatko vai hyväksytkö? joka oli kyllä ihan kuin juuri itselle kirjoitettu.

" ... Päästäksemme vapaiksi egomme kahleista, meidän tulisikin tehdä juuri päinvastoin kuin vastustaa. Vastakohta vastustukselle on mikä? Hyväksyminen. Paska olo - no vietetään sitten parasta paskinta päivää ikinä! Ajatukset harhailevat tulevaisuudessa? No anna harhailla. Tollen sanoin: "mitä sekavampi olo, sitä lähempänä ratkaisua" ja vielä toisen "gurun", Jari Sarasvuon, sanoin: "kasvu tapahtuu epämukavuus alueella". ..."

Aivan. Let it go, let it go...! Helppo ajatus, käytännössä taas... no egohan se puskee päälle ja tahtoo alkaa suorittaa ja järjestää asioita. Peittää tunteet jollain muulla, kuten vaikkapa ruoalla tai liikunnan suorittamisella. Tässäpä omassa päässä tutkailtavaa pidemmäksikin aikaa...

Ravistelevia tuulia, Isoja askeleita

2010-11-18T21:05:00.000+02:00

Elämässäni rytisee. Yhtäkkiä onkin tullut hetki ottaa babystepsien sijaan isompia loikkia uuteen ja tuntemattomaan. Tuntuu siltä, etten ole itse valinnut tätä hetkeä, vaan elämä on yksinkertaisesti marssittanut eteeni valintatilanteita, joissa olenkin yhtäkkiä huomannut toimivani rohkeammin kuin ennen. En oikeastaan tiedä olenko toiminut rämäpäisemmällä, järjettömämmällä, vastuuttomammalla vaiko järkevämmällä, rohkeammalla ja realistisemmalla tavalla. Koen kuitenkin toimineeni omalle sisimmälleni uskollisemmin ja siinä mielessä voinen sanoa että Rohkeasti.

Mikä yllättävintä, ravistelun kohteena ovatkin asiat, jotka olen luullut elämäni perustan ja turvallisuudentunteen tärkeimmiksi rakennusosiksi. Suurimpana näistä turvalliseen arkeen turtunut parisuhde. Turvan ja onnellisuuden hakeminen toisesta ihmisestä. Siinä mukana rytisee hieman ne muutkin isot kuviot; Koti, taloudellinen turva tai oikeastaan pitäisikin sanoa illuusio näistä. Se turvallisuudentunne, jonka nämä asiat ovat antaneet on nimittäin ollut melkoisen heiveröinen ja horjuva. Ei se ole tarjonnut todellista mielenrauhaa, vaan näistä huolimatta olen pelännyt ja murehtinut koko ajan.

Nyt, kun sain rohkeutta rytistää auki näitä asioita, joiden menettämistä olen aikaisemmin pitänyt kaikkein pahimpana katastrofina, huomaankin lopulta olevani ihmeen rauhallinen. Ennen olen kenties pelännyt yksinäisyyttä. Nyt huomaan, ettei kukaan yksittäinen ihminen voi todellisuudessa kaataa minun maailmaani. Korkeintaan aiheuttaa kivun ja surun tunteita, mutten oikein osaa pelätä niitäkään. Luotan siihen, että myös kaikki kipu opettaa minulle juuri niiden saapumisen hetkellä tarpeellisia asioita.

Yksinäisyyden tunnettakaan ei loppujen lopuksi poista parisuhde tai kukaan yksittäinen ihminen, vaan sekin on ollut (ja on tietysti hetkittäin edelleen) itsessäni sisällä. Viime aikoina olen kokenut ihmetyksen hetkiä. Juuri kun olen ollut vaipumassa saavuttamastani positiivisuudesta takaisin negatiiviseen suuntaan, kokenut itseni sittenkin huonoksi ja epäonnistuneeksi eteen on tullut sattumalta jokin kohtaaminen, joka on nostanut takaisin jaloilleen ja hymyn huulille. Aivan kuin ihmiset olisivat tulleet juuri oikealla hetkellä tönäisemään: "Mitä ihmettä oikein hölmöilet?? Et sinä ole yksin etkä jää yksin, me näemme sinussa paljon hyvää! Emme odota sinun olevan täydellinen!". Ja toisaalta rohkaisee myös kokemukset toisin päin; jos kauppajonossa oma ”I Feel Good, tididididi!” -fiilis ja hymyilevä olemus voi synnyttää hauskaa vilkuilua ventovieraan ihmisen kanssa, niin ohhoh... (don't know what happened, jäi vain hauska fiilis) Sitä sisäistä iloa ja valoa, joka takuulla hakee vastakaikua myös toisista ihmisistä ei kukaan voi ottaa pois! Päin vastoin, oikeat ihmiset (jotka kyllä kulkeutuvat polullemme, don't worry! :) auttavat säilyttämään ja vahvistamaan sitä.

Minulla on mukava tunne siitä, että olen viimeinkin löytämässä sitä kauan kaipaamaani perustavanlaatuista turvallisuuden tunnetta itseni sisältä. Sitä, jonka poissaoloa olin jo kauan ihmetellyt ja hakenut ratkaisua siihen ulkoisista asioista. Ja nyt, kun olen eroamassa, muuttamassa osoitteeseen josta minulla ei ole vielä mitään hajua ja vailla kummoistakaan tietoa taloudellisista asioista (työ) kovin pitkälle tulevaisuuteen en osaa olla peloissani. Kerrankin todella luotan siihen, että kaikki asiat järjestyvät. Olen hypännyt kallionkielekkeeltä sumuun enkä tiedä mihin putoan, mutten siltikään osaa olla kauhuissani. Nautin tässä hetkessä olevista hyvistä asioista. Olen onnellinen ja kiitollinen ihanista ihmisistä, jotka ovat osuneet tielleni ja tukevat minua matkallani monin tavoin; joskus omalla ilollaan, tarjoamalla tukea ja joskus taas reippaasti ravistelemalla.

Kiinnostava pikkuseikka on se, että asioita alkoi tapahtua juuri silloin, kun mainion hoitajani vastaanotolla olin puhunut PELOSTA ja siitä, kuinka mieleni alkaa jo ymmärtää ne turhiksi, mutta koen että ne ikään kuin fyysisesti kahlitsevat minut edelleen itse tilanteissa siitä huolimatta, että tiedostan haluavani toimia ihan toisin... No, pistetäänpä sulle tähän tällaset pelkotipat sitten! Joopa joo, whatta hell happened??? Järjellä en pysty uskomaan homeopatiaan, sillä sen lääkeaineiden vaikutuksen logiikka on aivan käsittämätön. Joka kerta kuitenkin käytännössä juttu toimii eikä minua ehkä loppujen lopuksi kiinnosta tietää miksi. Onko sillä väliä??? Hauskaa on sekin, että sain juuri viestin syöpähoitojen kanssa painiskelleelta äidiltäni; hänkin kokee saaneensa apua homeopatiasta. Ei kuulemma tunnu yhtään huuhaalta... Jesss! :D

Näinkin hienoja fiiliksiä tänään. Kuulostaa ehkä seonneen yltiöpositiiviselta? :D Hmmm, kukapa tietää??? Huomisen tunnelmista en voi tietää, mutta sekin tuntuu ihan hyvältä. :) Parhaita hetkiä kaikille!!!

Vatsahappo-ongelmat ja pahislääkkeet

2010-11-08T20:34:00.000+02:00

Osallistuin vähän aikaa sitten Tampereella järjestetylle Paula Heinosen luennolle "Vahva vastustuskyky asuu suolistossa". Paljolti luento oli värikäs innostuspläjäys elintapojen muutokseen Heinosen radiostakin tuttuun räväkkään tyyliin. Eli ei ihan hirveästi uutta asiaa jo ravintojuttuihin jonkin verran perehtyneelle, mutta inspiraatiota kylläkin. Eräs itselleni erittäin tärkeä asia kuitenkin tuli esiin yleisökysymyksen muodossa: Vatsahappovaivat ja niihin käytettävien happosalpaajalääkkeiden vaikutus. Noita lääkkeitä on nimittäin itsellenikin määrätty ihan huolettomasti pitkiksi ajoiksi refluxivaivan takia enkä todellakaan tajunnut että nehän vain pitkällä juoksulla huonontavat tilannetta. Kukaan ei tullut sanoneeksi että muuta ruokavaliota! Alkaessani tehdä ruokavaliomuutoksia luomumpaan ja muun kuin ruokalautasmallitiedon mukaan terveellisempään suuntaan pääsin heti eroon itse refluksivaivasta ja lääkkeistä. Mutta elimistössäni onkin ehkä tapahtunut myös muuta noiden lääkkeiden käytön seurauksena. Ei tarvitse ihmetellä jos suoli ei oikein pidemmällä juoksulla ole sulatellut raakaravintoa, sillä se rassu saattaa olla ihan täydessä kaaoksessa:

"Refluksitaudissa mahalaukun suolahapon eritys ei ole lisääntynyt, vaikka yleisesti näin luullaan. Närästys ei siis johdu mahan "liikahappoisuudesta". Tosin lääkehoitona närästykseen ja refluksivaivoihin käytetään usein suolahapon tuotantoa ehkäiseviä tai happoa neutraloivia lääkkeitä. Ne helpottavat vaivaa ja käyvät tilapäisestä avusta, mutta niiden pitkäaikainen käyttö ei ole suositeltavaa. Monet närästysvaivoista kärsivät syövät näitä lääkkeitä valitettavasti vuosikausia tiedostamatta niiden haitallisia vaikutuksia. Pitkäaikainen käyttö heikentää monien mineraalien, kuten esimerkiksi raudan, kalsiumin, magnesiumin, sinkin ja kuparin imeytymistä sekä proteiinien (kuten lihan, kalan ja maitotaloustuotteiden) hajoamista. Lisäksi happamuuden väheneminen voi edistää ohutsuolen bakteerien liikakasvua, mikä häiritsee muun muassa ravintoaineiden imeytymistä ja johtaa haitallisten bakteerien lisääntymiseen myös paksusuolessa."
(Paula Heinonen (2006): Vihdoinkin hyvä olo, s.68)

Elikkäs, ehkäpä omienkin aika voimakkaina ilmenneiden vatsavaivojen takana on oikeastaan suoliston dysbioosi, eli bakteerikannan epätasapaino. Ei siis ihme, jos Ohhirran probiotit toivat heti tuntuvaa helpotusta, mutta en kyllä ihmettele sitäkään etteivät ne ole riittäneet ratkaisemaan tilannetta. Kuulostaa siltä, että tämä voi olla vielä pitkällinen prosessi ja kenties nuo suolistoaineet joista kirjoittelin aiemmin ovat todella olleet tarpeen. Nekin onneksi tulivat vastaan juuri tarpeellisessa kohtaa ja tällä hetkellä masuni tilanne onkin jo ollut siedettävä; ei kipuja, toisaalta kylläkin ruokavaliota olen pitänyt hyvinkin varovaisena ja rajoitettuna. Paula Heinonenkin totesi luennollaan, että raakaravinto on tärkeää, mutta vasta sitten kun suoli on kunnossa. Jos suolisto ei ole hyvässä kunnossa, se ei kertakaikkiaan pysty vastaanottamaan raakatavaraa.

Heinosen kirja Vihdoinkin hyvä olo : suolisto kuntoon terveellisen ruokavalion avulla (linkin takaa löytyy kirjan kuvaa klikkailemalla myös sisällysluettelo) tuntuu olevan hyvä käsikirja erilaisiin vatsavaivoihin, niiden syiden ja hoitomahdollisuuksien pohdintaan. Itse olen lueskellut erityisesti happovaivoja käsittelevää osiota siinä mielessä että kuinka olla ärsyttämättä happovaivoja palaamaan sekä suoliston dysbioosiosiota selvitelläkseni tämän hetkistä tilannetta. Veikkaanpa, että kirjasta löytyy apua kaikille happovaivoista kärsiville, sillä ruokavalio on niihin avain. Lisäksi haluan kuitenkin vinkata niitä hätätilanteita varten kun kuitenkin vahingossa tulee syötyä jotain sopimatonta / väärään aikaan / liian paljon tms. erään hätäavun joka on toiminut itselläni: ayurvedinen yrttivalmiste Acibalance. Lääkkeitä en nimittäin ole sen koommin joutunut kertaakaan syömään eli voin suositella muitakin kokeilemaan.

Goodbye menkkakivut!

2010-11-04T11:51:00.001+02:00

No nyt kyllä tapahtui aivan ihmeitä... Kuukautiskivut ovat aina yleensä vähintään kaataneet sohvalle kieriskelemään tuskassa tai yleensä kun haluaisi jotain pystyä tekemäänkin (niinno, jos nyt ylipäätään pysymään elossa) niin ajaneet lopulta lääkekaapille mättämään useita särkylääketabletteja. Se ei ole ollenkaan kivaa, sillä särkylääkkeistä tulee helposti jotenkin pöhnäinen olo ja nykyään kun tietää mitä ne muutenkin tekee...yäk.

Eilen taas huomasin tämän ratkiriemukkaan tapahtumasarjan alkaneeksi ja muistin siinä vaiheessa kun kipuja pystyi vielä sietämään, että hei mullahan olikin se uusi puhdistamon macajauhepaketti odottamassa tehotestiä. Niinpä sekoitin aamupalamehuuni n. 1tl macaa. Lisäksi kaverin vinkistä join lasillisen vettä, johon oli sekoitettu teelusikan kärjellinen puhdistamon MSM-jauhetta. Ja kappas, ehkä puolen tunnin päästä havahduin tajuamaan että kipu oli kokonaan poissa! Eikä se tullut enää takaisin vaikken ottanut uutta annosta koko päivänä.

Eihän tämä uusi asia ole, vaan superfood-piireissä paljon puhuttu mutta silti olen ihan puulla päähän lyöty tästä tehosta! Olen käyttänyt aikaisemmin enemmänkin Cocovin ja Detox your worldin macajauheita, mutta ei niillä ole koskaan ollut mitään vaikutusta. Niinpä halusin vielä puhdistamon macaa ylistävien puheiden takia kokeilla sitä viimeisenä oljenkortena, mutta en kyllä todellakaan juuri uskonut sen tehoon omalla kohdallani. Vähintään olisin luullut että jauhetta pitää alkaa mättää jo reilusti ennen kipujen ilmaantumista, mutta tämä oli kyllä tehokkaampaa kuin särkylääke. Särkylääkkeiden kanssa olisin kärvistellyt pidempään ja ehtinyt mättää ties kuinka monta kapselia. En tiedä oliko nyt sitten kyseessä pelkästään maca vai synergia maca+MSM, mutta oli miten oli niin luojan kiitos se toimii!!! Olen seitsemännessä taivaassa; ahh, ei enää pillerinpopsintaa, tuskaa ja hammastenkiristystä tämän turhauttavan vaivan takia, jessssssss!!!

Irti päästäminen

2010-10-28T12:25:00.001+03:00

"Let it go!" tuntuu olevan teemana tällä hetkellä ihan kaikessa. Eikä vähiten ihmissuhteissa, sillä nehän juuri tehokkaasti erilaisia tunteita herättelevät. Ystäväni haastoi minua lukemaan Anthony de Mellon kirjaa Havahtuminen, josta jäi mieleen monien muiden muassa tämä kohta:

"En suosittele keskittymistä. Se ei ole tärkeää. Monet meditaatiotekniikat korostavat keskittymistä, mutta suhtaudun niihin epäillen. Ne tekevät meille väkivaltaa ja usein niihin liittyy lisää ehdollistumista ja ohjelmointia. Suosittelen tietoisuutta, joka ei ole ollenkaan samaa kuin keskittyminen. Keskittyminen on kohdevalo, valonheitin. Olette avoimia kaikelle sille, mikä joutuu tietoisuutenne valokeilaan."

Siinäpä vasta haaste! Varmaankin koko elämän pituinen. Tunteista, haluista ja kotrollista irti päästäminen on aivan äärettömän vaikeaa! Olen iloinen siitä, että olen kuitenkin saanut harjoitella "olemista" ympärilläni olevien ihmisten kanssa. Joskus paremmalla ja joskus huonommalla menestyksellä. :) Välillä olen saanut puhuttua toiselle asioita, joita en olisi uskonut ääneen puhuvani. Joskus taas kokiessani erityisen vaikeaksi vain olla rennosti olen ollut aika lukossakin. Silloin ajatukset vain hajoavat eikä välttämättä edes tule mieleen mitään kummempaa puhuttavaa. Oma kokemus saattaa olla, ettei itsellä ole oikein mitään annettavaa: mitä ihmettä tuo toinen oikein saa seurastani?!? Totta kuitenkin on myös se, ettei sitä voi tietää. Toisen kokemus on eri kuin oma kokemus ja asiat näkyvät ehkä toiselle ulospäin eri tavalla kuin ne koemme. Sitäpaitsi de Mellolaisittain: mitä sillä on väliä?!? Miksi ylipäätään HALUAN toisen pitävän minusta? Lopultakaan ei ole yhtään mitään menetettävää! Toiset kokevat asiat omalla tavallaan ja kaikki myös valitsevat seuransa oman kokemuksensa mukaan -tottakai! Mitä pelättävää siinä muka lopulta on? Sekö, ettei olekaan kaikille mieleen??? Tärkeintä on vain olla oma itsensä. Todellisuudessa kaikki menee juuri niin kuin on tarkoitus. Ehkei aina niin kuin HALUAMME, mutta silloinkin oman oppimisemme kannalta hyvin. Toisten herättämät tunteethan ovat kuitenkin aina heijastuksia itsestä. Tunteiden aiheuttaman tuska ihmissuhteissa onkin oikeasti vain kasvukipuja, joilla on aina tarkoituksensa.

Tunnen, että todellisena omana itsenäni oleminen vaatii harjoittelua! Jooga tuntuu hyvältä omassa fyysisessä kehossa olemisen harjoittelulta. Se on tärkeää, sillä ujous kaivautuu myös kehoon! On vaikea olla fyysisesti läsnä. Joogan avulla omaa fyysistä olemista voi tunnustella. Ehkä tie voi näin käydä tavallaan itsensä tuntemisen kautta rentouteen? Varmasti moni muukin liikunta voi antaa tässä asiassa paljon. Itselleni tuli mieleen, että itselle sopivan tasoinen tanssillinen liikunta voisi ehkä avata asioita vielä toisella tavalla, ilon ja mokailun kautta... hmm, heitetään asia hautumaan. :) TM-meditaatiotekniikka taas tuntuu hyvältä mielen vapauttamisen harjoitukselta. Siinä mantra on apuväline, jolla hiljentymisprosessi saadaan alkuun. Myöhemmin jo pelkkä jonkinasteinen tietoisuus mantran olemassaolosta rauhoittaa mieltä ilman että itse mantraa tarvitsee ajatella. Ideana ei todellakaan ole pakkokeskittyminen johonkin ajatukseen. Omana itsenä olemisen harjoittelua on myös itsenäisyys käytännön tasolla: uskallus tehdä niitä asioita, jotka itseä oikeasti kiinnostavat ja niiden väliin jättäminen, jotka eivät oikeasti itseä kiinnosta. Riippumatta muiden mielipiteistä.

Absurdia on se, etten mitä ilmeisimmin aina ole ollut "lukossa". Se antaa toivoa siitä, että vapautuminenkin on mahdollista. :) Tokaluokkalaisena huusin oppitunnilla kesken opettajan puheen "Jabadabaduu!", koska olin utelias mitä sitten tapahtuu. No, jouduin käytävälle (jee, uusi kokemus, tältäkö se tuntuu? :D) joka ei tainnut olla mitenkään kamalaa muuten kuin sen kannalta, että kaverit jälkeenpäin vähän kiusasivat. Kolmannelle luokalle uuteen kouluun mennessä tilanne taisin muuttua aika paljon, opin "kiltin tytön" tavoille. Vielä lukion jälkeen olin kuitenkin sen verran "avoin", että lähdin ulkomaille käytännössä tuntemattoman miehen luokse, jonka kanssa minulla ei oikeastaan ollut edes yhteistä kieltä. Aika hullu riski nuorelta tytöltä, niinkö? :))) Juu, ehkä (?) en tekisi enää ihan samoin. Mutta ilmeisesti hänet tavatessani intuitioni kertoi hänestä hyvää ja osui onneksi oikeaan. Varmaan olin aika hölmö monessa tilanteessa, mutta loppujen lopuksi ihmiset olivat lämpimiä ja hyväntahtoisia. Tokihan järkeä kannattaa käyttää jonkinlaisina raameina toiminnalle, mutta toisaalta oma vilpittömyys ja intuition mukaan toimiminen ovat tärkeitä ja kenties niistä säteilevä positiivisuus heijastuu myös takaisin...

Mitä sitten tapahtui?!? Kasvoinko "aikuiseksi" ja aloin uskomaan ettei minulla ole oikeutta hölmöillä? Apua, mikä rajoite!!! :DDD Joka tapauksessa, noista muistoista on kyllä ehkä vaikea tunnistaa nykyistä itseäni. Jos en muistaisi itse, väittäisin varmasti etten minä ole koskaan voinut tehdä mitään tuollaista!

Jollakin tavalla uskon aika voimakkaasti omaan intuitiooni edelleen, etenkin ihmisistä. Ongelmana onkin enemmän käyttäytymistä kahlitsevat normit kuin intuition puute. Ihailin ystäväni rohkeutta hänen kertoessaan liftaamiskokemuksistaan. Kauhistelin mieleeni nousevaa ajatusta tilanteesta, jossa kyytiä tarjoavasta autoilijasta tulisikin itselle heti pahaenteinen tunne: tuon kyytiin en voi mennä! No, mitä sitten? Kaverini totesi yksinkertaisesti "No sitten en menisi. Sanoisin ei kiitos." Tämä on totta, näin VOI oikeasti tehdä! Itselleni oman tunteen mukaan toimiminen on edelleen ihmeen vaikeaa. Se korrektius; ketään ei missään tapauksessa saa loukata! Tai edes saada ketään tuntemaan oloaan hankalaksi. Totuus kuitenkin on myös se, että ITSEÄÄN ei saa loukata! Erään elämääni paljon vaikuttaneen hoitajan sanoissa tuntuu olevan totuus: "Eivät muut meitä hylkää. Me hylkäämme itse itsemme!"

Eli eikun jatkamaan jälleen harjoituksia juuri tässä hetkessä, juuri tällaisena, kaikesta huolimatta! Se on kaikki, mitä voi tehdä. Ja oikeastaan aika jännää ja mielenkiintoista! Babysteps... :))

Ihanin, kamalin, tärkein ja ahdistavin ihmissuhde?

2010-10-19T11:31:00.001+03:00

Voiko yksi ja sama ihmissuhde olla kaikkea tätä yhtäaikaa?!? Kyllä vain! Ai miksi...? Siksi, että kommunikaation virrassa rakkaudellistenkin viestiemme merkitys vääntyy helposti tunteiden ja väärinkäsitysten rytinässä. Alkuperäinen tarkoitus ja tulkinta ovatkin yhtäkkiä aivan erilaisia...

Sain juuri kuulla viisauden siitä, että suhteet vanhempiimme ovat meille niin voimakkaita ja meitä ihmisenä muokkaavia, että peilaamme juuri niitä usein elämässämme myös muihin ihmissuhteisiin. Siksi harmonian löytäminen suhteessa omiin vanhempiin voikin tuoda rauhaa ja rakkautta myös suhteissamme muihin ihmisiin.

Itsekin koin suuren ja ihanan opetuksen omasta äitisuhteestani ja samalla omien pelkojeni syntysijoista aivan toisen henkilön kautta joutuessamme tunteiden vieminä ristiritatilanteeseen. Uutta tässä tilanteessa minulle oli se, että uskalsin (tietysti pelko kurkussa ja sydän jyskyttäen:) kerrankin sen verran sisuuntua, että etsiskelin omia aitoja tunteitani ja sain myös melko avoimesti tuotua niitä esiin. Aiemmin olisin varmasti säikähtäneenä vetäytynyt koko tilanteesta. Nyt kuitenkin melkoisen kuohunnan jälkeen kumpikin jaksoi katsoa myös omien tunteidensa yli ja tajuta, että oikeasti molemmat olivat tarkoittaneet hyvää, mutta asiat vääristyivät jälleen kerran tunteiden ja tulkintojen kolhimina.

Tilanne itsessään kuitenkin nosti mieleeni todella vahvasti tunteen, että tämä tilanne tuntuu juuri samanlaiselta kuin niin monet tilanteet äitini kanssa... Loukkaantuminen toisen arvostelevista sanoista, epätoivoinen tunne siitä, että vaikka itse "antautuisin", tuo toinen ei yhtään kuule tai ymmärrä mitä minä sanon jne. Muistan hänen jopa useasti sanoneen ääneen, ettei hän saa ilmaistua asiaansa niin, että hänet ymmärrettäisiin oikein. Bling!!! :) Uskallettuani ymmärtää, että oikeasti toinen tarkoitti minulle hyvää tässä tilanteessa, uskalsin ymmärtää myös sen, että aivan varmasti myös äitini on ihan OIKEASTI aina ja kaikessa tarkoittanut minulle hyvää. Tiedänhän, että hän rakastaa minua paljon ja välillämme on hyvinä päivinä ollut niin paljon myös todella huikean hyviä ja ihania keskusteluita. Tajusin myös, että niin absurdilta kuin se ensin tuntuukin, loppujen lopuksi meillä molemmilla on luultavasti ollut samanlainen kokemus tilanteista: "Hän ei ollenkaan ymmärrä mitä tarkoitan!"

Toinen oivallus äitisuhteestani liittyy omaan kasvatukseeni. Taavi Kassilan luennon jälkeen lähetin äidilleni viestiä joistakin tilaisuuden herättämistä hyvistä fiiliksistä. Mieletön yllätys oli, kun vastausviestissä sain jotain tällaista: "Olen aina tiennyt, että elämme kosmisessa tietoisuudessa..." Tavallaan olen tiennyt, että äitini on ollut kiinnostunut henkisistä asioista (ja kantanut minullekin kirjoja, kuten Havahtuminen), mutta näköjään en sitten kuitenkaan oikein ollut ymmärtänyt...!

Mieleeni nousikin ajatus siitä, että uskon äitini halunneen kasvattaa minua sinänsä oikein hyvien periaatteiden mukaan, kuten (jälleen Kassilaa lainatakseni) "Miksi vihata, kun voi rakastaa? Se on oma valinta." eli yrityksenä on varmaan ollut opettaa juuri sitä, ettei tunteiden mukana oikeasti kannata riepottua. Sillä ne ovat vain tunteita, ei totuutta. Kuitenkin asia on kääntynyt minussa itsessäni niin, että tunteiden ilmaiseminen on häpeällistä ja moitittava teko; hyvä ihminen hillitsee tunteensa ja on aina rauhallinen ja asiallinen. Ainoastaan positiivisten tunteiden ilmaiseminen hillitysti on tuntunut sallitulta. Niinpä olenkin oppinut vetäytymään, miellyttämään, varmistelemaan ja suorittamaan -ja siinä sivussa nieleskelemään kaikki omat negatiiviset tunteeni vihan, pelon (siitä etten ole koskaan tarpeeksi hyvä) ja katkeruuden varastoksi sisälleni.

Koska en ole tottunut ilmaisemaan, vaan häpeämään tunteitani, ei ole mikään ihme jos sosiaalisuus ja nimenomaan itseni ilmaiseminen ulospäin on aina ollut itselleni ongelma! Kommunikaatio-ongelmat + arvostelun pelko = ujous. On ihmeellistä, miten elämääni on viime aikoina kävellyt ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua pikkuhiljaa avaamaan ja pääsemään eteenpäin näiden asioiden kanssa! Monet ovat selvästikin antaneet tukea ja rohkaisua siihen että tuntisin itseni hyväksi virheistäni huolimatta. Joku taas räväyttänyt ja ravistellut ja toinen taas vaikka muutamalla sanalla tuonut asiaa päivänvaloon. Ilmeisesti näitä ihmisiä on saapunut sitä mukaa, kun olen itse hitaasti avautunut valoa kohti. Kiitos teille kaikille, olette parhaita! Jatketaan harjoituksia! :D

Itse olen kokenut hyväksi aloituspaikaksi omien varjopuolien kohtaamiselle sen tällä hetkellä kaikkein läheisimmän ihmissuhteen, eli parisuhteen. Kun tietää niin varmasti ja niin konkreettisesti kuinka hirveän paljon toinen itseä rakastaa, on vaikea nähdä hänen tarkoittavan itselle mitään pahaa. Niinpä vaatii vain hivenen rohkeutta päästä oman loukkaantumisen tunteen yli ja alkaa tarkastella sanoja astetta avoimemmin...ja jopa myöntää että taisit olla sittenkin ihan oikeassa, miten tulinkaan nyt toimineeksi näin höperösti! Ehkä myöhemmin pystyykin sitten laajentamaan tätä kokemusta myös muihin ja luottamaan paremmin siihen, ettei kukaan oikeasti halua olla minulle paha, vaan kyse onkin vain tunteista ja väärinkäsityksistä.

Onneksi on aina olemassa mahdollisuus pyytää ja saada anteeksi! Itse tarvitsin ja sain ihan konkreettisen kokemuksen siitä, ettei epätäydellisyys tapa tai ole anteeksiantamatonta... :) Kiitos, että sain pyytää ja antaa anteeksi, se oli hienoa! Tärkeää olisi oppia ilmaisemaan tunteita ilman pelkoa, etteivät tunteet jää sisälle säteilemään negatiivisuutta. Nimenomaan anteeksianto ja armollisuus mahdollistavat tämän. Kun negatiivisuus pääsee kerääntymään, käy hirvittävän vaikeaksi antaa anteeksi kenellekään; niin itselle tai muillekin. Siitä alkaa yksinäisyyden kierre.

Meditaatio on tuntunut olevan yksi ihmeellinen apukeino näiden omien ajatusten ja tunteiden löytämiseen. Usein suurimmat oivallukset ovat nousseet ajatuksiin joko meditaation aikana tai sen jälkeen. Ilmeisesti juuri se lempeä stressin purkaminen rentouttaa ja avaa tietoisuuteen tilaa niille ajatuksille, jotka tuntuvat olevan Todellista Itseä, rakkautta ja lempeyttä sekä itseä että muita kohtaan. Usein meditaation jälkeen onkin hyvin onnellinen olotila, hymyilevä ja halaileva. :)

Meditaatiokursseja tarjolla

2010-10-18T16:31:00.001+03:00

Tiedoksi kaikille kiinnostuneille: Transsendenttisen meditaation kursseja on jälleen alkamassa Helsingissä, Tampereella sekä Jyväskylässä! Minulla on sellainen tuntu, että meditaatio on melkeinpä parhaita asioita mitä itselleen voi tehdä, sillä se lähtee lievittämään stressiä sekä avaamaan omaa itseä ja siten auttamaan hyvin monenlaisten ongelmien ratkaisussa lempeästi, juuri kullekin sopivalla vauhdilla. Ehkä muillakin menetelmillä voidaan päästä hyviin tuloksiin, mutta itse koin, että jokin hyvä prosessi itsessä saatiin alkuun heti ensimmäisellä ohjauskerralla. Jos yhtään on vaikeuksia aloittaa meditointia (itse en oikein kyennyt...), niin kurssi on kyllä oikea tehostartti! :) Eli jos budjetti yhtään sallii, niin tämä voisi olla sinunkin juttusi. En tiedä onko kukaan koskaan katunut kurssille osallistumista...epäilen! Ilmaisilla esittelyluennoilla kuulet asiasta lisää:

Seuraavat esittelyluennot:
Helsinki	Torstaina 21.10. klo 19.00 TM-keskus, Unioninkatu 10 A 2, 2. krs
Tampere	Keskiviikkona 20.10. klo 17.00 ja 19.00 Kaupungin pääkirjasto (Metso), luentosali 2, os. Pirkankatu 2
Jyväskylä	Torstaina 11.11. klo 18.00 Lauantaina 13.11. klo 12.00 Tiistaina 16.11. klo 18.00 Kauppakatu 28, 5. krs (Halosta vastapäätä, DNA-kaupan ja Urhevan välissä oleva ovi)
Esittelyluennoille on vapaa pääsy.

"Kaikki, mitä pelkäämme on todellisuudessa itsemme pelkoa. Kun opimme tuntemaan itseämme enemmän, pelättävää on vähemmän..."

Kirjallisuutta: Taivaanrannan kulkijat

2010-10-15T09:17:00.002+03:00

Jälleen tuli kirjoitettua kirja-arvostelu kun käteen sattui siihen niin sopiva kirja: Magnus Mills (2001): Taivaanrannan kulkijat. Jännää miten juuri hetkeen sopivia kirjojakin vaan osuu käteen. :) Tämän nimi houkutteli minut poimimaan sen kirjaston hyllystä ihan vaan ohi kulkiessa. Kirja oli siinä mielessä juuri osuva, että auktoriteetteihin uskominen on mietityttänyt ja ollut itselle ajankohtaista muutekin viime aikoina. Tarina olikin oikein mukava huumoripläjäys aiheesta, mutta toisaalta kyllä ihan oikeastikin ajatuksia herättelevä. Lisäksi lukukokemuksen soljuvaksi teki tarinan kertojan rauhallisuus ja tyyni tyytyväisyys kuhunkin hetkeen. Tämä sitaatti kiteyttää paljon:

"Peltitalossa asuminen oli itsessään päämäärä, tietty olotila, eikä ajalla ollut siinä mitään tekemistä. Ei esimerkiksi tarvinnut tietää mitä kello oli voidakseen seurata, miten elosalamat välähtelivät hämärissä tasangon yllä. Tai tuntea lähestyvän myrskyn uhka. Sellaiset asiat tapahtuivat ajasta riippumatta, ja siksi talossani ei ollutkaan kelloa. Minä en tarvinnut sitä. Mutta ohjatessani Simonin sisään aamiaiselle tajusin, että aika oli jo alkanut hidastua."
(emt., s.32)

Elämän virtaa...

2010-10-14T11:19:00.001+03:00

Taavi Kassilan luennon jälkeen on ollut hauska tunne, että päivät ovat kuluneet jonkinmoisessa flow-fiiliksessä... Asioita tulee ja menee ja itse saa pikkuhiljaa vahvistusta omana itsenään olemiselle. Välillä mietityttää koko bloggaamisen mielekkyys ja motiivit (tästä voisikin oikeastaan kirjoittaa oman juttunsa), mutta sitten taas viime päivinä on tuntunut että bloggailustani on kuitenkin seurannut niin positiivisia asioita ettei sitä halua lopettaakaan.

On hassua, miten esimerkiksi uusia ihmisiä kävelee vastaan juuri silloin kun sitä kaikkein vähiten odottaa! Sain tavata jopa täysin vahingossa blogiini eksyneen toisen 1-tyypin diabeetikon, joka pohdiskelee juuri samanlaisia ravinto- ja terveyskysymyksiä kysymyksiä kuin minä itsekin. Tuntuu, että siitä tapaamisesta sain todella paljon energiaa ja iloa sekä kaupan päälle hurjasti tietoa, erityisesti insuliinipumppu jäi pistoshoitoa paljon tarkempine säätömahdollisuuksineen odottamaan lisäselvittelyä myös omalla kohdallani. Totesin että vertaistukea ei kyllä korvaa mikään!

Jälleen kohtasin myös oman höperön "vain täydellisenä olen hyvä"-epävarmuuteni ihan konkreettisessa muodossa, tällä kertaa verensokerimittausasian yhteydessä... Tajusin vältelleeni verensokereiden mittausta toisten seurassa. Miksi ihmeessä??? No siksi, että huono tulos, joka tulee myös toisen tietoon saa minut tuntemaan itseni toisten silmissä huonoksi ihmiseksi/diabeetikoksi... Eipä nyt taas ihan äkkiä älyttömämpää juttua taida keksiä... kaikkein kärjistetyimmin vielä ihmisen seurassa, joka tasan tarkkaan tietää millaista se säätäminen on! :DDD Riemukaan kannustava vastaus tunnustusviestiini älyttömästä mittausongelmastani ja tapaamisen jälkeisestä verensokerilukemasta 15 sai viimeistään minutkin nauramaan koko jutulle: "Vehkeet esiin! :D"

Mahtavan iso kiitos siis kaikesta hänelle! Jos tänne blogiini päätyy joku muukin samoista asioista kiinnostunut 1-tyypin diabeetikko, niin ota ihmeessä yhteyttä: ebediyen-fin@hotmail.com Tämä kutsu on voimassa nyt ja aina myöhemminkin! Sama kutsu koskee toki myös muita ihmisiä, jotka kokevat että voisimme ehkä jakaa kokemuksia ja antaa toisillemme energiaa... :)

Itsestäni löysin uutta voimaa myös ensin hyvin pahalta ja surulliselta tuntuneen tapahtuman kautta. Eräs ihminen katsoi tehtäväkseen yhtäkkiä ladata täydeltä laidalta opetusta negatiivisista puolistani: epätyytyväisyys elämää kohtaan / ratkaisujen etsiminen ongelmiin ulkoapäin, kun ne ovat sisällä / ...negatiivisia tunteita kuten häpeää, pelkoa, vihaa... / skeptisyys, mikä estää kehitykseni... Lopulta, myönnettyäni hänelle hänen osuvan monissa asioissa jollain tapaa oikeaan, ymmärsin hänen toteavan hienommin sanakääntein etten ole hänelle kiinnostavaa seuraa, sillä en ole hänen mielestään avoin oppimaan. :)))

Allright... ensireaktio? Shokeeraantunut ja jotenkin säikähtäneen pettynyt tunne. Senkin keskellä kuitenkin mieleeni palasi Kassilan sanat: "Kaikki tilanteet ovat (mestarin) opetusta minulle. Siten kaikki tilanteet ovat positiivisia." Niinpä jäin mietiskelemään mikä opetus tässä tapahtumassa minulle onkaan ja miksi se minusta tuntui pahalta? Totesin, että pahalta tuntui erityisesti se, että vaikka hänen sanoissaan ei ollut minulle siinä mielessä shokeeraavia asioita, että ne olisivat olleet minulle uusia asioita itsestäni (enemmänkin sellaisia, joiden kanssa koko ajan työskentelen, mutta joiden muuttaminen vie aikaa juuri oman polkuni verran), niin se tapa, jolla ne minulle tässä kerrottiin ei tuntunut lempeältä ja rakkaudelliselta. Monien omien heikkouksieni ja ongelmieni (myös tässä reviteltyjen) kohtaamiseen olen saanut todellista apua esimerkiksi homeopaatilta, mutta lempeämmin, niin, että toinen auttaa minua löytämään tietoisuuteeni nämä ongelmani itse, ei huutamalla niitä päin naamaani. :) Itse koen, että se on hyvä tie ihmisten auttamiseen eikä myöskään aiheuta vastareaktioita, joita luulen tämän tyyppisen "päin huutamisen" helposti aiheuttavan. Jälleen kerran fiksu avokkini totesi pohtiessani asiaa ja omia reaktioitani ääneen, että "tuohan on vähän kuin psykologi alkaisi huutaa potilaalleen että sä oot niin hullu että mä en kestä sua..." :DDD Ahh, herkullinen vertauskuva ja ihanaa huumoria!

Lopputuloksena tästä voisin sanoa olleen ainakin se, että ehkä tarkoitus oli vähintäänkin räväyttää ja ravistella minua vahvemmaksi uskossa omaan itseeni. Kaikkia ei voi, tarvitse eikä missään nimessä pidä miellyttää. Riittää että on rehellisesti oma itsensä ja seisoo tukevasti omilla jaloillaan. Itse haluaisin ajatella, että KAIKILLA ihmisillä on minulle jotakin annettavaa. Myös (tai ehkä pohjimmiltaan oikein erityisesti) niillä, jotka jollakin tavalla tuntuvat hankalilta. Kuitenkin varmaankin elämässämme on kullakin hetkellä juuri ne ihmiset, joiden kanssa on tarkoituskin tätä elämää opiskella. Jos joku kokee minut vääräksi seuraksi itselleen, on varmasti hyvä ottaa sekin vastaan kaikessa rauhassa. Suurimman osan elämääni olen välttynyt kaikilta tämän kaltaisilta "negatiivisilta" reaktioilta, koska olen yleensä kuunnellut, myötäillyt, miellyttänyt ja suorittanut... Siitä voin varmasti päästä aidompaan ja rohkeampaan, paremmalla itsetunnolla itsenäni olemisen olotilaan samalla edelleen toisia ihmisiä kuunnellen ja kohdaten, lämmöllä sekä myötätunnolla. Pelkäämättä myöskään negatiivista palautetta, mielummin sitäkin rauhallisesti tarkastellen ja tunnustellen. Sitä teen myös näiden sanojen kanssa, sillä sitä kautta voin saada sen opetuksen ja hyödyn itselleni mikä niiden tulemisen tarkoituksena on ollutkin. Siitä, miksi jokin asia sattuu, saattaakin löytää oman turhamaisuuden, egon ja ylpeyden nostettavaksi päivänvaloon hitaasti haalistumaan... :)

Vielä tämän piiitkän jaarituksen loppuun haluan laittaa valoisan viestin, varmasti monia mietityttävän kysymyksen sekä ihanan vastauksen, jotka luin eilen feisbookista. Kirjoittaja ei varmasti laita pahakseen ilon levittämistä:

Taavi Kassila:
Kuollessaankin lehti on kaunis,
värjäytyen keltaiseksi ja punaiseksi,
tuottaakseen iloa silmälle;
pudotessaan maahan
se ravitsee maan
muuttuen lannoitteeksi,
edistääkseen tulevaa kasvua;
se eli ja kuoli
puuta ja maata hyödyttääkseen;
rakkaani,
sallithan minun elää lehden lailla,
hyödyttääkseni toisia,
levittääkseni iloa
ja rakkautta,
lahjoittaakseni onnen ja kauneuden helmiä?

Kommentoija: Niinhän kaikella elämällä, on tarkoitus. Me emme, ole lehtiä. Mitä hyvää, meistä jää?
Taavi Kassila: Hyvät teot ja henkiset harjoituksemme elävät ikuisesti, samoin luovuutemme, rakkautemme.

p.s. Kiitokset Porin suuntaan lämmöstä, jakamisesta, ilosta ja valosta! Nää on ihanat... :)

Erilainen näkemys superfoodeista

2010-10-14T07:42:00.002+03:00

Täytyypä linkittää tännekin ravintoneuvoja Miian raakasuklaahypetystä mullistava kirjoitus raakakaakaosta: Kaakaon suloinen kirous. Varmaan oma yäk-kokemus raakakaakaosta kun sitä maistateltiin mm. superfood- ja raakaruokailloissa on sitten ollut itselle ainakin sillä hetkellä oikea. Yhdessä vaiheessa sitten paljon myöhemmin maistui ja varmaankin vedin muutaman päivän raakasuklaakännit... Sen jälkeen suklaa on taas kuitenkin maistunut vain joskus makeana herkkuna ja vain pienessä määrin. Esim. kookosöljystä taas en ole tainnut oikein oppia pitämään vieläkään. Linkittämäni kirjoituksen kommenttiosiossa Miia kirjoittaa myös muista superfoodeista näin:

"Moni juuri tuon hypettämisen valossa ei halua uskoa kaakaosta mitään pahaa. Se on niin hyvin nyt markkinoitu, samoin kuin muutkin ulkomailta tuodut "superfoodit". Myös macan ja kookosöljyn kanssa kehoitan olemaan varovainen. Liikana näitä ei tulisi syödä eikä mielestäni edes säännöllisesti. Jotkut eivät siedä näitä ollenkaan.

On ennemminkin haittaa, että esim. macalla yritetään saada seksuaalista halukkuutta korkeammaksi. Näinhän tätä raaka-ainetta useimmin mainostetaan. Liiallinen aktivointi sekoittaa oman järjestelmän. Kun lopettaa aineen käytön, keho on tottunut niin voimakkaaseen aktivointiin, ettei ehkä ylläkään enää samalle ns. normaalitasolleen. Toki ajan kanssa tämän pitäisi tasoittua. On jotain pielessä, jos iloa, rakkaus-fiiliksiä ja seksuaalista halukkuutta täytyy lisätä koko ajan vahvoilla stimulanteilla (esim. kaakao ja maca). Sen sijaan että nautimme säännöllisesti vahvasti aktivoivia aineita, tulisi koko ravitsemuksen pohja ja muut elämäntavat saada kuntoon. Yleensä asiat selkenevät jo sillä.

On hyvä ymmärtää, että liian aktivoivat aineet aineuttavat sen, että keho käy koko ajan ylikierroksilla joka pitkällä tähtäimellä voi olla todella romahduttavaa. Aivan kuten kiinalaisessakin lääketieteessä korostetaan koko ajan kehon balanssia. Myös macan muuta hormonitoimintaa aktivoiva vaikutus ei ole hyväksi henkilöille, joilla kuukautiset ovat olleet normaalit tai henkilöillä on syöpäaihioita (tai ollut joskus). Valtaosa asiakkaideni kokemuksista macan suhteen (naispuoliset asiakkaat) on ollut hyvin ristiriitaista. Se tuntuu lisäävän seksuaalisia mielihaluja, mutta samalla sekoittaa kuukautisjärjestelmän. Kuukautiset kestävät joillakin jopa 3 viikkoa ja toistuvat usein.
[ ... ]
Mutta loppuun haluan sanoa, että kaupan ulkomailta tuoduissa superfoodeissa on myös paljon hyvää enkä halua niitä niin sanotusti parjata. Suosittelen näitä kuitenkin enemmän jonkin herkun maun lisääjänä ja lääkkeenä vain kuureittain kuin päivittäisenä ruoka-aineena. Olen nimittäin kuullut, että toiset näitä myyvät tahot mainostavat, että kaikkia supereita voi syödä kuinka paljon vaan, eikä liika saannista ole vaaraa. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa. Sama sääntö koskee myös muita vahvasti lääkinnällisiä aineita, kuten joitakin villivihanneksia. Kaikkia raaka-aineita tulee kierrättää, jottei lääkinnällisiä aineita kerry liikaa. Muutoin koko pakka (eli keho) menee sekaisin. Hyvä oppi on, että pieni määrä toimii lääkkeenä, mutta isot määrät ovat myrkkyä. Jos siis on kyse jostain superravinteikkaasta aineesta"

Aivan loistavaa, että tulee vähän monipuolisempaa tietoa superfoodeista! Macasta sanoisin itse sen verran ettei se ole vaikuttanut itselläni mitenkään kuukautiskipuihin. Tosin aion vielä testata puhdistamon macaa, koska eri macajauheiden laaduista on puhuttu ja kuulostaa että jotkut ovat saaneet apua juuri tuosta vaikka muut eivät olisi tehonneet... Mutta se ydinpointti sitten: Kuuntele omia tuntemuksiasi, LUOTA ITSEESI! Tätä olen itsekin saanut oppia viime päivinä monen asian kautta. :)))

Viikko ilman vatsakipuja :)))

2010-10-11T15:13:00.000+03:00

Huh helpotusta, viikko alkaa olla vierähtänyt ilman vatsakipuja. Ruokavalio on edelleen älyttömän varovainen, mutta ihanaa on se kun on pystynyt syömään itsensä kylläiseksi ilman vatsanväänteitä joka käänteessä. Raakaruokailu ei ole minun juttuni edelleenkään, mutta pirtelöt haluaisin ehdottomasti takaisin ruokavaliooni, silloin sitä voisi ehkä taasen alkaa nimittää terveelliseksi... :) Pitänee kokeilla kunnollisen entsyymiannoksen kera miltä tuntuu. Absurdia on se, että pystyn syömään vaikka köntin kanaa, mutten salaattiannosta...tosi vaikea siis sanoa mikä suoltani oikein ärtsyynnyttää. Voihan myös olla, että vaikka pirtelöä sanotaan aina helposti sulavaksi se on kuitenkin sisällöltään aika tujua kamaa ja sitä tulee syöneeksi helposti liian suuren määrän??? Muuta selitystä en kyllä oikein keksi.

Helpotusta vatsa-ahdinkooni tarjosi selkeästi psylliumkuitu, joka on 100% luonnontuote eli voin suositella suolistovaivaisia kokeilemaan. Itse olen tehnyt niin, että aamuisin olen juonut aamupalaksi paria paastoamiseen ja suoliston kuntouttamiseen tarkoitettua ravintovalmistetta itse puristettuun porkkanamehuun sekoitettuna. Aamupalan ja lounaan välillä sitten 0,5tl psylliumkuitua vesilasilliseen sekoitettuna ja siinä samalla probioottikapseli. Näin psylliumkuidun pitäisi suojella ärtsyä suolistoa tulevilta ruoan rasituksilta. Probiootti kannattaa ottaa psylliumin kanssa, sillä psyllium sitoo bakteereita itseensä eli sinne suolistoon paremmin. Heti ensimmäisestä kerrasta alkaen psylliumista tuli itselleni jotenkin hyvä olo. Mukana ovat olleet ruokailuissa myös ruoansulatusentsyymit sekä suolahappotabletti. Jo aiemmin sain selvää helpotusta oireisiin Ollin suosittelemista Dr.Ohhirran probiooteista, mutta ne eivät kuitenkaan vatsaani parantaneet. Epäilemättä kyllä tehokkaita ja sikäli minäkin voin liittyä suosittelijoiden suureen joukkoon. :)

Noiden Ultra Clear -ravintovalmisteiden (sekoitan puolikkaan kerta-annoksen jossa puolet Sustainia ja puolet InflamX:ää, joka vaikutti jotenkin diabeetikolle relevantilta) vaikutuksesta olooni en uskalla erityisesti mainostaa kummempaa, sillä on vaikea tietää mikä vaikuttaa mitenkin kun samaan aikaan käyttää monia tuotteita. Sanottakoon nyt vaikka ettei niistä liene haittaakaan ollut. Ne ovat kamalan makuisia (keinotekoisia lääkemakuja, appelsiini ja vanilja) ja olen nieleskellyt niitä alas hivenen itseäni pakottaen... Lisäksi eivät ole mitään valiokamaa diabeetikkoa ajatellen, sillä ovat tietysti suunniteltu imeytymään heti, helposti ja suolistoa rasittamatta joten koska eivät ole hiilihydraatittomia niin tekevät sokereihin aamusta melkoisen piikin. Tuo nousu onneksi kylläkin myös romahtaa nopeasti rytisten varsinkin kun lähtee juoksentelemaan aamulenkille. Viime päivinä omituista on se, että makeanhimo näyttää olleen tipotiessään. Ei ole edes käynyt mielessä vetää nassuun suklaata. Se on kyllä sen verran mystistä, että voisin melkein laittaa jonkin näistä ravintovalmisteista kerrankin kunnolla imeytyneen aineen piikkiin??? Jotenkin syöminen ylipäätään on ollut yllättävän helposti hallittavissa ja vailla hulluja himoja tai ekstranälkää. Todella epätyypillistä minulle! Ehkäpä tässä siis on jotain hyvää tullut vedettyä vaikka moiset pulverit kyllä aika räikeästi sotivat "älä syö mitään, minkä tuoteselosteen ainesosien nimiä et ymmärrä" -periaatetta vastaan.

Enivei, vihdoinkin helpotusta ja paaaaljon parempi mieli, huhh!!! Vatsakivut (ja tietysti se, jos ei pysty syömään tarpeeksi) tekevät olon supervetämättömäksi ja sitä kautta masentuneeksi. Toivotaan että edistys jatkuu ja saan ainakin ne pirtelöt takaisin ruokavalioon, sen jälkeen ei sitten taas oikeastaan olekaan kiirettä muuttaa asioita erityisesti. Syyspäivät ovat olleet parhaita mahdollisia lenkkeilyyn, liikuntaankin tuli luokseni ihminen antamaan inspiraatiota juuri oikeaan aikaan. Mutta se onkin sitten taas ihan toinen tarina. :)

Inspiroiva Taavi Kassila

2010-10-09T16:55:00.001+03:00

Tiistaina täällä Tampereen OmYoga-joogakoululla vieraili nykyään Intiassa asusteleva elokuvaohjaaja/joogaopettaja Taavi Kassila Jo jonkin aikaa minua oli kiinnostanut kerrankin osallistua jollekin joogaan liittyvälle luennolle joogakoululla, jossa olen aiemmin käynyt vain joogatunneilla ja Kassilan illan mainos sattui sopivasti silmään. Hauskaa on myös se, että samaan aikaan kiinnostuin Kassilan uusimmasta kirjasta Totuuden lähteillä, joka on juuri tuossa pöydälläni odotellen loppuun asti lukemista ja kirjavinkkailua. Kassila veti joogaillassaan ensin joogaharjoituksen jota seurasi luento teemana onnellisuus.

Itseeni teki vaikutuksen Kassilan luontevuus, mutkattomuus ja "tavallinen" olemus. Luento ei tuntunut luennolta, vaan mutkattomalta jutustelulta. Jotenkin yllättävältä tuntui, että sama henkilö on sekä kaikkea tätä että samaan aikaan myös valoisan karismaattinen. Usein tuntuu, että karismaattiset henkilöt ovat jollain tapaa myös röyhkeitä ja itseään korostavia. Silloin puhujan sanat ja olemus ovat usein jollain tapaa ristiriidassa keskenään, mikä luo sanomaankin epäuskottavuuden varjoa. Kassila kuitenkin onnistui välittämään valon ja ilon sanomaa aidosti jättäen hyvän mielen ja rauhallisen, herkistyneen olotilan.

Tuntui siltä, että Kassilalla oli oikeasti lohdullinen sanoma kaiken maailman hulluuden keskellä. Henkisyyteen liittyvää kirjallisuuttakin on monenlaista. On hauskaa huomata, kuinka kaikessa tuntuu kuitenkin olevan sama perimmäinen sanoma vaikka se olis puettu hyvinkin erilaisiin esitystapoihin ja asiayhteyksiin. Olemme kaikki yhtä ja tie todelliseen onnellisuuteen on vain yksi. Onnellisuus löytyy sisältäpäin, ei mistään materiasta tai ulkoisista asioista. Tarpeelliset ulkoiset asiat tulevat, kun sisäinen maailma on löytynyt. Kassila puhui paljon yhteydestä "Jumalaan", jonka voi saavuttaa mielen hiljentävillä harjoituksilla, kuten meditaatio ja jooga. Sen sijaan ihmiset kuitenkin useimmiten keskittyvät ulkoiseen maailmaan kuin juosten aina katoavan kangastuksen perässä aavikolla... Kuitenkin totuus on jumalallinen puhdas tietoisuus, fyysinen maailma taas pelkkä kuvajainen.

Näyttää siltä, että Kassilalla on sellainen maailmankatsomus, jonka itsekin voin tuntea itselleni jotenkin "loksahtavan kohdalleen": "Aito henkisyys päin vastoin tarkoittaa avarakatseisuutta, Jumalalle kaikki uskonnot ovat yhtä tärkeitä. [ ... ] Jo hyvin nuorena muistan vaalineeni ajatusta, että totuus ei ole mikään yksisilmäinen dogmi eikä uskonkappale, jonka puolesta ihmisen olisi syytä kiivailla ja sotia, vaan se on jotakin hyvin elävää, jotakin, minkä ihminen voi kokea sydämessään, mutta mitä hänen voi olla vaikea ilmaista pelkin sanoin. Ja silti totuuden olemuksesta voi sanoa jotakin: epäitsekäs rakkaus on totuutta, rauha on totuutta, toisia ihmisiä kohtaan osoitettu myötätunto, toisten auttaminen on totuutta." Lisäksi luennolla oli erityisen säväyttävää ajattelutapa suhtautumisesta kulloiseenkin tilanteeseen ja olosuhteeseen: Kaikki tilanteet ovat mestarin opetusta minulle. Tällöin jokainen tilanne ja olosuhde onkin hyvä, sillä siinä on itselle jotakin opittavaa. Kassila puhui myös maailmankaikkeudessa toimivasta oikeudenmukaisuuden laista, karmasta ja monesta muusta asiasta, joita en osaa tähän kirjoittaa. Voin lämpimästi suositella kaikkia kiinnostuneita menemään itse kuuntelemaan Kassilan luentoa. Ainakin Helsingissä pyöriville sellainen voi olla mahdollista hyvinkin pian, sillä fb-profiilissa infotaan seuraavaa: Seuraava joogatuntini on la 16.10. klo 14.30 ja filosofia klo 16.15- Shantissa, Runeberginkatu 43, neljäs kerros.

Näyttäisi siltä, että tästä kirjasta tulee mielenkiintoinen lukukokemus! :)))
" [ ... ] Ja kun ihmiselle karttuu ikää vuosien saatossa, hän haikailee haihtuvan nuoruutensa riemumielen ja viattomuuden perään, hän ihmettelee, mihin on kadonnut hänen ruusuinen tulevaisuutensa ja edessä kangastellut onnela, mihin on kadonnut rakastumisen huuma ja erotiikan päihtymys. Pettymyksen hetkellä hänen sydämestään kumpuaa kysymysten sarja: Onko olemassa jotakin muuta, jotakin syvempää, jotakin kestävämpää? Jotakin, mitä eivät olosuhteiden vaihtelut voi järkyttää? Onko elämäntapani ja asennoitumiseni elämään sittenkin ollut vääränlainen? Olenko etsinyt onnea ja täyttymystä väärästä suunnasta, väärästä lähteestä? Olenko etsinyt onnea asioista, jotka kylläkin tuottavat iloa ja nautintoa, mutta vain hetkisen, kääntyen lopulta tuskalliseksi kokemukseksi, elämän kärsimysnäytelmäksi, mielen myrkyksi?" (Totuuden lähteillä, s.13)

Ruokalautanen hukassa

2010-10-04T20:29:00.000+03:00

Usean viikon ongelmien kanssa hiljaisuudessa pyöriskelyn jälkeen täytyy taas tulla tännekin raportoimaan omia ruokakuulumisia, blogini ideanahan on jakaa kokemuksia nimenomaan diabeetikon ruokavaliomuutostaipaleen etenemisestä, fiiliksistä ja ajatuksista. Kesästä alkaen kaikki ei kuitenkaan ole mennyt ollenkaan putkeen, vaan vatsa alkoi ärtsyillä ensin yhdestä ruuasta, sitten toisesta ja tosi pian vähän kaikesta. Monilla muilla jopa täysin raakaruokavalioon siirtyminen on kuulostanut tähän omaan meininkiin verrattuna ihmeen helpolta... Uumoilen että omiin ongelmiini liittyy myös se sama vanha suorittaja-miellyttäjä-pitta, joka tekee kaikista toimista suoritettavan projektin. Ehkä en ole osannut kuunnella omaa elimistöäni ja edetä juuri omalle kropalleni tarpeeksi hitaasti, vaikken mitään yhtäkkistä ole tehnytkään.

Enivei, tällä hetkellä tilanne on se, että tunti-pari ruokailun jälkeen seuraavat vatsanväänteet melkein kaikesta, mitä kaiken tiedon valossa pidän terveellisenä. Aamupirtelöstäkin tulee välittömästi turvottava ja nipistelevä olo. Aamupalana ainoa, mikä tuntuu täysin hyvältä on maitorahka/maustamaton jogurtti/turkkilainen jogurtti marjakasan kera. Tervetuloa siis takaisin Valion asiakaskuntaan! ***Mrrrhh.*** Puurot menevät myös melko kivuttomasti, mutta heittävät armottomasti verensokereita siihen vanhaan vuoristorataan josta on jo yli kymmenen vuoden kokemus. Ei kiva: nyt taas vanhaa "suositusten mukaista" verensokerirumbaa kokeilleena on pakko sanoa että se on ihan helvettiä. Nyt kun tietää edes vähän mitä energinen olo tarkoittaa, tuon kohdalla ei viitsi sanaa energia ylipäätään mainita! Musta aukko se on eikä mikään ihmisen normaalitila.

Onneksi sentään kasviswokki kookoskermalla ja villiriisin (saa punnitse&säästästä, verensokeriystävällisempi "riisi": oikeasti vesikasvi, vähemmän hiilareita) kera vielä menee, mutta liian suurta annosta ei tätäkään herkkua kannata syödä tai seuraa rangaistus... Tuntuu siltä, että juuri mikään raaka ei tunnu hyvältä, käsittämätöntä suhteessa siihen on se että kana tai kalakaan ei aiheuta ihmeellisiä vatsanpuruja. Ja nuohan maistuu, sillä pelkkä kypsennetty kasvisruoka ei pidä oloa tyytyväisenä ja vahvana. Olen myös jälleen tiukasti ruisleipäkoukussa, sitä vaan tekee ihan hulluna mieli!

Tällä hetkellä siis syön sitä, mitä suolistoni suostuu vastaanottamaan parhaiten ja verensokereiden tasoitusprojekti heiluu siinä tilanteen mukaan on/off. Samoin kuin kuonaavien ainesosien eliminointi, sillä kasvissosekeitot tulee jo korvistakin ulos! Maitotuotteet harmittaa, mutta toisaalta hapanmaitotuotteet luomuna eivät onneksi ole ihan sieltä pahimmasta päästä.

Myös omasta opinahjostani terveysopisto Saluksesta jo valmistuneella Ravintoterapeutillakin (huom EI ravitsemusterapeutti) kävin hakemassa neuvoja ja tsekkausta omaan ravintotilanteeseen. Siellä kuitenkin lähinnä vahvistuivat monet omat käsitykset ja tieto siitä, että aika paljon jo itsekin tiedän asioista ja siten pystyn tekemään oikeita valintoja itseni hoidossa. Muutamia pointteja tuli kuitenkin, joiden esille tuominen oli hyvä juttu:

- Kalaöljyjen tärkeys. Vaikka esim. pellavansiemenöljyssä on paljon omega 3 -rasvoja joista elimistö saa EPA:a ja DHA:ta, on epäselvyyttä siitä kuinka hyvin elimistö pystyy näitä hyväksikäyttämään. Kalaöljy on varma nakki, siitä tiedetään että nämä elintärkeät rasvat imeytyy.

- Riittävä proteiinin saanti. Kalan syöminen pari kertaa viikossa ei ole pahitteeksi. Lisäksi kannattaa muistaa pitää ruokavaliossa pähkinöitä ja siemeniä jotka ovat monella tapaa hyviä. Myös avocadosta saa proteiinia, eli se on ihan hyvä aines päivittäinkin käytettynä. Myöskään kanan tai riistalihan syönti silloin tällöin ei ole pahitteeksi. Hyviä muistutuksia suhteellisuudentajusta itselleni...absolutismi on monessa asiassa helposti vähän liikaa äärimmäisyyttä!

- Lisäravinteet täydennykseksi sekä avuksi vatsaongelmiin:

* L-GLUTAMIINI
-> Aminohappo, jota ruoansulatuskanavan limakalvojen solut käyttävät polttoaineena. Parantaa ruoansulatuskanavan limakalvoja ja voi estää suolistotulehduksia

* ALFALIPOIINIHAPPO

* SUOLAHAPPO
-> Ruoansulatuksen parantamiseen vatsassa. Ongelmananihan on todennäköisesti pitkän vatsahappolääkityksen käyttäneenä se, että lääkkeet ovat heikentäneet omaa vatsahappojen tuotantoa aika lailla...

* OMEGA-3 DHA+EPA -KAPSELIT
-> Elintärkeiden rasvahappojen varmistelua, jotka vaikuttavat niin moneen asiaan ettei tässä edes voi alkaa kertoa...

* Solgarin FEMALE MULTIPLE -MONIVITAMIINI
-> Laadukkaan ja monipuolisen oloinen monivitamiini, joka korvannee hintansa sillä ettei tarvitse syödä kaikkea eri purkeista.

* RUOANSULATUSENTSYYMIT
-> Olivatkin jo itsellä käytössä näihin ruoansulatusvaivoihin sekä myös Cousensen diabeetikoille suosittelemana, eli jatketaanpa siis käyttöä kun apuakin tuntuu olevan ruokailujen kanssa.

* Lisäksi ravintoterapeutti piti hyvinä jo käyttämiäni vahvaa D-vitamiinia, magnesiumia ja B-vitamiinivalmistetta, Kelp-levätablettia sekä maitohappobakteereja. Magnesiumia ja b-vitaa tulee tosin hyvä satsi jo tuossa monivitamiinissa joten niitä ei nyt erikseen tarvitsekaan syödä.

Tuntuu, että nämä ravintoterapeutin suositukset eivät kuitenkaan ole auttaneet tarpeeksi vatsaongelmiini, joten kokeiluun lähtee ravintokursseilla esille tulleet kikkakolmoset. Niillä ei ainakaan voi mitään enää pahentaa, toivottavasti mielumminkin parantaa. Ensimmäinen on yksinkertaisesti psyllium-kuituvalmisteen käyttö. Sitähän voidaan käyttää myös nauttimalla se ennen ruokailuja, jolloin psyllium suojaa erityisen ärtyisää suolta ruoan rasituksilta. Normaalisti psyllium otetaan mielummin ruokailuista erillään, sillä sen suoleen muodostama kalvo voi heikentää imeytymistä. Toinen kokeiluun lähtevä juttu, astetta keinotekoisempi wild card joka kuitenkin houkuttelee kokeilemaan kun se viimeisen ravintokurssin myötä on nyt nenän eteen tarjoiltu: terapiakäyttöön tarkoitetut erikoisravintovalmisteet aamupalalle. Katsotaan onko niillä luvattuja suolta korjaavia ja rauhoittavia vaikutuksia tässä tapauksessa... ja toisaalta tietysti miten moiset mömmöt sitten vaikuttavat verensokereihin. Hieman epäluuloisena, mutta kuitenkin uteliaan toiveikkaana on kokeiltava kun vieläpä erityisesti tuo aamu on ongelmana ollut. Raportoin positiivisista vaikutuksista. Mikäli mitään ei kuulu voitte olettaa minun kärvistelevän vatsakipujen kanssa edelleen... Kuulemiin siis! :)

Voi Hyvin! -sanoja stressistä ja parisuhteesta...

2010-09-16T15:51:00.000+03:00

Minulla oli tunti aikaa haahuilla kauppakeskuksessa bussia odotellessani. Niinpä menin kioskille (kerrankin ajoissa:) lataamaan lisää arvoa bussikorttiin ja samalla silmiini pisti lehtitelineestä Voi hyvin-lehden kansi ja otsikko: Luomupioneeri Virpi Raipala-Cormier "Jokaisella on tehtävä maailmassa" Tämä oli ihan pakko saada luettavaksi, sillä kauppakeskuksessa ei todellakaan ollut muuten mitään tällä hetkellä kiinnostavaa. Olen pitänyt kyseistä lehteä vähän turhan kevyenä ja hömppä-naistenlehtimäisenä, mutta tästä numerosta (5/10) poimin useammankin itseä koskettavan jutun.

Krista Launosen pääkirjoitus otsikolla En ehdi elää muistuttaa osuvasti siitä KAIKKEIN TÄRKEIMMÄSTÄ terveyden tekijästä:
"Kiire ja stressi kulkevat käsi kädessä, ja stressi on yksi terveyden pahimmista tuhoajista. Kuulin tutkimuksesta, jossa selvitettiin 100-vuotiaiden japanilaisten pitkän iän salaisuutta. Ruokavalion ja liikunnan sijaan yhdistäväksi tekijäksi paljastuikin stressittömyys. Vaikeuksista huolimatta pitkäikäiset olivat onnistuneet elämään ottamatta turhia paineita."

Artikkeli Frantsilan yrttitilan emännästä Virpi Raipala-Cormierista oli kaikin puolin aidon oloinen, raikas ja kiinnostava, mutta eräs kohta sattui juuri aivan erityisesti omaan silmään. Ehkäpä sen vuoksi, että blogeissakin on otettu usein kantaa parisuhteeseen tai parisuhteettomuuteen. Monet ovat oman muutoksen myötä eronneet, jotkut onneksi myös säilyttäneet mielekkään parisuhteen. Tässä artikkelissa yhteen Virpin aviomiehen, Jimin sanomaan lauseeseen oli puettu hienosti sanoiksi juuri se, mitä olisin itsekin halunnut sanoa parisuhteesta, mutta en ole osannut pukea tuntumaa sanoiksi...

"-Jim on yksi suurimmista opettajistani elämässäni. Muistan, miten häneltä jollakin kurssilla kysyttiin, mitä ihmisten välinen rakkaus oikein syvimmillään on. Jim vastasi: "Sitä, että auttaa toista ihmistä kasvamaan ihmisenä henkisesti eteenpäin.""

Juuri tämän aspektin olen oppinut oman muutoksen ja kehitykseni myötä näkemään oman parisuhteeni suurimpana ja hienoimpana peruspilarina. Se saa arvostamaan omaa puolisoa ja parisuhdetta koko ajan enemmän yhteisen historian karttuessa. On mahtavaa, kun saa "peilin" itselleen siitä kaikkein läheisimmästä ihmisestä, joka tietää ja näkee itsestä kaikkein eniten. Kun vaan uskaltaa nöyrästi katsoa ja kuunnella, niin siitä peilistä näkee paljon myös arkoja asioita joita ei ehkä muuten olisi tullut tietoisuuteen ollenkaan. Ja sehän olisi oman kasvun kannalta todella sääli. Voin vain kiittää avokkiani siitä, että hän on olemalla oma, fiksu itsensä antanut minulle niin paljon tukea ja ymmärrystä mutta myös itseni kehittämisen paikkoja! Koen edelleen ja oikeastaan kaikkien muutoksien jälkeen ja keskellä entistä voimakkaammin löytäneeni juuri oikean ihmisen seuraan. :)

Myrkkyjäämiä vaatteissa -vieläkö shopbailuttaa?

2010-09-10T17:03:00.001+03:00

Törmäsinpä taas aika järkyttävään dokkariin ylellä: Ulkolinja: Myrkkyä halvalla. Katsottavissa yle areenalla vielä 29 päivän ajan. Suosittelen: "Lelut, farkut, t-paidat ja monet muut arkipäiväiset tuotteet valmistetaan maissa, joissa vaarallisten aineiden käyttöä ei säädellä. Hampurissa tekstiilikonteista löytyy mm. hengenvaarallisia kaasuja."

Dokumentissa kerrotaan Saksalaisesta H&M:llä työskennelleestä Juliasta, joka sairastui käsitellessään päivät pitkät myrkkyjäämillä varustettuja vaatteita. Kankaiden käsittelyyn tarvittavia kemikaaleja, kloorianiliineja ei saa käyttää Saksassa, mutta jäämiä saksaan tuotavissa, muualla valmistetuissa vaatteissa saa kuitenkin olla. Niinpä kamera matkaakin Tiruppuriin, Etelä-Intiassa sijaitsevaan "tekstiilikaupan keskukseen" katsomaan kuinka kankaita oikein valmistetaan. Katso ja järkyty millaisen hinnan toiset ihmiset joutuvat maksamaan siitä, että me saamme pukeutua halpoihin muotivaatteisiin. Videossa esim. kohdasta: 0.07.50 eteenpäin... Kohdassa 0.10.24 haastatellaan miestä, joka värjää kankaita mustaksi eikä todellakaan voi hyvin, mikä on täysin arvattavissa kun katselee kemikaalivesissä paljain jaloin seisovia työntekijöitä. "Harva jaksaa työssä paria vuotta pidempään..."

Veikkaisin ettei tämän katsottuasi kovinkaan pian tee mieli vaateostoksille! Katselimme edellisenä iltana vaikuttavan klassikkoelokuvan Schindlerin lista ja tuli mieleen ettei elokuvan tapahtumat kovin kaukana nykyisistäkään touhuista ole. Kankaita käsittelevien intialaisten tilanne ei vaikuta juurikaan keskitysleiriä paremmalta. En haluaisi, että joku maksaa hengellään minun vaatteeni. Ja entäpä oma terveys, eipä erityisemmin houkuttele pukea päälle myrkkyfarkkuja... Mutta mistä tietää mitkä vaatteet ovat milläkin tavalla tuotettu? Tai siinä tapauksessa että ompelisi omia vaatteitaan itse, missäs ne Eurokankaan tuotteet oikein on tehty ja millaisella etiikalla...? Huh-huh, mikäs olikaan nyt sitten se paras vaihtoehto?!? Josko ottaisi lähtökohdaksi minimaalisen kulutuksen ainakin ensialkuun...

Kuinka tärkeää on sinun elämässäsi muodikas ulkonäkö? Vieläkö sinun tekee mieli shoppailemaan???

Meille vai teille? :)

2010-09-07T21:53:00.001+03:00

Tervehdys kaikki Kaverit, sekä jo tutut että vielä tuntemattomat!

Vietin tänään mukavan tee- ja jutusteluhetken samoja mielenkiinnon kohteita jakavan, ihanan ihmisen kanssa. Muistin jälleen miten elintärkeitä tuollaiset kohtaamiset toisten ravinnosta ja hyvinvoinnista kiinnostuneiden ihmisten kanssa ovat. Niistä saa niiiiin paljon energiaa, hyvää mieltä ja buustia omaan arkeen! Itse olen jäänyt hieman kaipailemaan Heidin järjestämiä yksinkertaisia maksuttomia tapaamisiltoja, jotka ovat kulkeneet satsang-nimellä. Yhden ihmisen on kuitenkin tietysti vaikea ehtiä organisoida tapaamisia omien kiireidensä keskellä.

Niinpä ajattelin heittää kysymyksen teille Tampereella tai lähistöllä asuvat hengenheimolaiset! Löytyisikö muitakin kiinnostuneita kokoontumaan arjen keskellä vaikka ihan yksinkertaisesti teen keittelyn, jutustelun ja tutustumisen merkeissä näinä pimenevinä syysiltoina? Meillä olisi tarjolla ainakin yksi kynttilänvaloinen kotikolo tapaamispaikaksi. Herkuttelua järjestyisi haluttaessa entiseen tapaan niin, että jokainen tuo mukaanaan jotain pientä. Itse asun Hervannassa hyvien bussiyhteyksien äärellä ja autoillekin löytyy pihasta parkkitilaa. Tavattaisko siis meillä vai ehkä sittenkin teillä? :)

Jos kiinnostaa, heitä yhteystietoja ja ajankohtaehdotuksia vaikka mailiin (tai muuhun sinulla jo olevaan yhteystietooni):
ebediyen-fin@hotmail.com

Sitaatti 2: Meditaatio

2010-09-07T20:24:00.000+03:00

"Kävin pitkän ja vaikean taistelun itseni kanssa, jotta en olisi noussut paikaltani. Pikku hiljaa ahdistus vaihtui mietiskelyyn, ja aloin kuunnella sieluani - tai vaistoani tai primaaritunteita, tai mihin noista nyt sattuu uskomaan. Oli miten oli, osa minusta paloi halusta puhua, mutta olin ollut aina liian kiireinen kuuntelemaan.
Minä en päässyt yhteyteen itseni kanssa tanssin vaan äänettömyyden ja liikkumattomuuden, täydellisen hiljaisuuden avulla. Ja usko tai älä, opin paljon mieltäni askarruttaneista asioista - vaikka kaikki ongelmat olivat tyystin kaikonneet siinä istuessani. En nähnyt Jumalaa, mutta tajusin selvemmin millaisia päätöksiä minun tuli tehdä."

Paulo Coelho (2007): Portobellon noita, s.97

Ruoka-aineita Diabeetikoille, osa 1

2010-09-03T17:31:00.001+03:00

Referoin ja suomennan jälleen suosikkitohtoriani Gabrien Cousensea. Hän esittelee muutamia diabeetikoille erityisen hyviä, "anti-diabetogeenisia" ruoka-aineita perusteluiden kera. Tulossa on vielä osa 2, eli kuusi ruoka-ainekohtaa lisää. So, let's begin...

Kuva

MAA-ARTISOKKA

Maa-artisokka (Jerusalem artichoke) sisältää paljon inuliinia, joka saattaa olla avuksi diabeteksessa. Inuliini on hiilihydraattimuoto, joka pilkkoutuu elimistössä hitaasti jolloin verensokeri pysyy verrattain tasaisena.

KAALI

Kaali voi olla hyödyksi diabeetikolle antioksidanttivaikutuksensa ja hyperglykemioita estävien ominaisuuksiensa vuoksi.

Punakaalin (red cabbage, Brassica oleracea)oksidatiivista stressiä vähentävää vaikutusta on tutkittu diabeetikkorotilla. Päivittäinen annos kaaliuutetta kumosi 60 koepäivän aikana diabeteksen haitallisia vaikutuksia rottien elimistössä. Havaintoja olivat madaltuneet veren glukoositasot, parantunut munuaisten toiminta ja painon aleneminen.

MUSTIKKA

Cousens kirjoittaa huckleberrystä, joka lienee hieman kotoisesta mustikastamme (vaccinium myrtillus) eroava mustikkalajike. Oletan kuitenkin, että näillä samansukuisilla lajikkeilla on samalaisia ominaisuuksia.

Mustikkamehun yhdisteillä voi olla diabeettiselta retinopatialta (silmänpohjan verisuonimuutokset) ja harmaakaihilta suojaavaa vaikutusta. Mustikkauutetta käytetään laajalti Euroopassa juuri diabeettisen retinopatian ehkäisyyn. Alun perin kiinnostus syntyi, kun toisen maailmansodan aikaan britannian lentäjät väittivät mustikkamehun / hillon terävöittävän näköään pimeässä. Tämän vuoksi mustikkaa on tutkittu paljon.

KARVASKURKKU

Kuva

Tämä ruman kurkun näköinen trooppinen hedelmä tunnetaan paremmin Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Karvaskurkku sisältää useita yhdisteitä, joilla on anti-diabeettisia vaikutuksia. Esimerkiksi "charantin-nimistä proteiinia (en löydä suomennosta), jonka on todettu olevan tehokkaampi kuin 2-tyypin diabeteksessa lääkkeenä käytetty tolbutamidi. Lukuisissa tutkimuksissa on todistettu karvaskurkun verensokereita laskeva, glukoosinsietoa parantava ja haiman beetasoluja aktivoiva vaikutus. Karvaskurkussa olevan peptidin (kyllä, insuliini-hormoni on myös proteiinia!) on todettu toimivan insuliinin tavoin ja lisäksi hillitsevän makeanhimoa.

Karvaskurkkua on saatavilla erilaisina valmisteina. Mehu on kenties teholtaan voimakkain. Karvaskurkkua on kuitenkin vaikea saada maukkaaksi, kuten jo nimikin kertoo. Paras tapa käyttää sitä on Cousensen mukaan mehustaa sitä sellerin ja kurkun kera, lisätä sekaan hieman sitruunaa ja pidellä nenäänsä mehua juodessaan. :)

KURKKU

Kurkku sisältää hormonia, jota haiman beetasolut tarvitsevat insuliinin tuotantoon. Kurkussa oleva entsyymi erepsiini taas pilkkoo munuaisissa ylimääräistä proteiinia. Tree of Life -diabetesohjelmassa käytetään paljon kurkkua sekä mehuna että salaateissa.

SELLERI

Sellerillä on yleisiä diabetesta sammuttavia vaikutuksia ja se auttaa myös korkeaan verenpaineeseen. Sellerimehulla on hermojärjestelmää rauhoittava vaikutus sen runsaasti sisältämien alkaalisten mineraalien (erityisesti natrium) johdosta. Mineraalit tekevät kehon kalsiumin käytöstä tehokkaampaa tasapainottamalla kehon pH:ta.

Sellerin tulisi olla keskeinen diabeetikon vihermehuaines ja sitä voi käyttää myös keitoissa ja smoothieissa alkalisoimaan (Culture of Death-)elintapojen ja ruokavalion happamoittamaa kehoa.

(Ja lähdehän oli se sama vanha tuttu: Gabriel Cousens: There is a cure for diabetes)

EVVK-aamun pirtelö

2010-09-01T09:43:00.002+03:00

Välillä on näitä päiviä, kun aamupirtelö ei kiinnostaisi pätkääkään vaan tekee mieli niitä pahimpia hiilarimörköjä. Yksi ratkaisu asiaan on mansikkaherkkupirtelö, joka takuulla maistuu myös makeannälkään. Tänään heitin blenderiin seuraavaa:

1/2 avocado
ripaus sun fire suolaa
vajaa tl mesquite jauhetta
1 tl spirulinaa
pari lehteä vaaleaa luomusalaattia (sitä pakollista vihreää muttei tunnu maussa)
n. 1 dl mansikoita
ripaus vaniljajauhetta
reilusti kanelia
5 tippaa vaniljasteviaa
kauramaitoa
vettä
loraus luomujogurttia (ei oikeastaan tarvita kunhan laittaa reilusti avocadoa)
kukkura tl lucumaa

Seoksesta tuli vähemmän houkuttelevan laimean kuravellin näköinen, joten en jaksanut ottaa kuvaa mutta maku on todella nami nami. Mansikat, avocado, stevia ja vanilja pelastavat pahankin päivän. Combo kannattaa muistaa makeanhimosta tuskassa kieriskellessä! :D

Niin ja muuten tuo mesquitehan on ilmeisesti stevian lisäksi ainoa diabeetikoille suositeltu makeutus (tietty mausteiden, kuten kaneli tai kaardemumma lisäksi) mm. cousensen tai muistaakseni myös tämän diabetes diet.org -sivuston mukaan. Jauheen makua kuvataan "kinuskiseksi", mielestäni se tosiaan tuoksuu oikein ällömakean karamellitoffeelta. Ilokseni löysin Antti Heikkilän nettisivujen kautta myös vegetarian lowcarb -sivuston jota täytyy tutkia paremmin.

Mukavia aamuja!!! :)

Sykähdyttävää musiikkia

2010-08-31T11:55:00.003+03:00

Facebookissakin tapahtuu joskus hauskoja juttuja... Kaveri liitti mukaan kiertokirjeeseen, jossa haastetaan seuraavaan:

The rules: Don't take too long to think about it. Fifteen albums you've heard that will always stick with you. List the first fifteen you can recall in no more than fifteen minutes. Tag fifteen friends, including me, because I'm interested in seeing what albums my friends choose. (To do this, go to your Notes tab on your profile page, paste rules in... In no particular order....)

On hauskaa huomata kuinka musaa toisaalta tulee ja menee nopeaankin tahtiin, mutta on myös levyjä jotka ovat jääneet omaan levyhyllyyn ikuisiksi ajoiksi vaikkei niitä olisi kuunnellut pitkään aikaan. Omasta listastani tuli tämän näköinen pienen levyhyllycheckin jälkeen:

1. Sissel - All good things
- Musaa muinaisilta working quest -ajoilta maatilalla Pohjois-Norjassa. Löysi tiensä levylautaselleni pitkästä aikaa uudestaan ja se tuntuu sopivan ihanasti juuri tähän aikaan. Tämän löytäminen uudelleen oli varmaan koko hassun kiertokirjeen tarkoitus minulle, uuu ihanaa! :)

2. Baseballs - Strike
- Viime aikojen inspiroivin.

3. Bryan Adams - The best of me
- Kivaa pehmorokkia, saa hyvälle mielelle.

4. Lightning seeds - Jollification
- Ihanan ilmavaa hyvän mielen musaa, opiskeluaikojen kämppiksen kautta omalle levylautaselle...

5. Nickelback - The long road
6. Dire Straits - Sultans of swing, the very best of
- Molempia on kuunneltu silloin kun tapasin nykyisen mieheni about 6 vuotta sitten. Itseasiassa hän taisi antaa nämä levyt minulle...mukavia fiiliksiä näistä siis sen takia. :)

7. ??? - Karma cosmic
8. ??? - Japanese relax
- Viimeaikaiset paljon soitetut rentoutusmusat. Karma cosmic saattelee yleensä aamujoogaan...

9. Jani Wickholm - Ranta-ahon valot
- Wickholm innostusta parin vuoden takaa, käyty keikoilla ja tykätty kovasti. Viime aikoina soinut kyllä vähemmän mutta tykkään edelleen.

10. Paulina Rubio - Gran city pop
- Espanjalaista poppia, nam! Tuliaisia eräältä kesälomareissulta, avokki oli tainnut löytää artistin netistä jo etukäteen...

11. Serebro - Opiumroz
- Jälleen avokin etnopopin etsintäharrastuksen tuloksia. Ihana venäjänkielinen slovari "Breathe" albumilla nro 2. saa ihon kananlihalle..."Hengitä kanssani, ehkä silloin näemme taas..." Todellinen wow-biisi ja levyltä löytyy myös rokimpaa tsemppimusaa vaikka treenihetkeen.

12. Vanilla Ninja - Traces of sadness
- Avokin työmatkatuliaisia Tallinnasta. Voimaannuttavaa tyttöenergiaa!

13. Eros Ramazzotti --
- Ikisuosikki hyväntuulistaja: ei häirinnyt talvella 2008 gradun kirjoittamistakaan kun ei ymmärrä sanoja, vaan toimi rentouttavana taustamusana...

14. Tarkan - Aacayipsin
15. Hakan --
- Muistoja teiniseikkailuilta Turkista. First love ja sen sellaista..soi aikoinaan puolitoista kuukautta auton kasettisoittimessa välimeren kesän helteessä. Opin silloin sanatkin ulkoa ja taitaisinpa muistaa vieläkin ;D

16. New Radicals - Maybe you've been brainwashed too
- Ligntning seedsien veroista hyvän tuulen new age -musaa, jees!

ELI TÄSSÄPÄ SIIS HAASTE MYÖS MUILLE BLOGGAREILLE, julkaiskaa meidän muiden iloksi myös oma musalistanne! :)

Kurssiviikonloppu

2010-08-30T15:42:00.008+03:00

Jälleen takana opiskeluviikonloppu ravintoneuvojaopintojen parissa tällä kertaa aiheena anatomian ja fysiologian ensiaskeleet. Kurssi itsessään oli melko hengästyttävä paketti ja pakko kaiketi sanoa, että mielestäni hieman huonosti organisoitu opetuskokonaisuus. Anatomiaa ja fysiologiaa on tarkoitus päntätä paljon etätehtävien ja tenttilukemisen muodossa, mutta kurssin lähiopetuksen olisi voinut rajata järkeväksi ja kokonaisuutta paremmin jäsentäväksi paketiksi. Mutta tulipahan ainakin kuultua kokonainen armeija luiden ja lihasten latinankielisiä nimiä... :D Toisin sanoen PALJON jää kyllä itseopiskeluna luettavaksi.

Parasta antia kurssissa oli kyllä ehdottomasti se, että kurssin tauoilla sekä kurssikeskuksessa yöpyessä törmäsi erilaisiin ihmisiin ja heidän kauttaan supermielenkiintoisiin tietoihin ja tarinoihin. Itselleni täysin uutta ja kiintoisaa on muun muassa metabolic typing -ravinto-ohjeistus ja bioresonanssiterapia. Vatsaongelmieni kanssa itsekin kiinnostaisi kokeilla bioresonanssianalyysiä, siitä saattaisi saada hyvinkin yksityiskohtaista tietoa oman elimistön tilasta juuri tällä hetkellä... Asia täytyy laittaa mietintämyssyyn ja budjettiriiheen. :) Metabolic typing -kolmen perusruokavaliotyypin jaottelu taas vaikuttaa kyllä aika rassaavalta siinä mielessä, että mitä tekee diabeetikko, jos sattuukin olemaan vaikka hiilihydraattityyppi proteiinityypin tai sekatyypin sijaan? Argh, taitaisi mennä koko pakka aivan perseelleen taas... Samaa juttua olen ihmetellyt vähän ayurvedassakin.

Ihmisten parissa kursseillessa oppii aina enemmän myös itsestään ja pikkuhiljaa olemaan enemmän itsessään myös sosiaalisissa tilanteissa. Tämän viikonlopun läpimurto oli esimerkiksi se, että uskalsin tehdä meditaatiot vaikkei niille ollutkaan yksinäistä paikkaa. Aikaisemmin en olisi uskaltanut kertoa tuntemattomalle ihmiselle harrastavani meditaatiota, sillä olisin pelännyt siitä seuraavia kysymyksiä ja ihmettelyä moisesta huuhaatoiminnasta. Tällä kertaa tieto meditaatioiden väliin jättämisen päänsärkyisistä seurauksista kannusti kertomaan kämppikselle että tykkään meditoida aamuin illoin joten jos ei häiritse niin ihan vaan istuskelen sängyllä parikymmentä minuuttia. Siitäpä sitten lähtikin enemmänkin keskustelua kämppiksen kanssa ja hän alkoi kertoa enemmän myös omista jutuistaan, jotka olikin todella kiinnostavia. Tästä siis oppi sen että kannattaa uskaltaa olla mahdollisimman avoimesti oma itsensä niin siitä voi seurata hyviä ja mielenkiintoisia asioita. :) Itselleni vain tuo avoimuus ja sosiaalisuus ei ole ihan helpompia asioita, joten babysteps, babysteps!

Back on Track

2010-08-19T06:23:00.016+03:00

Viime aikoina, kun on pitänyt löysyttää ruokavaliota vatsavaivojen takia olen huomannut että sokereita heiluttavien hiilarien lisäämisestä aiheutuu todella helposti kierre. Hiilarit aiheuttavat hiilarinhimoa ja mikä pahinta, makeanhimoa. Mietin, että ehkä diabeetikon kroppa hiilareista heittelevien sokereiden muodossa menee niistä sen verran helposti epätasapainoon, että kierre on valmis? Vai käykö samoin ihan terveillekin ihmisille hiilariruokien surkeiden ravintoarvojen vuoksi? Enivei, viime päivinä on tullut kriisin hetkillä kokeiltua palasia "vanhasta elämästä"... Melkein uskomattomalta tuntuu mennä ruokakauppaan ja lastata ostoskoriin kyseisiä tuotteita eikä kukaan katso kieroon. Ihan normaalia, jokapäiväistä toimintaa toisille! Huh. Yllätyksekseni olen kuitenkin huomannut, että makuelämykset ja syömisen nautinto eivät todellakaan enää ole samoja kuin ennen. Muutama kommentti ihan huvinvuoksi ja teidän kauhisteltavaksenne:

Kippari-juustoviipaleet
-Entinen himosuosikkini. Nyt ei oikein enää maistu erityisen hyvältä edes leivän päällä! Jotenkin muovimainen maku... tekee mieli kaapia leivän päältä pois koska tuntuu epäilyttävältä.

Dumle-karkit & normisuklaa
-Vanhoja himokohteita myös, kuinkas muuten. Maku on yllättävän makea, jopa pistävä ja aika pienen määrän jälkeen tulee ihan hirveän karmean kamalan P A H A olo. Näistä toipuminen kestää vähintään puoli päivää ja morkkis on aivan hirveä. Ja se olo on kyllä jotain ihan extremeä. Nousevat verensokerit tekevät aivan sekavan ja tahmean olon. Jos tässä olossa pitää opiskella jotain, mikään ei todellakaan jää päähän. Ei vaan pysty eikä kykene mihinkään.

Hiivaleipä
-Entinen leipämättäjä maistelee... mutta ei oikein maistu miltään! Ei tässä ole oikein mitään makua. Aiheuttaa vaan ihan massiivisen hirveän turvotuksen ja sitten saa taas katua oikein urakalla.

Perunasalaatti
-Saarioisten lisäainekoodeilla varustettua valmisperunasalaattia leivän päällä...uh, kehtaako edes tunnustaa? (kyllä perkule kehtaa!) Häh, eikö tämäkään enää toimi??? No ei todellakaan. Maku ei ole mitenkään erityisen koukuttava edes eikä siitä oikein saa mitään nautintoa irti. Omituista!

Kaiken kaikkiaan olen joutunut puulla päähän lyötynä toteamaan, että nautintoa on turha enää hakea ruoasta samalla tavalla kuin ennen. Ei sitä kerta kaikkiaan enää siitä saa! Se, mitä näistä saa on hirveän paha olo ja katumus että piti tuotakin mennä syömään kun olo ja energia on pilalla eikä oikein jaksa tehdä mitään. Mokailut avasivat silmiäni oikein kunnolla... Tajusin oikein konkreettisesti, mikä itsensä turrutuksen ja tukkimisen huippu on syödä näitä "normiruokia". Ne kertakaikkiaan blokkaavat kaikki positiiviset tuntemukset ja aivotoiminnan ja aiheuttavat suorastaan krapulan. Ja mikä onkaan oman elämän pakenemisen suurin huippu? Ruoan ahtaminen suuhun tv:n ääressä, tupladistraction. Ei varmasti tunne enää mitään...mutta parantaako se edes loppujen lopuksi oloa? EI TODELLAKAAN. Ainakaan enää. Joten siinä ei todellakaan ole enää mitään mieltä! Minulle nämä havainnot olivat yllättäviä, sillä olen jotenkin uskonut, että sitä repsahtaa vanhoihin uomiin jos vain niin antaa tapahtua. Todella yllättävää on se, ettei se tunnukaan enää edes mahdolliselta. Keho siis todella muuttuu!

Jollain tavalla on hyvin shokeeraavaa ja pelottavaa tajuta, että ruoasta ei enää saa pelastusta omaan pahaan oloon ja kriisitilanteisiin! Mitä tilalle? Entä jos elämä oikeasti tuntuu harmaalta ja masentaa? Ajatuksiin nousevat isommat kysymykset. Mistä oma elämänilo loppujen lopuksi tulee? Mistä asioista saan nykyään niin paljon mielihyvää, että se korvaa entisen itsensä tukkimisen tarpeen? Mitä teen ajallani nyt, kun olen enemmän hereillä? Kriisi!!!

Yllättävää on, että kun olen lueskellut about viikon päästä olevaan ravintokurssin tenttiin, huomaan ettei tenttilukeminen ole läheskään yhtä tahmaista ja hirveää kuin ennen. Vaikka se on tavallaan "pakkopullaa", siitä voi jopa nauttiakin kunhan ei tee sitä liian pitkissä ja puuduttavissa pätkissä. Ja asiaa jopa tarttuu mieleen, wau! Pakko sanoa, että aikaisemmat yliopistotenttilukemiset (jotka eivät lisäksi aiheeltaan kiinnostaneet pätkääkään) olivat aivan hirveää kidutusta tähän verrattuna. En tajua miten olen saanut ne ylipäätään mitenkään suoritettua aikaisemmassa hiilaripöhnässä kun en nytkään ole mikään ulkolukemisen maailmanmestari! (Eipä ihme jos on aika pahasti masentanut...)

Viime aikoina olen viettänyt paljon aikaa ihan hissukseen kotona. Nyt tuntuu, että tarvitsen myös vähän lisää liikettä elämään. Yksi asia, josta varmasti monet ihmiset saavat fyysistä mielihyvää epäterveellisen syömisen sijaan on tietenkin liikunta. Kuntosali ei edelleenkään vetoa, mutta päätin alkaa elvyttämään varovasti vanhaa hölkkäharrastustani ja lähteä pitkästä aikaa lenkille metsään. Lenkkini kulki hieman erilaisia maastoja kuin aikaisemmin, sillä löysin viime aikoina lähimetsässä kävellessäni ihania polkuja, joilla voi nauttia maksimaalisesti luonnon kauneudesta.

Aina aikaisemmin juoksennellessa tavoitteena on ollut pakottaa kroppaa tietynlaiseen suoritukseen. Ajatuksella mitä nopeammin lenkiltä pääsee pois, sitä parempi, sillä lenkkeilystä ei ehkä kuitenkaan kummoisesti nauttinut. Tällä kertaa päätin kuitenkin ihan tietoisesti mennä täysin sen mukaan mikä tuntuu kropassa hyvältä. Silloin pystyy nauttimaan itse lenkin kulusta ja ympäristöstä paremmin, ja voi vaikka keskittyä askellukseen juurakoita täynnä olevalla polulla! Meno on hitaampaa, mutta treeniä tulee siinäkin yhtä lailla kuin kovemmassa vauhdissa tasaisella alustalla. Tällä kertaa koin itseasiassa tällaisen maaston mielekkäämmäksi kuin tasaisen hiekkatien, jota pitkin jolkottelu tuntui tylsältä.

Muutenkin kun ei ole "pakko" juosta, vaan menee eteenpäin "sen verran kuin jaksan" -asenteella, saattaa huomata jaksavansa lopulta paremmin kuin luulikaan :) Pakko -ajatuksista tulee itselleni vain paniikki, mikä on todella huono ennakkoasenne ja siitä seuraa helposti vielä paha mieli. Samaa fiilistä on ollut ilmassa tenttiin lukemisenkin kohdalla. Pätee aika moneen asiaan!

Kehon kuuntelun ja sopivan rasittamisen opetteleminen liikunnassa on siis tavoitteeni! Haluan liikuttaa ja kehittää kroppaa voimakkaammaksi ja hyvinvoivaksi liikkumalla, mutta pakkovääntämisen aika on kyllä ehdottomasti ohi. (huom. nimenomaan HYVINVOIVAKSI, tämän kummempi ulkonäkö ei ole tavoitteena, vaan lähinnä bonus joka tulee jos on tullakseen tai sitten ei!) Jos keho ei jaksa mennä kovaa tänään, niin pitää tyytyä siihen mikä tuntuu sopivalta. Väkisin vääntäminen vie motivaation mihin tahansa, niin liikuntaan kuin opiskeluunkin! Kuitenkaan pelkkä jooga ei riitä, vaan vähän enemmän vauhtia tarvitaan fyysisen kunnon parannukseen. I'm back on track!!! :) En todellakaan missään huippukunnossa, mutta ainakin nostamassa jälleen askelta korkeammalle. Ehkäpä se auttaa hieman myös mielen solmuihin?

Astetta kiinnostavampaa lenkkimaastoa... :)

Ajatuksia ravintointoilusta

2010-08-16T17:41:00.002+03:00

Etsiessäni itselleni tässä ruuansulatuskatastrofissa sopivia lämpimiä kasvisruokareseptejä, lainasin kirjastosta pienen, iloisenkeltaisen kirjan nimeltä Ayurveda - kasvisruokien keittokirja. Kirjoittaja ruotsalainen Cecilia Kjerrulf. Sieltä löytyikin viisaita ja ajatuksia herättäviä sanoja ruoasta ylipäänsä:

"Suhde, joka sinulla on nauttimaasi ruokaan, voi olla muiden suhteiden lailla enemmän tai vähemmän harmoninen. Lisääntynyt ravinto- ja terveystietoisuus on erittäin hyvä asia, mutta jos tästä tietoisuudesta tulee liian älyllinen, se voi aiheuttaa suhteen muuttumisen liian analyyttiseksi. Syömisestä voi tulla älyllistä toimintaa, joka perustuu erilaisille teorioille. Ne voivat itsessään olla täysin oikeita, mutta eivät ole aina yhtäpitäviä kehon todellisten tarpeiden kanssa.

Jos suhde siihen mitä syöt jää liian älylliselle tasolle, se voi johtaa fanaattiseen vakaumukseen. Se saa sinut jättämään huomiotta ja jopa torjumaan asioita, jotka viestittäisivät, ettei tapasi syödä ole sopusoinnussa tarpeittesi kanssa. (s.35)

[ ... ]

Monilla terveys- ja ravintotietoisilla ihmisillä on ristiriitainen, toisinaan lähes neuroottinen suhde ruokaan ja syömiseen. Vältä sellaisia tilanteita antamalla sen sijaan syömisen olla aistillinen elämys. Syö sydämelläsi. Kun päätät syödä jotakin, päätä myös nauttia siitä. (s.37-38)"

Todella tärkeä näkökulma tutkailtavaksi! Sikäli uskon, että oman elimistön tekemä raakaruokastoppi voi olla hyväkin, sillä se pakottaa miettimään asioita hieman uudelleen, ehkä laajemmasta näkökulmasta ja harjoittelemaan kärsivällisyyttä. Koska diabetes on elimistön kannalta oikeasti vakava ja terveyteen monella tavalla vaikuttava sairaus, sen tiedostaminen antaa aikamoista pontta ravintoasioiden lukemiseen ja muutoksien aikaansaamiseen omassa elämässä. Tuota innostusta voi kuitenkin varmasti hyödyntää hyvään mutta toisaalta mennä myös liiallisuuksiin. Mutta missä kulkee se raja?!? Aikamoista tasapainoilua.

Kieltämättä tuo iloinen ja nautinnollinen suhde ruokaan on helposti kadoksissa isojen muutosten ja kaiken uuden tiedon keskellä. Onhan se melkoinen kriisi, kun kaikki vanhat ajatusmallit murtuvat! Asia vaatii väistämättä paljon aikaa niin mielen kuin fysiikankin kannalta. Omista vaikeuksistani ajattelen kuitenkin positiivisesti myös siinä mielessä, että mikäli minusta joskus tulee ravintoneuvoja, niin ainakin itse asioita vaikeampaa kautta läpi käyneenä minulla voi myös olla lopulta enemmän eväitä myös auttaa muita. Täytyisi osata luottaa siihen että kaikella on tarkoituksensa... :)

Diabeteslääkärissä

2010-08-15T16:49:00.006+03:00

Vihdoin ja viimein sain raahattua itseni jopa diabetesvastaanotolle, minne menoa olen jotenkin vältellen siirtänyt jo kuukausitolkulla. Nyt kun huomasin, että insuliiniresepti menee vanhaksi syyskuussa totesin että pakkohan se on. Samalla tuli otettua vuosikokeet verestä sekä munuaisten toimintaa kontrolloiva mikroalbumiinikoe. Ja kappas, kaikki oli kunnossa. Paremmin kuin odotinkaan, sillä lääkäri kyseli arvoja katsellessaan että kuulun varmaan pitkäikäisten sukuun (hehe, ei ole aikaisemmin vastaavaa kuultu!).

Kolesteroliarvot olivat kuulemma aivan loistavat, verenpaine matalahko, hemoglobiini alarajalla (saisin sitten vissiin syödä enemmän pinaattia ettei ala huippaamaan;). Todistettu on nyt sitten sekin, että todellakin hyvälaatuisia rasvoja syömällä ja hiilareita vähentämällä pysyy vallan hyvässä kunnossa -paremmassa kuin normaalilla hiilarimätöllä. Ei ne kolesterolit avocadolla, voilla ja kylmäpuristetuilla öljyillä nouse, turha pelätä! :)

Hobis (eli HbA1c) oli 7.8 eli hoitohenkilökunnan mielestä hyvä. Kun itse sanoin että lukemaa pitäisi kyllä edelleen saada tippumaan, lääkäri ja diabeteshoitaja olivatkin sitä mieltä että eipä juuri. Kuulemma monilla insuliinihoitoisilla diabeetikoilla ei onnistu 7.5 matalamman arvon saavuttaminen. Jahas, kiitos kannustuksesta, mutta ei kiitos! Omasta mielestäni tuo ei oman elämänlaatuni kannalta kyllä riitä. Ei ole hyvä oman vireyden tai kropan kannalta, jos verensokeri saattaa vaihdella päivän aikana 2-20 välillä! Tavoitteena tasaisempi käyrä, ehdottomasti!!!

Muutenkin käynti oli kuin olisi maankamaran suoalueelle heitetty kuukausien marsissa asustelun jälkeen. Ajatuksissani olen suuntautunut ihan eri tavalla oman sairauteni sekä hoitotavoitteiden ja -mahdollisuuksien suhteen kuin vielä vuosi sitten viimeksi lääkärissä käydessäni. Silloin ajattelin, että aijaa, tämä uusi lääkärisetähän on ihan kivan ystävällinen tapaus. Nyt taas päässä pyöri että helvetti mitä hissuttelua ja hymistelyä... Eikä sekä lääkärillä tai hoitajalla ollut minulle oikeasti mitään tarpeellisia neuvoja jaettavaksi. Dialogi on tasoa:

"-Lasketkos perunat? Paljonkos pistät insuliinia yhdelle perunalle?
-Ööh, no sen yhen yksikön yleensä...
-Joo, no sä olet tämmönen insuliiniherkkä tapaus kun sulla on nää määrät näin pienet...
-Oletkos töissä? Jaa no sitten jossei töitä löydy niin pitää alkaa opiskella lisää, sähän olet kirjastonhoitaja niin siihen kun opiskelet vielä yhden pääaineen lisää niin susta tulee äidinkielen opettaja joo!!!"

Selvä ja adjö, kiitos 13 euron reseptistä! Antakaa minun hoitaa rauhassa itse itseni parempaan kuntoon... :) Oli "hippusen" lattea laitosaloitus perjantaipäivälle, olo tosiaan kuin kuusta pudonnut. Onneksi Heidi & Petra energisoivat myöhemmin innostuneemmalla seuralla paremmille fiiliksille. :)

Tähän hoitamiseen (josta tekee mieli joskus kirjoittaa lainausmerkeissä!) liittyen jäin aikaisemmin ihmettelemään myös jotakin diabeteslehden artikkelia, jossa kerrottiin erilaisissa ammateissa toimivien diabeetikoiden elämästä. Kirjoituksessa todettiin ihan itsestäänselvästi hyväksyttävänä faktana, että "työnsä takia XXX joutuu pitämään sokereitaan korkeammalla, jotta sokerit eivät laskisi työpäivän aikana liian alas". Onko todella työ tärkeämpää kuin terveys??? Sillä työssä pärjäämisen takia verensokereiden korkeampi taso syö aivan takuulla terveyttä -ja kunnolla. Jos hoitohenkilökunta on "arkirealismiin" nöyrästi tyytyneitä, niin Diabetes-lehtikin kyllä rakentelee ihan tietynlaista kuvaa "hyvästä diabeetikosta".

Huonekasvit ja sisäilman laatu

2010-08-14T10:05:00.003+03:00

Jokin aika sitten inspiroiduin kirjoittamaan jopa kirja-arvostelun piiitkästä aikaa. Inspiraation lähteenä oli B. C. Wolvertonin kirjoittama kirja Raikas vihreä koti, joka kertoo sisäilmanlaadun ongelmista ja siitä, kuinka huonekasvit voivat auttaa suuresti ongelmien korjaamisessa. Tässä arvostelukirjoitusta paljon laajempi tietopaketti kirjan annista, olkaa hyvät!

Tiesitkö, että asiantuntijoiden mukaan sisätilojen ilman epäpuhtaudet ovat yksi suurimmista terveysuhkista? Sisätilat voivat joskus olla jopa kymmenen kertaa saastuneempia kuin ulkona. Kun sisätiloissa vietetään nykyään lähes 90% ajasta, ilmanlaatuongelmat ovat lisänneet huomattavasti allergioita, astmaa, yliherkkyyksiä ja jopa syöpää. Suuri rooli huoneilmaongelmien synnyssä on nykyaikaisella, mahdollisimman ilmatiiviillä rakentamisella ja mahdollisimman pienellä ilmastoinnilla energian säästämiseksi.

Samalla rakennus- ja sisustusmateriaalit ovat muuttuneet aiempaa keinotekoisemmiksi. Esimerkiksi luonnollisen puun sijaan käytetään paljon kuitulevyjä tai puristetusta puusta valmistettuja tuotteita. Huonekaluissa keinotekoiset materiaalit kootaan yhteen erilaisten liimojen ja kiinnitysaineiden avulla. Synteettisistä materiaaleista vapautuu ilmaan satoja kemiallisia aineita ja yhdisteitä. Esimerkiksi lastulevystä, lattiapäällysteistä ja maaleista erittyy huoneilmaan mm. formaldehydiä, ksyleeniä, bentseeniä ja alkoholeja. Matot ovat yksi epäpuhtauksien merkittävimmistä lähteistä. Myös elektroniset laitteet erittävät ilmaan orgaanisia yhdisteitä. Lisäksi ihmiset itse ovat tietenkin yksi epäpuhtauksien eli bioeritteiden (tärkeimmät asetoni, etanoli, metanoli ja etyyliasetaatti) lähde huonosti ilmastoiduissa tiloissa.

Monelle aiheuttaa vaivoja myös matala ilmankosteus. Erityisesti talvella ilmankosteus putoaa usein alle suositusten (35-65%), sillä kylmä talvi-ilma on kuivaa ja lämmitys tekee ilmasta vielä entistä kuivempaa. Kuiva ilma ärsyttää limakalvoja ja altistaa siten ilman mukana kulkeutuville kemiallisille aineille, allergeeneille ja viruksille. Niinpä usein toistuva kuume, allergiset oireet ja astma erityisesti talvisaikaan voivat johtua alhaisesta ilmankosteudesta.

On olemassa jopa termi ”sairas rakennus –oireyhtymä”, joka kuvaa oireita, joista enemmistö tietynlaisissa rakennuksissa asuvista tai työskentelevistä kärsii. Oireyhtymän tunnuspiirteitä ovat mm.:
- allergiat
- astma
- silmien, nenän ja kurkun ärsyyntyminen
- väsymys
- päänsärky
- hengenahdistus
- limakalvojen tukkeutuminen

Huonekasvit voivat auttaa hämmästyttävän paljon ilmanlaatuongelmien parantamisessa, sillä ne muodostavat ympärilleen oman pienoisekosysteeminsä. Ne erittävät lehdistään ja juuristaan monenlaisia näkymättömiä aineita, joiden tarkoitus on auttaa niitä suojautumaan ja voimaan hyvin. Kaikki tietävät, että kasvit käyttävät vetyä ja hiilidioksidia ja tuottavat fotosynteesin sivutuotteena happea ilmaan. Mutta tiesitkö, että veden haihtuminen kasvin lehdistä saa ilman kasvin ympärillä liikkeeseen? Kun koneellisesti lmastoiduissa huoneissa ilma on kuivaa, kasvin korkea haihdutuskyky auttaa ilman painumista juurien korkeudelle, missä mullan mikrobit hajottavat kaasut ravinnoksi ja energianlähteeksi. Toisaalta kasvit imevät itseensä kaasuja myös lehtien kautta ja kuljettavat ne sitten juuriin ja jopa ympäröivään multaan mikrobien hajotettaviksi. Näin kasvit pystyvät poistamaan myrkkyjä huoneilmasta. Lisäksi kasvien lehdet erittävät ilmaan vesihöyryä sekä muita kemiallisia aineita, jotka hävittävät huoneilmassa olevia mikrobejan ja homeitiöitä. Tutkimusten mukaan paljon kasveja sisältävässä huoneessa ilmassa on jopa 50-60% vähemmän itiöitä ja bakteereita kuin huoneessa, jossa ei ole kasveja.

Kasveja kasvattamalla voi samalla sekä purkaa stressiä että puhdistaa ympäristöä. Useissa tutkimuksissa on todettu, että kasvien kasvattaminen voi olla paras lääke sekä henkisen että fyysisen hyvinvoinnin parantamiseen. Kasvit luovat lämpimän, kutsuvan ilmapiirin ja ihmiset tuntevat olonsa rentoutuneemmaksi hoivatessaan kasveja tai ollessaan niiden lähellä.

Mm. NASA on tehnyt omiin tarpeisiinsa lukuisia tutkimuksia kasvien kyvystä puhdistaa sisätilojen elinympäristöä. Monien sisäilman aiheuttamien ongelmien katsotaan aiheutuvan formaldehydistä, jonka lähteitä on rakennuksissa lukuisia. Top 7 –lista parhaimmista formaldehydiä poistavista huonekasveista on tällainen:
1. kaarisulkasaniainen
2. krysanteemi
3. gerbera
4. pikkutaateli
5. supputraakkipuu
6. kaislapalmu
7. sulkasaniainen

Ksyleeniä ja tolueenia poistavien kasvien top 3 lista taas näyttää tältä:
1. kultapalmu
2. pikkutaateli
3. perhoskämmekkä

Ammoniakin poistossa kaikkia muita testikasveja reilusti tehokkaampi oli pensaspalmu. Kaiken lisäksi pensaspalmun poistokyky parani altistumisaikana eikä sille edes koitunut testin aikana mitään havaittavaa vahinkoa. Ilmeisesti kasvien juuriston mikrobit ovat mukautumiskykyisiä!

Raikas vihreä koti –kirjassa on listattu 50 huonekasvia paremmuusjärjestykseen kemiallisten kaasujen poistokyvyn, hoidon helppouden, tuholaisten vastustuskyvyn ja kosteuden haihduttamistason mukaan lasketun arvosanan perusteella. Listan top 10 on tällainen:
1. kultapalmu
2. pensaspalmu
3. kaislapalmu
4. kumiviikuna eli huonekumipuu
5. supputraakkipuu
6. muratti
7. pikkutaateli
8. fiikus
9. kaarisulkasaniainen
10. viirivehka

Jos haluat tietää lisää, osta tai lainaa kirja kirjastosta! Takuulla kiinostavaa luettavaa ennen kukkaostoksille lähtöä. Jokaisesta listatusta kasvista on selkeä kuva sekä hoito-ohjeet ja kasvin vaatimat olosuhteet (esim. valo). Nice! Itsekin inspiroiduin ostamaan kotiin uusia viherkasveja ja kirja oli oiva apu mahdollisimman helppohoitoisten, mutta tehokkaiden ilmanpuhdistajien valinnassa. Vaikken todellakaan ole mikään viherpeukalo, kotonamme tuntuu tällä hetkellä suorastaan rehottavan reunistraakkipuu, kumipuu, kultaköynnös, muratti, anopinkieli, joulukaktus ja gerbera...

Blenderiesittely, osa 2

2010-08-13T09:12:00.001+03:00

Aiemman blenderipostaukseni herättämän keskustelun jälkeen aloimme pohtia Rhino-belnderimme ominaisuuksia vielä lisää. En ehkä ole sittenkään osannut käyttää sitä ihan oikein -aivan, tämän laitteen superhuono puoli on onnettomat käyttöohjeet, joissa ei kerrota vinkkejä mitä kannattaa milläkin nappulalla mixailla.

Avokin löydettyä Vitamixia maahantuovan yrityksen sivuilta erilliset esittelyosiot juomablendereille ja ruokablendereille tajusimme, että Rhinossa vakiona tulee aivan täysin Vitamixin jääterän näköinen terä, kun taas raakaruokailijoiden käyttämässä Vitamixissa näköhavaintojen mukaan on mukana ensisijaisesti hieman eri mallinen ja terävämpi "wetblade". Eikä Rhinoon ilmeisesti ole saatavilla tuota wetbladea, ainakaan en ole mistään verkkokaupasta sellaista löytänyt. Ilmeisesti Rhino on siis tehty ensisijaisesti juomien valmistusta ajatellen.

^Vitamixin iceblade

^Vitamixin wetblade

^Rhinon terä

Samaan johtopäätökseen viittaisi se, että Rhinossa olevia tietyn sekoitusajastuksen toimintonäppäimiä käyttäessä terä pyörii ensin hetken hitaammin ja vasta sen jälkeen jyrähtää portaattomasta säätörullasta valitulle nopeudelle. Näin neste ei blendauksen alussa loiskahda täysillä kulhon kanteen... Tuo hitaampi vaihe ei kuitenkaan ehkä moottoria ajatellen ole hyvä silloin kun sekoitetaan järeämpää tavaraa. Siinä toimii paljon paremmin se, että käyttää laitetta noilla on/off + high/low -keinukytkimillä (kuva alla). Tällöin portaaton nopeudensäätö ei ole käytössä, mikä on toki harmi, mutta ilmankin tuntuu pärjäävän oikein hyvin. Tuntuu siltä, että kun blenderiä käyttää näin, siinä on vielä enemmän voimaa kuin pika-ajastusnäppäimillä sekoitusnopeusrulla maksimiin säädettynä. Näin meni siististi ja todella helpon oloisesti jauhoksi myös kuivat parapähkinät. Kerran joutuu kylläkin välissä kaapimaan lusikalla pähkinäpaloja ison neliskulmaisen kulhon kulmista keskemmäs terää kohti.

Tämän oppimisen jälkeen olen entistä tyytyväisempi Rhinoon nyt kun sitä osaa käyttää paremmin. Hetken jo pieni Vitamix-kuume ehti jyllätä, mutta nyt siitä ei ole enää tietoakaan. Lähinnä olen hämmästynyt siitä, miten hyvään suoritukseen Rhino kuitenkin pystyy tuolla jääterällä. Sitä kylläkin vielä pohdimme, että olisi kiinnostavaa kokeilla josko vitamixin wetblade-vaihtoterän saisi sovitettua Rhinoon...olisi jännä nähdä millaista sekoitustehoa ja -jälkeä laite sitten tarjoilisi... Raportoin jos joskus otamme siitä lähemmin selvää.

Suosikki raakaresepti

2010-08-12T10:36:00.003+03:00

Hieman aiemmin raakareseptejä testaillessani törmäsi tähän ihanaan raakapizzareseptiin, jota haluan suositella muillekin joille raakaruokalajit maistuu. Minusta tämä on aivan mielettömän hyvää ja helppoakin vielä. Tämä on ehdottomasti suosikki raakareseptini ja sitä maistelen vielä sitten kunhan ruuansulatus sallii. Pienensin alkuperäisestä reseptistä annoksen yhden normaalipizzan kokoisen pohjan tekemiseen (josta käytännössä riittää 4 ruokailukerraksi). Päällystettä tulee näillä määrillä pohjaan nähden vielä n. kolmasosa liikaa.

POHJA

Blendaa:

0,8 dl vettä
puolikas sipuli
puolikas varsisellerin varsi
1 tomaatti
1 valkosipulin kynsi
0,5 tl suolaa

+ Lisää seokseen 1,6 dl pellavansiemenrouhetta (tai blendaa sitä kokonaisista pellavansiemenistä)

-> Kuivaa kuivurissa leivinpaperin päällä sen verran että lätyn saa käännettyä ja varovasti irrotettua leivinpaperista.

TÄYTE

160g pähkinöitä (liota)
0,4 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
0,4 dl rusinoita
1/3 sitruunan mehu
1 rkl oliiviöljyä
1/3 tl oreganoa / basilikaa (laitoin muutamia tuoreita basilikanlehtiä)

-> Blendaa ja levitä kuivatetun pohjan päälle.

LISÄKSI pizzan päälle laitetaan kasviksia oman maun mukaan, esim. tomaatteja, oliivia, paprikaa, kurkkua...

Tätä syödessä huomaa äärimmäisen selvästi, miten vähästä raakaruoasta tulee kylläiseksi. Voileivän kokoinen palanen riittää loistavasti ja enemmän syömällä saa ähkyn. Kuvassa lautasella oleva salaatti tämän kanssa on jo liioittelua :)

Ihmeiden tiistai

2010-08-11T08:46:00.007+03:00

Eilen oli aivan loistopäivä monin tavoin. Navadinan ollessa kesäkiertueella sain ayurvedahierontaa maanantaina kysyessäni ajan jo heti seuraavalle päivälle Aino Ylifrantin Äitimaa-hoitolasta. Puitteet eivät vetäneet vertoja Navadinan ihanan esteettisille ja seesteisen kotoisille ympäristöille, mutta hieronta oli jälleen kerran aivan MAHTAVA. Minusta tuntui että tarvitsen tasapainottavaa hoitoa juuri nyt ruoansulatusvaivojen keskellä ja olen onnellinen että menin. Näköjään hoidon jälkeen tuntuu joka kerta siltä kuin ihan kaikki jännitykset olisi poistettu koko kehosta pienintä myöten ja olo oli kaikin puolin ihanan rauhkea. Ayurvedahoidot ovat kyllä kertakaikkiaan parasta mitä tiedän! Voin suositella ihan kaikille, rahanne eivät voi mennä hukkaan.

Suorastaan ufojuttuja sattui eilen verensokeririntamalla. Istuessani bussissa puolen päivän aikoihin matkalla keskustaan ayurvedahoitoon oikein säpsähdin, kun tajusin unohtaneeni täysin pistää aamun pitkävaikutteisen insuliinin. Katsoin hädissäni kelloa ja tajusin ettei minulla ollut mitenkään aikaa lähteä enää käymään kotona korjaamassa asiaa ennen hoitoa. Siispä rauhoittelin itseäni ja ajattelin että saattuhan sitä muillekin, kyllä muutaman tunnin pärjään pelkästään ateriainsuliinin voimin. Kuitenkin kun mittailin sokereita, korkein lukema taisi olla 9 mmol/l eli ei vielä minkäänlainen katastrofi. Niinpä ajattelin että whatta hell, antaa olla enkä pistellyt edes mitään extra ateriainsuliineja. Omituista oli se, että sokerit olivat jopa hypoilla ayurvedahoidon jälkeen. Söin banaanin ja kotiin palattuani mittasin totaalisen äimistyneenä loistavan 7,5 mmol/l arvon. Tarkistin vielä epäuskoisena insuliinikoteloani, jossa minulla on jo pitkään ollut systeemi (illalla pistäessäni täytän kaikki 3 neulan paikkaa kotelossa, aamulla taas kun laitan kynään pistäessä uuden neulan käytän noista pois yhden jolloin koteloon jää tyhjä neulan paikka), jolla unohdusten varalta näen olenko jo pistänyt ilta- tai aamuinsuliinin ja todellakin tilanne oli se etten aamuinskaa ollut ottanut. Totaalisen käsittämätöntä siis...mutta pelkästään positiivista! Aikaisemmin vastaava insuliinin unohdus olisi aiheuttanut hetimmiten vähintään parinkympin verensokeriarvot. Toki varmaan nykyiset aika erilaiset symömiset varmaan loiventavat tilannetta paljon, mikä on loistavaa. Kukkuluuruu haima, mitähän sulle siellä uumenissa ihan oikeasti kuuluu??? :D

Illalla teimme vielä retken Tahmelan lähteelle, mihin lähdimme ekaa kertaa sunnintai-iltana ihan ex-tempore avokin kanssa kun lojuimme tylsänä sohvalla ja yhtäkkiä ehdotin että mitäs jos lähdettäiskin katsomaan löydettäiskö sitä lähdettä... Avokki innostui asiasta (ihana mies, kaikenlaiseen sekin ryhtyy ehdotuksestani!) ja niinpä menimme ja löysimme lähteen helposti. Totesimme että vesi on kieltämättä ihanan raikasta ja hyvänmakuista. Vaikka meillä onkin onneksi ahkerassa käytössä Nikkenin vedensuodatinsysteemi (Heidin kirjoitus laitteesta), niin lähdevedessä tuntuu olevan vielä jotain extraa... Ehkä vain ajatus siitä että tämä nyt on sitä paljon hypetettyä lähdevettä, mutta mitäpä tuosta. Mukavaa oli ja vesi maistuu! :)))

Suolet solmussa!

2010-08-09T23:36:00.012+03:00

Ilmeisesti en noudattanutkaan tarpeeksi kauan ja maltillisesti taannoin ayurvedakonsultaatiossa saamiani ruoka- ja päivärytmiohjeita. Jotenkin luulin tehneeni muutosta raakaruoan suuntaan tarpeeksi hitaasti, mutta ilmeisesti ruoansulatukseni ei kuitenkaan pysynyt perässä. Pulssiluennassahan talvella todettiin, että ruoansulatukseni on melkoisen heikossa hapessa ja siksi minulle suositeltiinkin helposti sulavaa, lämmintä kasvisruokaa eli toisin sanoen vata-ruokavaliota karsien pittaa ärsyttäviä ainesosia jotta pittaprobleemat kuten happovaivat eivät ärtyisi.

Muiden raakailijoiden kovasti innostamana ja erityisesti Cousensen diabetesruokavalion toimivuudesta innostuneena sitten nyt aloin liukua herkullisten reseptien turvin pitkälti raakaruoan puolelle ja nyt se sitten kostautui kun aloin saada vatsakipuja vähän jokaisen aterian jälkeen riippumatta siitä mitä söin. Onhan tuo kieltämättä aika sotku; ayurvedisesti ajatellenhan diabetes on kaphahäiriö, joten sen hoitoon tarjoillaan kapharuokavaliota. Se vaan ei näemmä oikein sovi vatahäiriöiselle pittalle... :DDD Eli minun on pakko tunnustaa, että tällä haavaa Cousens-ruokavalio ei vain onnistu vaan täytyy ottaa etäisyyttä siitä huolimatta, että verensokerit heittävät sitten taas enemmän "normaaliin" tyyliin.

Jonkin aikaa lienee paras mennä smoothie-mehu-puuro yms. mahdollisimman sulavaa (ja vataa hillitsevää) ruokaa -linjalla ja ottaa selvää siitä kuinka ruoansulatusta voi yrittää parantaa pikkuhiljaa. Ja vasta sen jälkeen yrittää varovaisesti uudelleen onnistuisiko cousens-tyyppiseen ruokavalioon siirtyminen ja mikä olo siitä sitten pidemmän päälle tulee. Sen ainakin tulin huomanneeksi, että raakaruoka tuntuu AINA olevan verensokeriystävällisempi ja harvoin vaatii ateriainsuliinia. Se onni tässäkin vaiheessa on, että olen oma kroppa pakottaa opettelemaan syömään sopivia (eikä liian suuria, kuten yleensä aina tavallisesti!) annoksia, sillä ruoansulatuselimet suorastaan karjuvat vastalausetta yli todellisen tarpeen syömisestä jopa smoothien ollessa kyseessä.

Kultainen kiitos Heidille ruokavinkistä, joka on pelastanut pahimpia päiviä, nimittäin erilaiset mung dahl-keitokset! Minut yllätti se, että dahlkeitos ei tunnu vaativan ateriainsuliinia välttämättä yhtään. Siis maistuvuuden lisäksi tykkään tästä verensokereiden takia, on ihan eri luokkaa kuin voimakkaammin sokereihin vaikuttava vatsaystävällinen kaurapuuro. :) No, molempia menee ainakin toistaiseksi. Pieni juttu dahlista tässä (myös kuva pakkauksesta).

Perusdahl kahdelle:

1 dl kuorittuja mungopapuja
vettä keittämiseen
1 tl suolaa

Kun kiehautat papuja, keitoksen pinnalle muodostuu valkoista vaahtoa. Kaada vaahto ja ensimmäinen keitinvesi pois. Kiehauta pavut uudessa vedessä ja kaada myös uusi keitinvesi pois. Keitä sitten papuja lisää. Desilitraan papuja tarvitaan noin 2,5 dl vettä. Anna papujen kiehua hiljalleen kannen alla 15-20 min.

*** Ostin Punnitse ja säästä -kaupasta halkaistuja mungopapuja (myydään nimellä mung dahl) joiden keittämisajaksi taitaa riittää lyhyempikin kiehuminen. En vaihtanut keitinvettä kuin kerran ja se tuntui riittävän. Ekan vaahtoveden kuitenkin heitin pois.

Churna-dahl kahdelle:

1 dl mungopapuja
1 tl churnaa (=kehotyyppimaustetta: itselleni tietysti nyt vatamaustetta)
nokare gheetä

Valmistetaan perusdahlin tapaan, lopuksi lisätään mausteeksi churna sekä Ghee.

*** Tämä on ihanan makuista, itse maustoin tätäkin myös suolalla. Ghee eli kirkastettu voi pitäisi olla hyvä sekä vatan että pittan tasapainotukseen. Maistuu ihanalta! :) Gheetä sain täällä tampereeella Hervannan punnitse & säästästä.

Rusinainen dahl kahdelle:

1 dl mungopapuja
3 rkl rusinoita

Valmistus kuten muutkin dahlit, rusinat lisätään vasta keittoajan lopussa kun pavut ovat melkein kypsiä. Tykkäsin tästä hulluna, sillä tämä tyydyttää samalla myös makeannälkää... nam! Lisäsin myös tähän lusikallisen gheetä.

Suorastaan taivaan lahja huonon ruoansulatuksen vaivoihin tuntuu olevan myös itse puristetut mehut. Ne eivät koskaan aiheuta epämiellyttävää oloa mutta silti niistä saa ravinteita ja voimaa sekä elintärkeitä nesteitä parhaassa luonnonpakkauksessa. Tilaamani mehupuristin saapui siis juuri kreivin aikaan. Itse puristetuissa mehuissa maku on kyllä ihan toista luokkaa kuin vaikka Biotta-mehuissa joihin en kokeiltuani yhtään tykästynyt ja niiden käyttö sitten lopulta jäikin nollaan ayurvedahoitajan suosituksista huolimatta. Arjahan nimittäin suositteli minulle päivän aloitusta juuresmehulla. Lisäämällä vaikka vain hieman hedelmää mehun saa lisäksi melko makeaksi jolloin minkä tahansa seoksen maistuvuus lienee taattu. Nam!!!

Ruoansulatuksen rauhoittamiseksi olen aloittanut kurinpalautuksen myös kesän aikana repsahtaneeseen päivärytmiin. Seiskalta (tai pian jo kuudelta) ylös, aamujooga, meditaatio, aamupala, ehkä jopa öljyhieronta + suihku ja siitä sitten päivä käyntiin. Lounas puolilta päivin, viimeistään yhdeltä ja viimeinen ruokailu joskus viiden aikoihin. Nukkumaan pitäisi saada itsensä raahattua viimeistään yhdeltätoista. Jep jep, tämä on välttämätöntä ja toisaalta huomaan että aikainen aamunousu tekee itselleni hyvää. Epäsäännöllinen myöhään kukkuminen ja -nukkuminen tekee lähinnä pöhnäistä oloa. Hyvät fiilikset siis tämän muutoksen kanssa työskentelystä!

Sitaatti koulutuksesta...

2010-08-09T16:53:00.007+03:00

Aloitin joskus lukemaan Paulo Coelhon Portobellon noitaa ja pidinkin siitä, mutta jostain syystä kirja silloin töiden keskellä jäi kesken. Nyt tuntui siltä, että nauttisin nimenomaan juuri sen lukemisesta loppuun saakka. Niinpä hain sen kirjastosta ja heti alussa löytyi sitaatti, joka osui tosi hyvin omiin mietteisiin:

"Valtaosalla vanhempieni ystävistä ja ystävien lapsista on korkeakoulututkinto. Se ei kuitenkaan tarkoita, että he olisivat päässeet haluamaansa työhön, päinvastoin, he ovat menneet yliopistoon ja valmistuneet sieltä siksi, että joku on sanonut joskus aikoinaan, kun yliopistot ovat tuntuneet tärkeiltä, että päästäkseen eteenpäin elämässään ihmisellä on oltava akateeminen oppiarvo. Ja sen vuoksi maailma on jäänyt kaipaamaan loistavia puutarhureita, leipureita, antiikkikauppiaita, muurareita ja kirjailijoita."

Itseäni alkoi jälleen kiinnostaa jatkaa ravintoneuvojaopintoja seuraavan kurssin verran. Myös Frantsilan aromaterapiakurssi tuntuu jostain syystä kutsuvalta... :)

Omat askeleet eteenpäin

2010-08-01T10:00:00.005+03:00

Edellisessä postauksessa kirjoittelin Cousensen diabeetikoiden parantamiseen tähtäävästä ruokavaliosta. Niin se vaan on, että heti kun aloin Cousensea lukea, se tuntui jotenkin intuitiivisesti oikealta. On hienoa, kuinka joku katsoo ihmistä kokonaisuutena ja yhdistää ravitsemusasiaan myös henkisen hyvinvoinnin. Edellisessä postauksessa halusin nimenomaan käyttää Cousensen termejä "Culture of Life" ja "Culture of Death", sillä ne vaan kuvaavat niin mielettömän hyvin kokonaisuutta.

Alan olla vakuuttunut myös siitä, että ravintoasiat ja henkinen kasvaminen ovat yhteydessä toisiinsa. Toki on varmaan mahdollista pitäytyä pelkästään fyysisissä asioissa (ruokavalio, liikunta jne.), mutta veikkaan että ainakaan näin radikaalissa asiassa kuin diabeetikon parantaminen sellainen tie ei vie tarpeeksi pitkälle. Ai miksikö??? No ainakin yhtenä asiana olen itse kokenut voimakkaasti sen, että ruokavaliomuutos ei edisty pakottamalla. Eikä kyseiseen Cousensen esittämään diabetesruokavalioon pysty puhtaalla itsekurilla. Tai ehkä pitäisi puhua vain omasta puolestani; ainakaan minä en pystyisi.

Viime aikoina olen tunnustellut usein omia mielitekojani ja sitä, miltä tuntuu syödä jotain kiellettyä, entäpä miltä sen jälkeen? Ayurvedaguru Deepak Choprakin kirjoittaa Täydellinen terveys -kirjassaan addiktioista (kuten tupakoinnista) eroon pääsemisestä, ettei se onnistu väkipakolla, vaan tekemällä mielitekojen toteuttamisesta TIETOISTA TOIMINTAA. Tarkastelemalla sitä, millainen oma mielihalu oikeasti on: onko se pakottava vai voiko siitä kenties sittenkin kieltäytyä... jos ei, niin hyväksyä se ja polttaa tupakka rauhassa tunnustellen miltä se tuntuu jne. Saman tyyppistä tunnustelua olen siis tehnyt syömisten suhteen ja koen, että loppujen lopuksi useimmiten kun asiaa pysähtyy miettimään, mieliteko ei oikeasti ole pakottava. Ja kun syö jotain huonoa, (vaikkapa normisuklaata) tietoisesti, huomaa siitä saatavan nautinnon HETKELLISYYDEN. Ja se hetki on aivan järjettömän lyhyt verrattuna siitä seuraavaan tuntien huonoon oloon ja ajatuksiin siitä, kuinka näin toimii omaa kehoaan vastaan. Voisi sanoa, että myrkyttää omaa ruumistaan ja samalla halvaannuttaa mielen kirkkaan toiminnan. Loppujen lopuksi huomaa, että hyvästä olosta kehossa ja mielen kirkkaammasta toiminnasta saa paljon enemmän mielihyvää niin lyhyellä kuin pidemmälläkin tähtäimellä!

Nämä ovat minulle uusia ja ihmeellisiä havaintoja, sillä olen aina kokenut ruokaan liittyvät himot itselleni järisyttävän voimakkaina. On hyvin vapauttavaa kokea niistä irtautumista. Tuntuu, että pikku hiljaa, todella hitaasti, olen oikeastaan tehnyt matkaa kohti tuota Cousens -tyyppistä ruokavaliota vaikken olekaan sitä ehkä täysin ymmärtänyt, ainakaan ehkä uskonut mahdolliseksi. Niinpä melko suuren tunnemyrskyn aiheuttin erään tutun 1-tyypin diabeetikon terveiset Cousensen heinäkuun retritiltä Ruotsista: "Ruokavalio todella toimii!" Hän oli pystynyt lyhyessä ajassa vähentämään aamun pitkävaikutteisen insuliinin määrää jopa 3 yksikköön eikä hänen tarvinnut pistää ateriainsuliinia tarvinnut ollenkaan... Eli aivan mieletöntä!!! :)

Myös itselläni on insuliinimäärät laskeneet viime päivinä. Tällä haavaa mennään 5 yks aamulla ja 6 yks illalla pitkävaikutteisen annoksissa (jotka tuossa välillä olivat jopa 12 + 12) ja ateriainsuliinit minimissään. Aamupirtelö tuntuu vaativan pari yksikköä, mutta jos muuten pysyy raakana, niin silloin lähinnä marjaisat jutut saattavat tilanteesta riippuen vaatia yksikön tai pari. Melko huima vaihe menossa siis täälläkin! Tosin jännityksellä odottelen että vieläkö insuliinin tarve tuosta nousee, kun kuukautiskierto itselläni taitaa heiluttaa insuliinitarvetta ylös-alas.

Viime päivinä ongelmana on ollut lähinnä se, että vatsa ei ole tykännyt monestakaan syömisestä, vaan ruoan jälkeen on usein nipistellyt vatsaa. Fiilis on se, että syömistä ei kovinkaan paljon oikeastaan juuri nyt tee mieli. Voisin hyvin ajatella vaikkapa pitäväni smoothie / mehupaastoakin. En tiedä, onko sitten niin että elimistöni olisi nyt siinä puhdistusvaiheessa, että se haluaa todella keventää hetkeksi. Asiaan on saattanut vaikuttaa myös käyttämäni puhdistava Natural Cellular Defence -zeoliittitippakuuri, jota käytetään myös Cousensen Tree of Life -parannusohjelmassa. Siitä lisää vielä myöhemmin cousens-postauksissa. :) Lisäksi kuten aiemmin mainitsin, minulla on ollut käytössä Nikkenin magneetiranneke ja magneettien kanssa suositellaan juomaan puhdistavaa ja samalla elimistöön mineraaleja tankkaavaa suolavettä. Mielenkiinnolla odotan postista pian saapuvaksi myös tilaamaani mehupuristinta, jonka kanssa onkin sitten helppo vaikkapa pitää sitä mehupaastoa takuulla laadukkailla mehuilla jos kroppa niin tuntuu haluavan. Kaiken kaikkiaan meneillään on äärimmäisen kiinnostava vaihe!! Ainoa huolenaiheeni ovat nuo vatsanipistelyt, mutta toivottavasti ne menevät aikanaan ohi. Ehkä ne johtuvat joidenkin raakaruokien raskaudesta ruoansulatukselle tai sitten ainahan on mahdollista myös jonkinlainen pieni flunssaoire kun sitäkin minulla on juuri ollut? Ei auta kuin odotella ja yrittää syödä mahdollisimman vatsaystävällisiä asioita.

Mieli on ollut jonkinlaisen harmaan ja negatiivissävyisen vaiheen jälkeen viime päivinä ollut iloinen ja olen kokenut olevani enemmän läsnä hetkessä kuin aiemmin. Eräällä iltalenkillä avokin kanssa metsälenkkipolulla tuntui jopa löytyvän pitkästä aikaa fyysisestikin extravirtaa; näytin varmaan kylähullulta tehdessäni pakotreenimäisiä juoksupyrähdyksiä ja kyykkyhyppyjä kesken kävelyn... :D Kiitos vain juhannusbileiden rennolle porukalle tästä inspiraatiosta! Liikunnankaan ei ole pakko olla vakavaa suorittamista ja kehon pakottamista, vaan voi pyrähdellä ja hypellä silloin kuin siltä tuntuu!

Cousensen diabetesruokavalion perusteet

2010-07-28T09:42:00.026+03:00

Cousensen There is a Cure For Diabetes -kirjassa on niin paljon lukemista ja aivan järisyttävä määrä tiukkaa asiaa, etten ole oikein tiennyt mistä aloittaa. Aloin aika hassusti kirjoittamaan Cousensen asiaa aloittamalla ruuansulatusentsyymeistä, jotka oikeastaan ovat kuitenkin vain lisäystä siihen kaikkein tärkeimpään, eli jokapäiväiseen ruokavalioon! Entsyymiluku kuitenkin oli tärkeä aloitus siinä mielessä, että se tarjosi toivoa siitä ettei edes 1-tyypin diabeetikon haima aina välttämättä olekaan aivan lopullisesti tuhottu vaikka täällä Suomessa meille niin tolkutetaankin. Ei tulekaan heti mieleen mikä voisi olla tuon motivoivampi tieto ruokavaliomuutosten tielle! Ruokavalioon liittyy vielä entsyymien lisäksi kaksi muutakin erikoisvalmistetta, mutta niistä jatkan myöhemmin.

Ensin perusteisiin, eli Cousensen anti-diabetogeenisen ruokavalion alkeisiin. Kirjassa esitetään kattava taulukko ruoka-aineryhmä kerrallaan siitä, miten muuttaa perinteinen Culture of Death -ruokavalio diabetesta sammuttavaan Culture of Life -ruokavalioon. Perusteita ja muuta yksityiskohtaista tietoa eri osasille kaivelen myöhemmin kirjan muista luvuista. Olen jättänyt tässä listauksessani suomentamatta muutaman kohdan, joista en ollut varma aivan täsmälleen mitä ne tarkoittavat. So here we go:

- - - - - - - - - - - - - - - lihat: - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Culture of Death: KAIKENLAINEN LIHA (myös kala)

---> Culture of Life: PÄHKINÄT JA SIEMENET, SPIRULINA, BLUE-GREEN ALGAE (suomennos sinilevä, en oikein tiennyt onko se oikea suomennos -täältä tietoa tästä superfoodista), VIHERJAUHEET, HAMPPUPROTEIINI, MACA, PAVUT,

Culture of Death: KANANMUNAT

---> Culture of Life: PELLAVANSIEMENET (sisältävät omega-3 rasvoja)

- - - - - - - - - - - - - - maitotuotteet: - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Culture of Death: MAITO & KERMA

---> Culture of Life: PÄHKINÄ- JA SIEMENMAIDOT

Culture of Death: VOI, MARGARIINI, LEIVONTARASVA, LAARDI

---> Culture of Life: KOOKOSÖLJY, KYLMÄPURISTETUT ÖLJYT, KAAKAOVOI

Culture of Death: JUUSTOT

---> Culture of Life: PÄHKINÄ- JA SIEMENJUUSTOT, RASVAISET PÄHKINÄT (para, makadamia, pekaani & pinjansiemenet)

Culture of Death: JOGURTTI

---> Culture of Life: SAKSANPÄHKINÄJOGURTTI, KOOKOSKERMA, HAPATETUT PÄHKINÄ- JA SIEMENMAIDOT (sisältävät probiotteja)

Culture of Death: KERMAVIILI

---> Culture of Life: AURINGONKUKKA- JA SEESAMIKERMAVIILIT

Culture of Death: JÄÄTELÖ

---> Culture of Life: PÄHKINÄPOHJAISET JÄÄTELÖT, TEHOSEKOITTIMESSA JÄISISTÄ MUSTIKOISTA JA VADELMISTA VALMISTETUT SORBETIT

Culture of Death: KERMAVAAHTO

---> Culture of Life: KOOKOSKERMA

Culture of Death: MAITOSUKLAA

---> Culture of Life: AIDOSTA KAAKAOSTA TEHTY RAAKASUKLAA

- - - - - - - - - - - - - - - - - viljat: - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Culture of Death: VALKOINEN RIISI, TÄYSJYVÄVEHNÄ

---> Culture of Life: AMARANTTI, HIRSSI, QUINOA, SPELTTI, TATTARI

Culture of Death: KAKUT JA LEIVONNAISET

---> Culture of Life: RAAKASUKLAAKAKUT, PORKKANAKAKKU, "LIVE CHEESE CAKES"

Culture of Death: VAALEAT JA TÄYSJYVÄVEHNÄLEIVÄT

---> Culture of Life: PELLAVANSIEMENKRÄKKERIT, PÄHKINÄ- JA SIEMENKRÄKKERIT

Culture of Death: MUROT

---> Culture of Life: "BUCKWHEATIES: LIVE GRANOLA"

- - - - - - - - - - - - - pähkinät & siemenet: - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Culture of Death: PAAHDETUT JA / TAI SUOLATUT PÄHKINÄT JA SIEMENET JA NIISTÄ VALMISTETUT TAHNAT

---> Culture of Life: RAA'AT PÄHKINÄT JA SIEMENET JA NIISTÄ VALMISTETUT TAHNAT: saksanpähkinät, pellavansiemenet, mantelit, parapähkinät, seesaminsiemenet, chian siemenet, kurpitsansiemenet, auringonkukansiemenet

- - - - - - - - - - - - - - - - kasvikset: - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Culture of Death: KYPSENNETYT JA PROSESSOIDUT KASVIKSET (pikaruoat, pakastetut, säilötyt, paistetut, keitetyt, suolatut kasvikset)

---> Culture of Life: TUOREET VIHANNEKSET, SALAATIT, KEITOT, VIHERSMOOTHIET, KUIVATETUT RUOAT

- - - - - - - - - - - - - - - - hedelmät: - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Culture of Death: SÄILÖTYT, MAKEUTETUT, "DRIED & SULPHERED"

---> Culture of Life: TUOREET, MATALAN GLYKEEMISEN INDEKSIN HEDELMÄT, KUIVATUT HEDELMÄT

- - - - - - - - - - - - - - - virvoitusjuomat: - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Culture of Death: KLOORATTU & FLUORATTU HANAVESI

---> Culture of Life: SUODATETTU VESI ("Filtered, blessed, structured water")

Culture of Death: PASTÖROIDUT HEDELMÄMEHUT

---> Culture of Life: TUOREET MEHUT, MIELUITEN MATALAN GLYKEEMISEN INDEKSIN VIHREÄT KASVISMEHUT

Culture of Death: LIMSAT JA ALKOHOLIJUOMAT

---> Culture of Life: KOFEIINITTOMAT YRTTITEET & TUOREET KASVISMEHUT

Culture of Death: KAHVI

---> Culture of Life: KAAKAOJUOMAT ja siirtymävaiheessa VIHREÄ TEE

- - - - - - - - - - - - - - makeutus: - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Culture of Death: VALKOINEN SOKERI, RUSKEA SOKERI, SIIRAPPI, MAISSISIIRAPPI, VAAHTERASIIRAPPI, DEXTROOSI, FRUKTOOSI, ASPARTAAMI, MANNITOLI, SAKKARIINI, SORBITOLI JA KSYLITOLI

---> Culture of Life: STEVIA, LAKRITSIJUURI, CAROB, CHIAN SIEMEN, MESQUITE, KAARDEMUMMA

- - - - - - - - - - - - - - - öljyt: - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Culture of Death: HYDROGENOIDUT KASVIÖLJYT

---> Culture of Life: KYLMÄPURISTETUT ÖLJYT: KOOKOSÖLJY, PELLAVANSIEMEN, HAMPPU, MANTELI, AURINGONKUKKA, AVOCADO, OLIIVI (yhdessä korkeita antioksidanttipitoisuuksia sisältävien ruokien tai ravintolisien kanssa)

- - - - - - - - - - - - - - - - suolat: - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Culture of Death: JODIOITU PÖYTÄSUOLA

---> Culture of Life: HIMALAN KRISTALLISUOLA, CELTIC SEA SALT

Ruokavaliomuutosta toteutetaan Cousensen Tree of Life- ohjelmassa eri vaiheissa, joihin kuuluu hieman eri aineksia. Dietti aloitetaan tiukempana ja sitten vaiheittain lisätään esimerkiksi makeampia aineksia:

VAIHE 1.0

- Kaikki kasvikset paitsi kypsennetyt porkkanat ja kypsennetyt juurekset
- Kaikki merikasvikset
- Ei-makeat hedelmät: tomaatti, avocado, kurkku, punainen paprika, sitruuna, lime
- Rasvat ja öljyt: pellavansiemenöljy, hamppuöljy, seesamiöljy, saksanpähkinä, manteli, auringonkukka, avocado, kookos (max. 1 rkl / päivä)
- Pähkinät ja siemenet (paitsi cashewit), kookosliha
- Superfoodit: Klamath Lake blue-green algae, spirulina, chlorella, viherjauhesekoitukset
- Makeutus: stevia, kaardemumma, kaneli
- Suola: Himalajansuola ja Celtic Sea Salt

VAIHE 1.5
Lisäykset edelliseen vaiheeseen:

- Kaikki kasvikset: porkkanat (raa'at), juurekset (raa'at), squash =kurpitsa? (raaka)
- Hedelmät: Matalan glykeemisen indeksin hedelmät: mustikka, vadelma, kirsikka, tuore makeuttamaton karpalo, granaattiomena, gojimarjat, greippi, sitruuna, lime
- Mausteet ja makeutus: mesquite, kaakao, carob
- Siitepölyrakeet
- Viljat: Quinoa, tattari, hirssi, amarantti, speltti
- Käymällä valmistetut ja hapatetut ruoat: omenasiiderietikka, miso (soijaton), hapankaali, probioottiset juomat

Lisähuomautuksia:
* Vaiheessa 1.0 ei viljoja, ei makeaa tai käymällä valmistettua
* Vaiheessa 1.5 viljat alle 90 päivää säilytettyjä, low-sweet hedelmiä ja käymällä valmistettuja ruokia
* Vaiheessa 1.5 Pieni määrä vaiheen 2 hedelmiä ja vihanneksia osana suurta salaattia

(Lähde: Cousens: There is a Cure For Diabetes, s.187-190.)

Blenderiesittely

2010-07-27T12:03:00.008+03:00

Keittiötämme on nyt jo varmaan puolisen vuotta "sulostuttanut" Briteistä tilattu Rhino -merkkinen blenderi ja mielessä on ollut jo pidempään kirjoitella siitä jotain muidenkin blenderin hankintaa pohtivien iloksi. Heidi kirjoitteli että Vitamix on belnderimaailman Rolls Royce, mikä lieneekin osuva vertaus. Tämän vertauksen jatkoksi voisinkin sanoa, että Rhino on sitten blendereiden Cadillac. :D Meillä kunnon blenderin hankinta tuli ajankohtaiseksi joskus joulun jälkeen, kun tavallinen OBH-sekoitin alkoi pitää ahkerassa käytössä sen verran toraääntä, että arvelimme sen sanovan ennen pitkää työsopimuksensa irti, kuten raakaruokailijat osaavatkin foorumikeskusteluissa ennustaa. Väite siitä, että normaali blenderi kestää tehokäytössä vain suunnilleen puoli vuotta tuntuu kieltämättä aika osuvalta arviolta. Niinpä blenderiltä alettiin kaivata rutkasti enemmän tehoja -ja sitä kyllä saimmekin!

Rhinon hankintahinnaksi tuli muistaakseni about 350e, mikä olikin itsellä ratkaiseva tekijä, sillä 900 euron sijoittaminen Vitamixin hankintaan ei kertakaikkiaan tuntunut mahdolliselta. Moottorivoimaa Rhinossa riittää varmasti, sen puolesta se pyörittää kyllä vaikka pientä kylää ja ääni on myös sen mukainen! (Emme hankkineet laitteeseen tarjolla olevaa "sound coveria")

Rhinossa löytyy normaalin on/off-napista aloitettavan ja lopetettavan sekoituksen lisäksi nappuloita eri pituisiin valmiiksi ajastettuihin sekoitusaikoihin (8/12/30/60s. jne.), jäänmurskaustoimintoon sekä high/low pulse -sykäyksiin, joissa terä pyörii sykäyksen verran kovaa. Pyörimisnopeutta voi säätää koko ajan portaattomasti rullanapista, mikä on todella kätevää.

Heikoin lenkki Rhinossa vaikuttaisi olevan terien materiaali. Metalli ei tunnu olevan kovin kovaa, ja sainkin propellin joskus muinoin hieman vääntymään lykätessäni tyhmyyksissäni blenderiin liottamattomia manteleita... Vääntyneenä terä ei pyöriessään pysy "tasapainossa" ja alkoi pitää omituista ääntä. Asia saatiin kuitenkin kuntoon ottamalla terät irti, teroittamalla ne ja vääntämällä ne takaisin ruotuun. Nyt laite toimii taas moitteettomasti eikä tietenkään liotettujen manteleiden ja kuivienkaan pähkinöiden pilkkomisessa ole ongelmia.

Sanoisin, että hinta-laatusuhde verrattuna Vitamixiin on tässä blenderissä ihan kohdallaan. Vitamix vaan on niin tuhottoman kallis. Toisaalta sanoisin nyt blenderiä hankkivalle, että jos rahaa löytyy niin kannattaa valita Vitamix. Jos taas Vitamixin hinta tuntuu todella pahalta, niin Rhino toimii kyllä myös kaikessa raakaruokailuun tarvittavassa. Vitamixin hinnalla saanee kuitenkin viimeistellympää laatua. Pääsin aamupirtelön verran kokeilemaan Vitamixia ja se tuntui hyrisevän Rhinoa astetta kevyemmin ja rauhallisemmin. Veikkaisin, että Vitamixissa mm. terien sekä kulhon alaspäin suippeneva muotoilu on hiottu huippuunsa, mikä vaikuttaa blendauksen nopeuteen. Rhinolla yhtä tasaisen lopputuloksen saamiseksi saa jyristää hetken pidempään. Tähän vaikuttanee ainakin se, että tavara pyörii hetken pidempään suuren sekoitusastian kulmissa.

Lopputulos on se, että olen ihan tyytyväinen Rhinoon, sillä siinä riittää voimaa tehdä kaikkea mitä tarvitseekin. Mutta jos rahatilanne sallii myöhemmin tämän laitteen uupuessa hankin ehdottomasti Vitamixin. Blenderiä vaan tarvitaan niin moneen juttuun ihan joka päivä ettei se ole ollenkaan hullumpi sijoitus! :)

Blenderi tilaamisesta on pakko sanoa moitteita sen verran käyttämällemme Energise Your Life -kaupalle, että kyseisestä putiikista en tilaisi uudelleen yhtään mitään, sillä asiakaspalvelu ei yksinkertaisesti toimi. Tilasimme alun perin laitteen kromin värisenä, mutta paketista paljastui valkoinen. Ja muuta "pientä" säätöä asiakaspalvelun kanssa, joista en taida jaksaa alkaa tässä narisemaan. Rhinoja saa kyllä kuitenkin myös tilattua myös muista brittikaupoista.

Taivaallisia reseptipomintoja

2010-07-10T19:45:00.012+03:00

Välillä makeanhimo yllättää ja varsinkin silloin kun on vähän kurjaa (kuten nyt flunssapäivinä) tekee mieli mässäillä. Entäpä jos se olisikin sallittua? Päätin kokeilla uusia raakailijan herkkureseptejä sekä salaattiruokailujen rikastuttamista erilaisilla kastikkeilla. Onneksi netti on ihania reseptejä pullollaan, varsinkin Quinoaa -blogista olen löytänyt monia ihanuuksia. :) Tässä parhaimmistoa!

TOMAATTINEN tai PORKKANAINEN PUUTARHAPIHVI
Lähdettä reseptille en muista, ilmeisesti joku oli tehnyt versioinnin Quinoaa-blogin puutarhapihveistä? Itse laitoin sekä tomaattia että porkkanaa ja hyvin maistui. En onnistunut tekemään koostumuksesta tarpeeksi kiinteää pihvin muotoilua varten, mutta seos maistui erinomaiselta myös kastikemaisessa muodossa salaatin ohessa!

1 dl pähkinöitä
1/2 dl aurinkokuivattua tomaattia TAI 1 porkkana
1 tl oliiviöljyä
pala sipulia
suolaa ja yrttejä / hunajaa porkkanoille
-> Blend!

SUKLAATAHINI
Valitettavasti ei tullut otettua kuvaa. Vie kielen mennessään, tuo ihanasti makeutta kasvisdippinä tai salaatin lisukkeena. Melkeinpä suosikki suklaareseptini, peräisin Quinoaa-blogista.

n. 2 dl liotettuja seesaminsiemeniä
1 rkl raakakaakaojauhetta
1 rkl agavea tms. makeutusta
hieman laatusuolaa
vettä sekoitukseen
-> Blend!

VADELMAJÄÄDYKE
Valmistin Heidin puolukkajäädykeohjeella, mutta koska masu & hampaat ei tykkää happamasta puolukasta niin korvasin ne vadelmilla. Taivaallista!!!

2 dl liotettuja parapähkinöitä
1 rkl kookosöljyä
suolaa
2 rkl agavea
200 g vadelmia
1 tl kanelia
-> Blendaa & jäädytä pakastimessa!

APPELSIINIJÄÄDYKE
Toinen aivan super jäädykeresepti!! Diabeetikon kannalta ehkä kylläkin liian makea, mutta maistuu takuulla myös niille, jotka eivät ole raakaruoasta tai superfoodeista ikinä kuulleetkaan... Reseptilähde jälleen Quinoaa.

2 dl liotettuja manteleita
2 appelsiinia
1 rkl kookosöljyä
1 rkl mesquite meal
1 rkl rice bran
2 rkl yacon / agave tms.
1 rkl kanelia

RAW-KORVAPUUSTIT
Tämä on ehdottomasti raakaherkkureseptien kuningatar! En ymmärrä miten raakaleivonnainen voi maistua niin käsittämättömän hyvin esikuvaltaan, oikealta korvapuustilta?!? Liian hedelmäinen diabeetikolle, tottakai, mutta sortumisen hetkellä parempi tämä kuin jokin myrkytetty normiherkku... Lähde jälleen sama kuin edellä.

TAIKINA:
2 dl mantelimassaa (jota jää mantelimaitoa tehdessä)
1 dl pellavansiemenrouhetta
1 dl pehmeitä taateleita (liota kuivattuja)
tilkka vettä
0,25 dl kookosöljyä
kaardemummaa
suolaa
kanelia

-Blendaa taatelit + vesi
-Lisää muut ainekset
-Levitä taikina leivinpaperille neliöksi
-Kuivata kuivurissa n. tunti

TÄYTE:
1 dl taateleita (liota kuivattuja)
0,75 dl rusinoita
1 dl liotettuja pähkinöitä
kanelia
vettä sekoittamiseen

-Blendaa täyte
-Levitä tasaisesti taikinan päälle, rullaa taikina ja leikkaa rullasta puustipaloja
-Kuivata paloja vielä lisää kuivurissa.

Edellisen tekoa varten MANTELIMAIDON resepti (lähdettä en taida muistaa enää):

4 dl manteleita (liota yön yli)
1 l vettä

-Laita mantelit + puolet vedestä blenderiin, sekoita
-Siivilöi
-Laita mantelimassa takaisin blenderiin lopun veden kanssa
-Blendaa & siivilöi

Ei kun herkuttelemaan! Tässä tulikin jo monen monta reseptiä kokeiltua eli seuraavan herkkuhimon iskiessä ei luulisi olevan vaihtoehdoista kiinni syökö myrkkyä vai terveellisyyksiä!

Flunssailua

2010-07-09T14:01:00.006+03:00

Onnistuinpa sitten jostain syystä saamaan itselleni flunssan erityisesti kamalan kurkkukivun muodossa juuri kesän kuumimmiksi päiviksi, huh! En tiedä onko kyseessä jonkinlainen detox-juttu vaiko ihan normaali "vastustuskyky ei riitä"-virusflunssa. Jännä pikkuseikka on sekin, että kipeytyessäni viikko sitten perjantaina oli kulunut tasan kuukausi siitä, kun sain käyttööni Nikken-magneettituotteista rannekkeen ja vedenpuhdistimen. About kuukaudessa kai tuotteista voi odottaa jotain vaikutuksia tulevankin, mm. juuri tuota detox-vaikutusta... mutta mene ja tiedä. Varmaan kroppa (kuten myös mieli) on ihan sekaisin muutenkin kaiken muutoksen keskellä.

Joka tapauksessa, oli syy mikä vaan, niin flunssa on kyllä ainakin itselleni aina melkoinen pysäyttäjä. Kun sairaus pysäyttää fyysisesti väsyttämällä, niin pitta-mieli on aivan paniikissa! Mikä nimittäin voisikaan olla pahempaa kuin "ajan tuhlaus", epätehokkuus ja epäjärjestelmällisyys... Toki ikävä, että kipeytyminen sattui juuri kuumimpien kesäpäivien aikaan kun olisi pitänyt makoilla biitsillä ja uida järvessä, mutta kieltämättä näen tällä "ankeutuksella" tarkoituksensakin. Kun ei vaan jaksa suorittaa, niin silloin on pakotettu kohtaamaan omia negatiivisia tunteita ja sitä paniikkia, joka pysähtymisestä ja yksin sisällä nyhjöttämisestä aiheutuu! Välillä olen jopa onnistunut olemaan ihan rauhassa ja hyvillä mielin lukien kirjaa tai katsellen leffaa ilman paniikkia siitä, että oikeasti pitäisi tälläkin hetkellä saada jotain aikaan. Mutta voin kertoa, että tuo aikaansaamispaniikki, joka oikeastaan todellisuudessa tekee toiminnastakin lähinnä vain tehottomampaa on jotain ihan hullua ja kamalaa. Se järkyttää mielenrauhan ihan perin pohjin ja saa sielun perimpiä sopukoita myöten negatiivisuuden ja turhautumisen valtaan. En vieläkään tiedä mistä pelosta se kumpuaa... ehkä jostain yleisestä varsinkin työelämässä vallitsevasta "sinun pitää suorittaa, suorittaa ja vielä enemmän suorittaa ettet tippuisi kelkasta" -mentaliteetistä, joka iskee vasten kasvoja myös, kun on "vain kotona" eikä tee mitään "hyödyllistä"... Tuosta tunteesta haluaisin lopullisesti päästä eroon, sillä se tunne kyllä myrkyttää päivän kuin päivän ja blokkaa kaiken oman kehittymisen ja senkin tekemisen ilon, josta voisi oikeasti syntyä jotain...

Toivottavasti te lukijat ette todellakaan ole kipeänä, mutta mikäli niin pääsee käymään, niin tässä muutama itse käyttämäni apu flunssapäiviin!

- Yogi Ruusutee on siitä mukava, että se on enemmän lämpimän mehun makuista kuin teemäistä. Meillä ei sattunut olemaan sopivia marjamehuja kaapissa, joten tämä pelasti mieliteon.
- Yogi Detox -tee on lakritsaisen hyvänmakuinen ja puhdistusapuhan on aina tarpeen...
- Frantsilan Kylmänroppi-tipat avaavat tukkoista oloa. Tehokkaan oloinen maku ja tuoksu!
- Maharishi Ayurveda -tuotteista löytyy Flu Season Defense -yrttipillerit. Tehosta on tietenkin vaikea sanoa, ainakin talvella joku flunssajuttu meni kyllä ihmeen nopeasti ohi.. Saatavilla Ruohonjuuresta.
- Kysellessäni luontaistuotekaupasta apuja erityisen kipeään kurkkuun, minulle esiteltiin Carolus mixtura, joka on "kihokki-piihappogeeli-yrtti-ravintolisä". Otetaan yskänlääkkeen tapaan, piihappogeeli muodostaa kurkkuun jonkinlaista suojaavaa kalvoa. Tuntuu oikeasti helpottavalta! Sisältää kihokkiuutetta, lakritsisiirappia, piioksidia, karmelloosia ja eteerisiä öljyjä. (Pii-karmelloosi -yhdistelmästä tietoa toisen tuotteen esittelyn yhteydessä. En tiedä onko oikeasti hyvää ja luonnonmukaista vai ei, jännä juttu...)
- Luontaistuotekaupasta mukaan tarttui extrana vielä Franzilan Aurinkovoima -viherjauhe, joka sisältää mm. nokkosta, sinimailasta, porkkanan lehteä ja mäkimeiramia. Ei voi ainakaan tehdä pahaa! :) Huvituksekseni huomasin, että kun hieman suolaa ja tätä sekoittaa veteen, juoma maistuu aivan kasvisliemikuutiovedeltä.. :DDD Ei siis lainkaan pahanmakuista! Voisi siis ehkä käyttää ruoanlaitossakin?

Karitévoi on parasta luonnontuotetta niistämisestä rohtuvalle nenälle :) Frantsilan Lohikäärmesalvan yrttisyys tuoksu avaa tukkoisuutta ja tuntuu miellyttävältä särkyisissä kohdissa.

Tuoksulyhdyssä haihduttelin hengitysilmaan mäntyä (hyvä hengitysteille) sekä perinteistä flunssaan käytettyä eucalyptusta kun näitä sattui löytymään kaapista. Tämä on miellyttävä yhdistelmä, mutta on paljon muitakin flunssaan sopivia tuoksuja.

Lisäksi ennen näkemättömän kipeään kurkkuun auttoi mukavasti Vogelin Luonto paras lääkitsijä-kirjassa angiinapotilaalle esittämä kikka sivellä laimentamatonta Molkosania kurkkuun. Pahan makuista, mutta auttaa! Löysin myös netistä mukavan ohjeen Lasten luonnonmukaisesta hoidosta Frantsilan tuotteilla. Paljon käyttökelpoisia vinkkejä myöa aikuiselle flunssa- ja muutamiin muihin yleisiin ongelmiin!

Terveitä päiviä kaikille! :) Minä olen tällä hetkellä tyytyväinen siihen, ettei kurkustani sentään löytynyt angiinaa, sillä antibiottikuuri on se ihan viimeinen juttu mitä juuri tähän hetkeen haluaisin joutua kroppaani tunkemaan! Niinpä voin olla tyytyväinen että saan parannella itseäni rauhassa ilman tuhokemikaaleja tai painetta pikaisesta työpaikalle puolikipeänä raahautumisesta!

Raakasuklaakoukussa...

2010-07-02T17:48:00.006+03:00

Addiktiosta toiseen??? Uuden ajan dopingia? Hmh, no niin nyt ainakin on, että vaikka aluksi en voinut sietää raakasuklaata niin maku on kyllä todellakin muuttunut viimeistään kun sain käsiini vähän hifimpiä aineksia! Tätä syötyäni alan (?ehkä?) ymmärtää raakailijoiden suklaakänni-innostusta, ihmeen hyvällä tuulella olen nimittäin viime päivinä ollut kun tätä olen napostellut... ;D Vaikka muuten olen aika lailla raakaillut (helppoa näin kesäkeleillä) niin siinä kyllä menee Cousensen vähärasvaisuusohjeet pyllylleen kun vetää kaakaovoita könttinä nassuun! No, tällä mennään nyt sillä parempi syödä raakasuklaata kuin jotain laadultaan huonompaa tavaraa, johon sitten "sortuu" kun yrittää elää liian tiukkapipoisesti. Suklaa kyllä myös täyttää ihan kummasti. Melko pienellä määrällä suklaata pystyy hyvin skippaamaan vaikka lounaan eikä iltapäivälläkään meinaa vielä olla nälkä...

Kaikkein käsittämättömintä tässä jutussa on se, että en ole onnistunut saamaan aikaan verensokerikatastrofeja, vaikka suklaa sisältää reilusti agavenektaria! Hippusen suklaa saattaa vaatia insuliinia, mutta sekin tuntuu olevan muusta verensokeritilanteesta riippuvainen seikka. Suhtaudun hieman kyseenalaistaen väitteeseen että diabeetikoiden verensokeriarvot tippuisivat yhdistelmällä agave + chocolate bliss sillä kuulostaa "hippusen" tuotteiden mainonnalta, mutta kukapa tietää mikä on totuus...? Koukussa joka tapauksessa ollaan eli ellei katastrofeja ilmene niin antaa mennä vaan! :D Tässä oman suklaani sisälmykset, pohjana CocoVin perus tummasuklaaohje:

100 g kaakaovoita
25 g raakakaakaojauhetta
40 g vanilja-agavenektaria
ripaus laatusuolaa
ripaus aitoa vaniljajauhetta
muutamia pekaanipähkinöitä murskattuna
kourallinen hampunsiemeniä
täräytys Chocolate Blissiä
tujaus lucumaa
kourallinen liotettuja gojimarjoja

Tässäpä vielä tuolta Postin blogista lainattu pätkä Favorin haastattelua koskien agavea & Chocolate Blissiä:

"5. You used to see patients a lot. Can you share some of the most ridiculous healing stories?

We've had several neuropathy related folks lately which I talked about.

Diabetes is hilarious too. If you're independently wealthy with lots of
time on you hands, then you can pay $10,000 and take off 30 days to go
to some "healing center".

Most prefer our stay at home and reverse diabetic symptoms for a few dollars a day.
Usually Primal Digest, Sun Fire Salt & Chocolate Bliss with Vanilla Agave
do the trick nicely.

About Agave.
There's so much conflict around Agave, here's my take.

When a person with Type I or II diabetes comes to us, we start a consultation with Chocolate Bliss + Vanilla Agave.

In all cases, clients see an appreciable drop in sugar levels.
The higher the sugar levels, the faster the drop, especially in the 300+ range.

If we add in Primal Digest, the drop happens faster.

We see some drop without Agave and the fastest drop with Agave.

I imagine this is because people are starving for sugar and are unable to metabolize (extract/assimilate other food based sugars) and Agave reboots their system, so they drop out of emergency mode - where sugar accumulates forever waiting to be metabolized - to rapid metabolism, which turns off all emergency processing and allows a person to head back toward homeostasis."

Tulipas nyt sitten muokattua blogiakin ulkoasultaan enemmän kesäisiä fiiliksiä vastaavaksi, toivottavasti tykkäätte! Seuraavassa postauksessa varmaan kirjoittelen jälleen Cousensen diabetesasiaa, sillä olen ollut todellakin innostunut kirjan asioista...

Vallankumouksellista diabetestietoa!

2010-06-29T12:07:00.007+03:00

Kuten jo aiemmin mainitsin, olen vihdoinkin päässyt oikein kunnolla vauhtiin jo aikoja sitten hankkimani Gabriel Cousensen There is a cure for diabetes -kirjan lukemisessa. Voin vain ihmetellä miten siinä kesti näin kauan!!! Mutta toisaalta, ehkäpä näin on hyvä. Ei liikaa liian nopeasti! Siinä mielessä nyt onkin ollut oikein mainio aika, että mielen puolella alan ehkä jo olemaan valmiimpi pitkälti raa'an ruokavalion (tai mitä cousense ikinä ehdotteleekin..) toteutukseen. Ehkä vielä paljon kauempana "tavoitteista" olisi ollut ahdistavaa ja vähemmän hyödyllistä lukea näitä.

Tänään oli riemuissani löytäessäni kirjasta luvun "Proteolytic enzymes". Cousens on nimittäin saanut suorastaan ihmeellisiä parantumistuloksia aikaan jopa 1-tyypin diabeetikkojen kohdalla proteiinia pilkkovien entsyymien käytön avulla. Sekä ykkös- että kakkostyypin diabeteksen syntymekanismin alkuvaihe on aina tulehdus, jonka voi 1-tyypin kohdalla aiheuttaa esimerkiksi virus tai lehmänmaito, jota elimistö taistelee vasta-ainein. Tulehdus aiheuttaa lopulta haiman insuliinia tuottavien beetasolujen arpeutumisen. 2-tyypin diabeteksessa tulehduksen aiheuttaa insuliiniresistenssin kautta syntyvä hyperinsulinemia (haima tuottaa insuliinia uuvuttavalla teholla kun insuliini ei tehoa normaalisti), joka rasittaa beetasoluja. Tulehdus taas johtaa beetasolujen krooniseen arpeutumiseen, joka joko blokkaa insuliinin virtauksen beetasoluista, inaktivoi solut tai kenties blokkaa beetasolujen verenkierron.

Näin tapahtuneen beetasolujen tuhon ajatellaan perinteisen lääketieteellisesti olevan peruuttamaton, mutta jotkin Cousensen potilastapaukset todistavat päinvastaista! Kenties beetasolujen toiminta voikin olla periaatteessa voimissaan, mutta vain jumissa arpeutumisen vuoksi. Tällöin ravintolisänä otettavilla proteiinia pilkkovilla entsyymeillä voikin olla tilanteeseen parantavaa vaikutusta, sillä ne auttavat verisuonien avautumista. (proteolyysistä jokainen voi googlailla itse lisätietoa, siitä ei puhuttu tarkemmin kirjassa :)

Jollakin Cousensen 1-diabeetikkopotilaalla pelkkä entsyymivalmisteen käyttö näytti palauttavan haiman toimintaa... Uskomattoman kuuloista tottakai, mutta toisaalta mikään suomalaisessa terveydenhuollossa ulkoa opittujen hokemien vääräksi todistelu ei enää taida ihmetyttää ainakaan itseäni. Tuskin ainakaan tarvitsee katua iHerbistä tilattuja ruoansulatusentsyymitabuja, sillä niiden pitäisi ainakin antaa haimalle jonkinmoista kesälomaa ja auttaa samalla huonon ruoansulatuksen vaivoihin (joiden takia näitä juuri halusinkin kokeilla). Tosin tilasin Enzymedican Digest Goldia, kun ilmeisesti samalla merkillä eniten juuri proteolyyttisiä entsyymejä kaikkein eniten on Repair-valmisteessa. Maailmalla lienee vielä hienompia, kalliimpia ja superimpiakin valmisteita tarjolla mutten ole niistä ainakaan vielä ottanut selvää. Hmmm, katsellaan... Joka tapauksessa tieto siitä, ettei haiman tuho ihan välttämättä olekaan lopullinen on varsin mielenkiintoinen! Tätä kirjaa suosittelen ehdottomasti kaikille diabeetikoille ja diabeteksen fysiologiasta ja hoidosta kiinnostuneille. Odottelen jo ehtimistä kirjan ruokavalio-ohjeiden ja reseptien kimppuun... (lähde: Cousens 2008, s.143-144)

"Tavislaisuudesta" poikkeamisen vaikeus

2010-06-24T16:42:00.004+03:00

Olin ilahtunut lukiessani Satu-Marjan postausta omasta elämäntapojen ja ruokavaliomuutosten vuoristoradastaan. En siis ilahtunut siitä, että toisella menee huonosti, vaan siitä, että muutkin uskaltavat jakaa ylämäen lisäksi myös alamäkikokemuksia rehellisesti. Välillä bloggaus näyttää olevan sen verran hehkutusta, että miettii eikö toiset ikinä tee kömmähdyksiä, sorru mielitekoihin ja sitten pode pahaa oloa ja toisaalta myös opi ja kehity sitä kautta... Itselläni on viime aikoina ollut myös ns. kertarysäytyksiä, joiden jälkeinen olo on antanut ajattelemisen aihetta. Olen pari kertaa syönyt !tadaa! peruspurilaisaterian ja toinen minua kiusannut himon kohde on olleet karjalanpiirakat munavoin kera. Joka kerta verensokerit nousevat pilviin...varsinkin purilaisaterian jälkeen. Piirakat ovat astetta harmittomammat, mutta verensokereiden noustessa 12 pintaan, eli siihen mihin ne minulla yleensäkin nousevat "tavallisen" aterian jälkeen olo ei ole hehkeä. Ei todellakaan hyvä, vaan tahmea, masentunut ja saamaton. Ilmeisesti ruokavaliomuutoksen myötä kroppa on herkistynyt tuntemaan huonon olon, joka on aiemmin ollut jokapäiväistä kauraa eli "ihan ok". Toisaalta mitattuani purilaisaterian jälkeen lukeman 24, mietin että ehkä kroppa myös reagoi noihin pahiksiin nykyään rajummin. En nimittäin ihan tuollaista kyllä muista purilaisaterian aiemmin aiheuttaneen!

Lukemisen alla minulla on ollut jo jokin aika sitten ostamani Gabriel Cousensen kirja There is a cure for diabetes. Olen lukemisessa vielä melko alussa, mutta ensimmäisistä sivuista saakka kirja on ollut ravistelevan herättelevä. Kirjasssa nimittäin kerrotaan paljon diabeteksen taustatekijöistä ja synnyttää ajatuksen siitä, että diabetes on aivan täysin kulttuurin ja ihmisen oman toiminnan synnyttämä sairaus. Mitä pidemmälle kirjaa lukee, sitä enemmän äimistyy nykyisestä ruoka- ja saastuttamiskulttuurista. Cousensen termi "Culture of Death" kuvaa asiaa paremmin kuin hyvin! Kun itsekin on sairastunut diabetekseen lapsena, herää pakosti ajatuksia myös siitä, kuinka kulttuurissamme lapsia voi jopa ajatella pahoinpideltävän oikein viranomaisten taholta. Vanhemmat eivät esimerkiksi osaa ruokkia lapsiaan oikein ja toisaalta yksittäinen vanhempi on myös voimaton toimimaan oikein nykyisen kulttuurin keskellä, jossa kaikki suorastaan pakotetaan samaan karjalaumaan jonottamaan mäkkärin ovelle. Kuten Heikkilän blogista aiemmin mainitsin, jos poikkeaa laumasta saattaa jopa lastensuojeluviranomaiset tulla kolkuttamaan ovelle ja komentamaan takaisin jonoon. Pakko sanoa, että tuntuisipa kurjalta itse synnyttää uutta diabeetikkosukupolvea tähän maailmaan... :-/

Itselläkin noiden ruokakömmähdysten syntymistä edesauttaa aika hienosti ympäröivä maailma, jossa purilaista suunnilleen tuputetaan nenän eteen ja epäterveellinen ruokavalio on täysin normaalia arkipäivää. Silloin siihen on helppo itsekin lipsahtaa, kun terveellisyysyrityksineen on kuitenkin suuremmassa skaalassa enemmänkin se omituinen tapaus kuin normaali. Tuntuu kuitenkin siltä, että Cousensen kirjasta kerää koko ajan tiedon mukana lisää voimaa ja tahtoa muutokseen ja reippaasti erilaisena olemiseen.

Heidi kirjoitti taannoin blogissaan terveisiä raakaravintoluennolta, että sairaiden pitäisi tehdä ruokavaliossaan "kick ass"-muutoksia pienten muutosten kanssa hissuttelun sijaan. Kyllä, se on totta -sitten loppuviimein. Kuitenkin mitä pidemmälle omassa muutoksessani etenen, sitä enemmän olen ymmärtänyt, että ruoka-asiat ovat mitä suurimmassa määrin MIELEN asioita. Loppujen lopuksi kroppa kyllä tietää mikä on hyvää ja antaa selvän palautteen varsinkin vääristä valinnoista (etenkin diabeetikolla aivan instant!). Mieli kuitenkin harhailee ja etsii ruoasta jotain muuta kuin ravitsemusta. Ja muutokset mielessä ovat hitaita, vaativat prosessointia, puntarointia, tietoa ja kokemuksia -myös erehdyksistä! Sen takia kick ass -muutokset eivät voi tapahtua nopeasti. Ei ainakaan, jos niiden on tarkoitus olla pysyviä. Ja siltikin, mitä pidemmälle Cousensea luen, sitä enemmän ymmärrän että diabetes (ja ylipäätään terveys) vaatii "tavismeininkiin" nähden todella "kick ass" -muutoksia. Sitä kohti siis taaplaillen... :)

Välillä oma edistys jää huomaamatta, kun tieto koko ajan lisääntyy ja samalla "vaatimukset" ja tavoitteet kovenee. Minun tulevaisuuden toiveeni on päästä eroon "aivotahmeudesta" (Cousensen termein "cloudy thinking"), alakuloisuudesta ja masennustaipumuksesta. Nämä koen edelleen olevan isomman luokan ongelmiani. Kuitenkin on todella huono, jos unohtaa kiittää itseä ja olla tyytyväinen tämän hetkisiin saavutuksiin! Siispä tässä muutama auringonsäde tämän hetkisestä tilanteesta:

- Maitotuotteet ovat jääneet pois. Paitsi luomuvoi aina joskus...
- Aiemmin en voinut sietää kookosta, nyt olen jopa tykästynyt kookoskermaan, jota käytän ruoanlaitossa tehdessäni lämpimiä kasvispaistoksia.
- Olen alkanut käyttää enemmän pähkinöitä ja siemeniä kylläisyyden tunteen saavuttamiseksi, nam!
- En enää kaipaa hedelmiäkään edes pirtelöön, sillä olen löytänyt itselleni maistuvan pirtelokoostumuksen mm. marjojen ja avocadon avulla
- Olen alkanut tykkäämään jopa raakasuklaasta jota inhosin alkuun. Sen sijaan Green&Blacks ei tunnu enää maistuvan... Tällä hetkellä puolikas OmBar-karpalopatukka on herkkuni (melko vähän hiilareita siis, jei!) Itsetehty raakasuklaa on toki diabeetikon ruokavalion ulkopuolelta siirappisuutensa/hunajaisuutensa vuoksi, mutta eipä sitäkään montaa palaa tule syötyä kerralla :)

Siis hyvä minä!!! :DDD

Toissa yönä näin unta, jossa olin jostain syystä yöpymässä epätavallisen suuressa hotellissa. Jostain syystä jouduin ennen nukkumaanmenoa poistumaan huoneestani ja käymään alakerran respassa. Kun yritin palata huoneeseen, en enää millään löytänyt sitä. Huomasin aina olevani väärässä kerroksessa tai kerroksen huoneiden numeroista ei löytynytkään omaani. Palasin seikkailemaan hisseillä eri kerroksiin ja eri "siipiin". Hotellissa tuntui olevan menossa karnevaalit, sillä juhlivaa ja mitä kummallisimpiin asuihin pukeutunutta porukkaa oli joka puolella. Itse en kuitenkaan tuntenut heistä ketään enkä kuulunut mihinkään "porukkaan". Uni ei varsinaisesti ollut painajainen tai hirveän ahdistava, vaan lähinnä todella hämmentävä ja ehkä epämiellyttävä tilanteen epävarmuuden takia. Aika kuvaavaa, eikö totta!!! :)

Hyvän mielen elokuva!

2010-06-22T17:57:00.008+03:00

Tänään ihanan kesäsää kutsui minut kävelylle metsään ennen herkkujen metsästys kauppareissua. Metsässä olikin aivan mahtavan hiljaista ja ihanan rentouttavaa. On ihmeellistä, miten hervannassa voi kävellä vain pari korttelia kotoa ja päätyä metsään, missä onkin yhtäkkiä hiljaista luonnon ääniä lukuunottamatta. Tämä ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua! Sen sijaan oli epäuskoinen ja kenties hivenen pettynyt itseeni, kun kaupassa käytyäni viereisen videovuokraamon ovi tuntui vetävän minua vastustamattomasti puoleensa. Ei voi olla totta, että haluan istua sisällä tuijottamassa tv-ruutua näin ihanana päivänä! En olisi uskonut, että tästäkin seurasi kuitenkin vain hyvää ja entistä rennompaa fiilistä. Ilmeisesti kaipasin jotain leppoistusta vieläkin töissäolon jäljiltä velvollisuuksissa ja tehokkuusvaatimuksissa laukkaaville ajatuksilleni...

Leppoistusta sainkin, kun käteeni löysi aivan sattumalta draamahyllystä minulta näkemättä jäänyt Redford-draama Kesken jäänyt elämä (Unfinished life 2005). Elokuvassa Jean lähtee tyttärensä kanssa pakoon väkivaltaista miesystäväänsä vailla paikkaa minne mennä ja päätyy kuolleen miehensä isän, Einarin ja tälle läheiseksi tulleen, tilalla työskennelleen karhun raateleman vanhan cowboyn, Mitchin luokse maatilalle Wyomingiin. Elokuva kuvaa vahvasti anteeksi antamisen voimaa ja rauhan saavuttamista sen kautta. Elämä on "jäänyt kesken" kultakin henkilöltä kun jotakin asiaa ei ole saanut annettua anteeksi. Lopulta solmut kuitenkin avautuvat keskellä jylhää luontoa.

Elokuva on hyvin Redfordmainen, karhean kaunis, leppoisa countryleffa. Ehkä hieman siirappinen, kuten Redfordin leffoille tuntuu olevan tyypillistä, mutta täysin siedettävissä määrin. ;)

Valitettavasti näyttelijäkaartiin oli tiensä löytänyt myös Jennifer Lopez, jota olen pitänyt jotenkin teennäisenä nukkena jokaisessa elokuvassa jossa olen hänet nähnyt. Tämäkään elokuva ei ollut poikkeus. Ehkä juuri näyttelijävalinnan takia Jenniferin hahmo Jean, parisuhdeväkivallan uhri ja 11-vuotiaan pikkutytön äiti jäi muita henkilöhahmoja pinnallisemmaksi. Aina täydellisen meikkimaskin taakse peittyy valitettavasti myös syvällisempi tunteiden tulkinta. Jenniferin täytyy näyttää aina yhtä täydellisen muoviselta, oltiin sitten töissä karjatilalla tai naama ruhjeilla matkalla pakoon väkivaltaista miesystävää... Arf.

(Kuva täältä)

Elokuva päättyy leppoisaan keskustelupätkään Einarin ja Mitchin välillä:
-Griff sanoi, että näin unta lentämisestä.
-Niin. Lensin niin korkealle että näin, missä sininen muuttuu mustaksi. Sieltä ylhäältä näkee kaiken, mitä on. Ja näytti siltä, että kaikkeen on syynsä.
-Luuletko, että kuolleet todella välittävät elämästämme?
-Luulen. Luulen että he antavat anteeksi syntimme. Luulen jopa, että se on heille helppoa.

Työn lopetusfiiliksiä...

2010-06-22T16:29:00.009+03:00

Viimeinen työharjoitteluviikko ja -päivä takana päin. Ja arvatenkin myös ristiriitaisia fiiliksiä synnytellen... Tai no, arvaten tavallaan mutta myös täysin yllättäen :) Sinänsä työn sisältö ja mielekkyys/mielettömyyshän ei tietenkään mihinkään muutu, mutta työkavereiden mukavuus aukeni koko jakson ajan enemmän ja enemmän, viimeiseen päivään saakka. Sanoisin että juuri tuon "työyhteisön" rentouden ja hyvän hengen (ja tietysti asiakaspalvelun palkitsevan värikkyyden) takia kyseistä työtä olisi ehkä voinut olla mielekästäkin tehdä -nimittäin melko pienellä tuntimäärällä osa-aikaisena. Mutta se juttu oli ja meni, silloin kun minun piti valinta tehdä otanko sen jobin vastaan ei ollut aikaa selvittää loppuun asti tukikuvioita (pitäisi vieläkin selvittää että tietää jatkossa!) saati omia ajatuksia. Nyt voin -ja haluan- vain luottaa siihen, että se ei juuri tässä kohtaa ollut minun juttuni, koska asiat vain menivät toisin.

Enivei, vikana työpäivänä sain työkavereiltani läksiäislahjaksi aivan ihanan kauniin orkidean ja kortin, jossa hahmo katselee suurta tähteä haavi kädessään.. Kortin toivotukset yllättivät itseni kertoen jollakin tavalla omasta muutoksestani. Aikaisemmin en nimittäin usko että työkavereille olisi tullut mieleen kuvata minua AURINKOISEKSI!!! :))) Enivei, koko jutusta jäi tosi hyvä mieli ja vielä parempi kun luin työkkärissä esimiehen palautepapereihin kirjoittamat kommentit mm. rauhallisuudesta ja luontaisesta asiakaspalveluhenkisyydestä, kiinnostuksesta ravitsemukseen jne... oho! Työkkärin täti oli aika muikeana. :DDD Ainakin tästä työjaksosta sain paljon lisää itseluottamusta omiin kykyihini! Ja sitähän työnhaussa tarvitaan aina.

Jotakin jännää synkroniaa oli poluissamme avokin kanssa, sillä samana päivänä kun minulla oli viimeinen työpäivä, oli hänellä valmistujaispäivä teknillisellä yliopistolla. Jokin jakso siis päättyi molempien elämässä ja molemmat tulimme kukitetuiksi. :) Minua kiiteltiin työpanoksestani töissä, hän taas sai jo hieman aiemmin loistavan palautteen ja arvosanan omasta lopputyöstään... Jesh, palasia on liikahdellut ja positiivista tapahtunut molempien kasvupolulla!

Työn päätyttyä lähdimme viikonlopuksi hiljaisuuteen maalle. Olo oli kumman ihmeellisen sekava ja uupunut. Vasta sunnuntaina ennen takaisin kotiin lähtöä tapahtuneen saunomisen jälkeen alkoi olla jotensakin rentoutunut ja uuteen orientoitunut fiilis. Jännä huomata ihan konkreettisesti, miten palautuminen mistä tahansa vähänkin stressaavasta vie aikaa.

Kuvassa juhlakattaus maalta; valmistujaiset, työn lopetus ja Victorian häät :D Kokeilin tehdä kaikkien kunniaksi HaLo:n blogista bongaamallani reseptillä mansikkakakun. Olin kuitenkin pettynyt siihen, että kaurakermoissahan on SOKERIA! Blääh, jää jatkossa ainakin itseäni varten tekemättä kauniista ulkonäöstä huolimatta. :P

Chakratesti

2010-06-13T18:37:00.002+03:00

Hihii, pitipä tehdä itsekin chakratesti. Tulokset näyttävät tällaisilta:

Root: under-active (-75%)
Sacral: under-active (-12%)
Navel: under-active (-44%)
Heart: open (6%)
Throat: open (0%)
Third Eye: under-active (-31%)
Crown: under-active (-19%)

Kiinnostavaa, sillä tulokset eivät yllätä vaan taitavat kuvata tämän hetkistä tilannetta todella hyvin. Vaikka aliaktiivista on melkein kaikki, niin ihan selkeät ongelma-alueet löytyy...

The ROOT CHAKRA is about being physically there and feeling at home in situations. If it is open, you feel grounded, stable and secure. You don't unnecessarily distrust people. You feel present in the here and now and connected to your physical body. You feel you have sufficient territory.

If you tend to be fearful or nervous, your Root chakra is probably under-active. You'd easily feel unwelcome.

The NAVEL CHAKRA is about asserting yourself in a group. When it is open, you feel in control and you have sufficient self esteem.

When the Navel chakra is under-active, you tend to be passive and indecisive. You're probably timid and don't get what you want.

Jep jep. Niin paljon helpommin tiedostettu kuin korjattu... tiedostaminen ei ehkä ole ollut yleensä minun ongelmani, enemmänkin ahdistaa käytännön kehittymisen vaikeus kun tavallaan tietää ongelmistaan. Mutta eihän se tietysti pakottamalla tapahdukaan! Tänä viikonloppuna avokin kanssa keskustellessani hän onnistui herättämään minut tajuamaan, että oikeastaan olen itselleni hyvinkin kova, arvosteleva ja kunkin hetkiseen tilanteeseen nähden liian vaativa. Pakko tunnustaa, että hätkähdin.

Viimeiset duunailuviikot

2010-06-10T21:49:00.006+03:00

Pian pyörähtää käyntiin viimeinen viikko työharjoittelua. Viimeinkin. Raskasta on ollut monella tavalla, mutta toisaalta olen myös juuri nyt tainnut tarvita tätä jaksoa. Varmastikin asiat ovat jälleen menneet niin kuin niiden on ollut tarkoitus, sillä uskon oppineeni paljon. Toisaalta olen tarvinnut ihan vaan perustyökokemusta, toisaalta asiakaspalvelu on aina vallan värikästä touhua ja se on antanut minulle lisää itsevarmuutta. Nyt myös tiedän hieman lisää työmaailmasta ja siitä, millaista todellisuudessa on tämä työ. Ei sittenkään minun kakunpalani, ainakaan ihan tässä muodossa. Lisäksi kävin jälleen toisessa kaupungissa oman alani työpaikkahaastattelussa. Ja jälleen sain ihmisistä jotenkin huonot vibat, samoin työn vaatimukset-anti -suhteesta jne. Loppujen lopuksi myös jälleen muuttaminen avokin luota toiseen kaupunkiin olisi tosi iso ja väsyttävä revohka... En vielä tiedä kuinka työnhaussa kävi, mutta ahdistusta on ollut ilmassa jälleen urakuvioita ihan yleisesti miettiessä.

Nyt, kun olen ollut töissä joka arkipäivä 6h/pv melko kuluttavalta tuntuvassa työssä, on tuntunut että työ vie 90% energiastani. Sillä 10% pitää sitten yrittää pitää muuta elämää kasassa ja terveyttä koossa. Ei oikein hyvältä tunnu. Itseasiassa viimeisen viikon aikana positiivisuus on ollut jotenkin kadoksissa, tuntuu että tätä menoa alan jälleen masentua sinne jonnekin sumuun missä olen aikaisemmin vuosikaudet viettänyt. Tulee myös tuntemuksia siitä, että elämän ilot tulevat lähinnä ruoasta ja tv:stä, sillä kovin paljoa ei ole jaksanut vapaa-ajalla mihinkään panostaa. Ei tosiaan kuulosta oman terveyden kehityksen kannalta hyvältä... :-/ Olenkin miettinyt miten ihmeessä tätä työelämää oikein jaksaisi, sillä jollainhan oma elanto on kuitenkin ansaittava. Tämän päiväinen oivallus olikin se, että oikeastaan ainoa järkiratkaisu omassa tilanteessani taitaisi olla ainakin toistaiseksi ihan reilusti osa-aikainen työ. Vaikkapa jokin toimistoduuni tai voisin jopa tykätä sopivasta toimisto- ja asiakaspalvelutyön yhdistelmästä tai ?ehkäpä? luontaistuotekaupan myyjän työstä??? Sehän olisi aiheeltaan vähän kiinnostusteni suuntainen, vaikka tietysti paljon oppimista vaativaa...

Kummallista on se, etten ole aikaisemmin ajatellut hakevani vakavissaan osa-aikaista työtä. Ehkä tämä on sitä perinteisen ajatusmallin juurtumista omiinkin aivolohkoihin? Loppujen lopuksi miksi ei??? Esimerkiksi 3pv/vko työllä pystyisi rahallisesti elämään kunhan pitää kulut mahdollisimman pieninä. Vasta nyt ehkä ihan konkreettisesti tunnen sen, että oma terveys todella pitäisi jotenkin pystyä laittamaan etusijalle. Tässä nyt yksi ajatus, heittelen jälleen kerran toiveen ilmaan katsoakseni voisiko se kenties jossain vaiheessa toteutua... :)

Babysteps!

2010-05-29T17:59:00.008+03:00

Viime aikoina mielessä on pyörinyt paaaaljon omat ruoka-addiktiot ja niiden mahdolliset syyt. Erityisesti olen tuskaillut makeanhimon kanssa. Sokeri kun on vaan tuntunut olevan sellainen aine, että kun pistää suuhunsa vaikkapa suklaata, niin se ei jää suunniteltuun muutamaan palaan vaan himo vie totaalisesti mennessään. Olen ollut jopa hieman surkeana siitä, että ajattelin joutuvani todella tyhjentämään kodin kaikista mahdollisista herkuista ja alkamaan tiukasti sokeriabsolutistiksi. Totesin, että täähän on aivan järkyttävää narkkarimeininkiä ja että nyt ymmärrän edes hippusen sitä, miltä esimerkiksi alkoholistista saattaa tuntua. No, vähän aikaa meni sellaisella absolut-linjalla.

Töissä kuitenkin houkutukset ovat olleet aika kiusaavia, kun joka päivä suunnilleen eniten kaupasta ostetaan jogurtti-suklaapäällysteisiä herkkuja joten niitä joutuu katselemaan ihan jatkuvasti, joka päivä! Vähän kuin alkoholisti töissä alkossa, heh!?!? :DDD Viime viikolla tapahtuikin sitten se viimeinen niitti, nimittäin uusina tuotteina saapuivat hyllyyn Vivanin taivaallisen ihanat luomusuklaalevyt, joita sitten järjesteltiin ja pyöriteltiin... Kun henkilökunta vielä saa tuotteista hyvät alet totesin että nyt en kyllä pysty vastustamaan houkutusta. Niinpä uhkarohkeasti ostin kaksi houkuttelevaa suklaalevyä muiden ostosten joukossa uumoillen mässäilyä ja siitä seuraavaa huonoa oloa.

Illalla avasin toisen suklaalevyn, tottakai, mutta mitäs kävikään??? Tällä kertaa söin tyytyväisenä levystä lohkaisemani kaksi riviä ja olin tyytyväinen. Pakottavaa himoa syödä lisää ei kuulunutkaan! Niinpä levyt saivat myös seuraavina päivinä köllöttää keittiön yläkaapissa kaikessa rauhassa. Minulle tämä tuntuu kerrassaan ihmeelliseltä, sillä elämä totaalisesti ilman herkuttelua tuntuu sekin tosi ankealta ajatukselta. Verensokereiden kannalta herkuttelu HYVIN PIENESSÄ MÄÄRIN on ok, kunhan se tosiaan jää siihen pieneen määrään eli muutamaan palaan suklaata tai vaikka pariin kuivattuun luomuananasrenkaaseen, jotka ovat toinen tällä hetkellä herkkukaapista löytyvä hätävaramakea.

Tästä uudesta edistysaskeleesta olen todella innoissani! Enää ei niin ärsytä edes katsella herkkuja kaiket päivät töissä, sillä minäkin voin maistella jotain luomunamia hiukkasen -aina sitten joskus. :) Kaukana ollaan vielä (ehkäpä siitä diabeetikollekin optimaalisesta) raakaruokavaliosta, mutta mikäs tässä vauvanaskeleita eteenpäin tepastellessa, yritetään nauttia matkasta! Tuntuu siltä, että nämä pienet askeleet ovat kuitenkin itselle myös suuria harppauksia eikä niitä voi jättää väliin ja hypätä suoraan kauemmaksi kuin missä todellisuudessa on matkalla. Tässä vaiheessa voin vain todeta, että ehkäpä superfoodit ja muut ravinnerikkaat sapuskat ovat vihdoinkin alkaneet hiukan helpottaa makeanhimoa? Viime aikoina valikoima on täydentynyt MSM-jauhedrinksuilla. ;) Oli miten oli, niin aika perskuleen JEEEEEEESSSSSSSS!!!

Muutenkin viime päivinä töissäkin on ollut ihan jees olo. Olen ollut jopa todella hyväntuulinen ja iloinen, sillä tietystä työn raskaudesta huolimatta tuntuu, että olen jollain tavalla loksahtanut omalle harjoittelijan paikalleni ja henkilösuhteet ovat kunnossa. Teen hommani kunnolla, mikä se milloinkin onkaan, ja minuun myös luotetaan ja suhtaudutaan mukavasti vastavuoroisesti. Oma suhtautuminen vaikuttaa aina ratkaisevan paljon... Lisäksi on ollut hauskaa se, kun huomaa pieniä heijastuksia muissa omasta hyvästä tuulesta. Vaikkapa iloisen hymyilevän asenteen voi huomata nostavan iloa myös asiakkaan kasvoille... :) Ehkäpä jopa minäkin alan pikkuhiljaa tajuta ettei kaikki ole aina niin kamalan vakavaa! Ja se onkin jo oikein HUGE STEP se!!!

Hymyä viikonloppuun, nauttia voi vaikka pian alkavasta euroviisukarnevaalista! :)))

Diabetesjuttua...

2010-05-27T18:04:00.003+03:00

Bongasinpa jälleen uuden ravintointoisen blogin, nimittäin Raikasweb.com missä näyttääkin olevan kiinnostavaa kirjoittelua monestakin asiasta :) Kirjoittaja on näköjään omilta kotiseuduiltani ja olikin ystävällisesti skannannut lukijoilleen paikallislehtien antimia, joista äitini oli minulle maininnut mutta joita en tietenkään ollut jaksanut täältä kaukaa etsiä käsiini. Välillä kannattaa näköjään tsekata oman blogin lukijoiden sivuja! :DDD Enivei, tätä kautta eksyin myös pitkästä aikaa lukemaan järkyttävää diabetesjuttua Antti Heikkilän blogista... Diabeetikko koululaisen sokeritasapaino oltiin saatu parempaan jamaan vähähiilihydraattisella ruokavaliolla kunnes asiaan puututtiinkin kouluterveydenhuollon ja lastensuojeluviranomaisten toimin. Pastaa ja karkkia ilmeisesti on diabeetikon virallinen ohjenuora nykyään, ja jos tästä poiketaan tulevat viranomaiset pistämään ruotuun. Huh-huijakkaa.

On se vaan niin ihana olla aikuinen niin saa (Kai?? -Toivottavasti mua ei kohta kiikuteta Pitkänniemeen!!:) pistää suuhunsa mitä itse parhaaksi näkee. Kaverini, joka on pienten lasten äiti on kuitenkin joskus ravintoasioista keskustellessamme maininnut neuvolasta, jossa kontrolloidaan ja kysellään niin ruokavaliot kuin muukin lastenhoito. Koska en ollut tullut asiaa aikaisemmin ajatelleeksi, jäin hieman järkyttyneenä miettimään onko suomalainen neuvolatouhukin jotain ihme natsimeininkiä ja kuinka "vaihtoehtomammat" siellä oikein pärjää tai kuinka heitä kohdellaan?? Neuvolasta se nimittäin kuulostaa alkavan, se on se ensimmäinen instanssi jossa suomalaisten terveyttä rakennetaan -päin helvettiä ilmeisesti. Olisipa kiinnostavaa lukea jonkun asiasta kokemusta omaavan kirjoitusta!

Nollausviikonloppu

2010-05-24T21:41:00.016+03:00

Mökkeilyinnostus näyttää leviävän... Viikonloppuna minäkin pääsin nauttimaan kesäauringosta maalle avokin suvun kesäpaikkaan vanhaan maalaistaloon. Tuntui todella rentouttavalta olla maaseudun hiljaisuudessa, nauttia idyllisistä maisemista ja vanhan talon kauniista pihapiiristä yrttiantimineen. Todellista vastapainoa työpäiville kauppakeskuksen melussa!

Vanhan talon piha-alueella tuntui olevan mielettömät varannot talven varalle keräiltävää vihreää ruokatavaraa! Nokkosia olisi ulkorakennusten varjoissa suorastaan pellon verran ja esimerkiksi poimulehti näyttää viihtyvän mainiosti useissa paikoissa piha-alueella. Lisäksi keräilin sieltä täältä herukanlehtiä, sillä marjapuskat näyttivät sen kun leviävän (kuulemma ilman lannoitusta tai muuta hoitoa!) ja rehottavan. Aivan mieletön paikka pirtelöainesten keräilylle. Pitäisi vaan saada viettää tuolla vaikka viikko että ehtisi hyödyntää kaikkea!

Viikonlopun vihersaalista...

Kuivuri on hurrannut ahkeraan. Nokkoset päätin niputtaa pyykkitelineelle ripustettavaksi (kätevä kuivausteline kaupunkioloissa!)

Oli lievästi sanoen surku lähteä taas tänne kaupunkiin puurtamaan sen jälkeen kun oli saanut aamuisin joogata pihalla kesä-auringossa ja kuunnella koko ajan lintujen konserttia kaupunkiäänien sijaan. Voitte arvata, että maanantaina oli aika lattea fiilis mennä taas töihin suorittamaan loputonta rutiinia. Onneksi jutustelu työkaverin kanssa pelasti päivän :) Sen verran olen osannut pitää positiivista mieltä yllä että kiitän joka päivä onneani tielleni sattuneista mukavista työkavereista. Heitä en todellakaan voi moittia mistään ja ilman heitä päivät olisivat miljoona kertaa ikävämpiä! Auttaa paljon kun seurana on rentoja ja nuorekkaita ihmisiä sen sijaan, että seurana olisi katkerana narisevia, kiinnostavamman tekemisen puutteessa toisiaan nokkivia tätejä...

Ura-asiaa olen miettinyt sen verran, että koska (todella epäergonomisen)fyysisyyden puolesta ehkä liian rankalta tuntuvan työn ja kauppakeskushälyä vierastavasta näkökulmasta kenties opiskelemassani kirjastoalassa on kuitenkin jotakin minulle sopivaakin. Ongelmana on tietysti sillä puolella edelleen monta asiaa, kuten työpaikan saanti (profiloituminen väärään "työpaikkatyyppilokeroon"), alan "vanhoillisuus", joka näkyy suurena turhautumisena uuden sukupolven työntekijöissä ja toisaalta omassa persoonassani se, etten oikeastaan ole juurikaan innostunut kulttuuripiipertäjä ja kirjallisuudelle omistautunut tätityyppi, jota vanhemmat tädit eli meidän sukupolven esimiehet yleisiin kirjastoihin hakevat.. En kertakaikkiaan ole aidosti tarpeeksi kiinnostunut näistä asioista! Tunnen ehkä paremmin ymmärtäväni nuorten kirjallisuusmakua ja mielipiteitä ja tämä taisi näkyä positiivisesti edellisessä koulukirjastotyöpaikassani. Kerran kirjastoon tuli opettajan kanssa ysiluokkalainen poika, joka narisi opettajalle koko ajan ettei häntä kiinnosta mikään... Lopulta ope jätti ongelman minulle ja hävisi itse paikalta. Suosittelin kovispojalle Vuorisen Juoppohullun päiväkirjaa (jota tosin haukutaan siitä ettei se oikeastaan ole edes kirjallisuutta) ja pojan poistuttua tyytyväisen näköisenä jäin hieman kauhistelemaan tekosiani, sillä arvelin äikänopen mielipiteen olevan murskaava. Kävi kuitenkin ilmi, että asialle hymyiltiin myöhemmin ruokalassa ja poika sai luettua ekaa kertaa elämässään peräti kokonaisen kirjan.. ;DDD Win-win! No joo, koulukirjastoissa vaan mättää sitten monet muut jutut, kuten koulumaailma itsessään, "The Superprässi" jne. Kuitenkin oltuani heti paljon virkeämpi kaupassa sellaisen työpäivän jälkeen, kun istuskelin suurimmaksi osaksi takahuoneessa tietokonehommissa, olen ajatellut että kenties jonkinlainen toimistotyö olisi loppujen lopuksi sitä hommaa jota tavallisista duuneista kestäisin parhaiten??? Tiedän, että sekin työ on taas omalla tavallaan tosi stressaavaa ja puisevaa, mutta toisaalta muiden vaihtoehtojen huonot puolet ovat kyllä myös aika läpitunkevia... -ehkä seuraava harjoittelupaikka? No, katsellaan. Onneksi ei tarvitse päättää tänään! :D

Eviran älyttömyyksiä...

2010-05-19T23:19:00.002+03:00

Argh, pakko linkittää tänne viimeisin elintarvikeviranomaisten älyttömyys: Evira vetää Yacon-siirapin pois markkinoilta, koska siitä ei ole tehty jotain virallista turvallisuusarviointitutkimusta... Buuuuuuuu!!! Juuri meinasin mainostaa että se on tuntunut itselläni toimivan verensokereiden kannalta aika kivasti esim. raakaleivonnaisessa ja olen tykännyt tuotteesta! Mitähän seuraavaksi??? Tuskinpa se yacon meitä tappaa vaan sokeri jota huomaa tuolla töissäkin ihmisten ostavan ja vetävän aivan totaalisen tolkuttomasti. -Ja sen kyllä huomaa! :D Toivottavasti yaconia saa vielä tilattua ulkomailta, raakaleivonnaisissa ei kumminkaan oikein steviajauhe tai stevia-vaniljatipat samalla tavalla pelaa.

Duuniajatuksia

2010-05-17T19:45:00.005+03:00

Heipä hei ja anteeksi piiiitkä tauko blogikirjoituksissa! On vain päässyt käymään niin että "työelämä" on vienyt voimat enkä kertakaikkiaan ole saanut aikaiseksi viedä yhtään blogikirjoitusta käytäntöön asti vaikka ajatuksia on kyllä ollut. Tällä viikolla 2 kuukauden työkokeilujaksostani on kulunut puolet ja työ on kieltämättä yllättänyt rankkuudellaan useammaltakin kantilta:

-Fyysinen raskaus: koko päivä jaloillaan, sillä töissä ei ylipäätään ole olemassa paikkaa, missä istua. Muita töitä, kuten esimerkiksi irtotavaran pussitusta tai listan päivittämistä tietokoneelle tehdään kassalla seisten asiakkaiden välissä. Ruokatauolla pääsee hetkeksi huokaisemaan takahuoneen puiselle keittiötuolille, jossa esimies joskus myös tekee tietokonehommia. Työhön kuuluu paljon jatkuvaa tavaralaatikoiden ja -astioiden nostelua ja siirtelyä.

-Asiasta toiseen ryntäileminen: Kaikkia myymälän töitä tehdään asiakkaiden välissä eli juostaan edes takaisin kassan ja muun työn välissä, sillä aina tehdään jotain. Kassan takana ei seisota turhaan.

-Hälyinen ympäristö: Minusta tuntuu, että ehkäpä jopa työn rasittavin puoli saattaa olla säntäilyn ja kiireen kanssa yhdessä äänimaisemaltaan hälyinen kauppakeskusympäristö. Iltapäivällä tuntuu että päässä vaan suhisee ja työtä tekee automaattiohjauksella. Kun asiakas kysyy jotain, aivokapasiteetista on ehkä vain puolet käytössä... ;-P

-Normaalisti kaupassa on töissä vain yksi henkilö kerrallaan, joka hoitaa kaiken yksin. Siinä ei sitten juuri ruokataukoa pidetä muuten kuin takahuoneen ovensuussa hengaillen ja asiakkaita kytäten. Toimisi ehkä hieman hiljaisemmassa putiikissa, mutta täällä on kyllä melko jatkuvaa härdelliä. Onneksi harjoittelija ei saa olla kaupassa yksin (heh-heh, olen kyllä ollut:), joten minä mahdollistan kunnon tauon vuorossa olevalle työntekijälle ja hän minulle.

Kaiken kaikkiaan huomaan, että yhdessä kuukaudessa tämän tyyppisestä työstä on jo oppinut paljon. Kenties kaiken sen mitä on halunnutkin, eli kassatyöskentelyä, asiakaspalvelua ja työn eri puolia. Niinpä harkitsinkin harjoittelun lopettamista jo aiemmin. Kävi kuitenkin ilmi, että vaikka työpaikan puolesta se olisi ollut täysin ok niin työkkärin byrokratia ei sitä salli vaan rankaisee moisesta työttömyystuen karenssilla. Siispä jobbailen tämän työn kuitenkin loppuun asti ja toivon, että sillä on oma tärkeä osansa minun tielläni. Vahingosta viisastuneena kuitenkin seuraavaan harjoittelupaikkaan mennessäni tekisin sopimuksen aluksi vain yhdeksi kuukaudeksi, sillä sitä on aina mahdollista jatkaa pidemmälle jos näyttää hyvältä ja mielenkiintoiselta.

Toinen asia, mistä kannattaa itse kynsin ja hampain yrittää pysyä itse selvillä on tukikuviot. Ammatinvalintapsykologin kiireisen sähläyksen vuoksi ne selvisivät minulle vasta nyt, !!!harjoitteluni puolivälissä!!! Onneksi kävi ilmi etten ole menettänyt mitään, en vain ollut selvillä siitä mitä minulle maksetaan. Psykologin mukaan alle työkokeiluun lähtiessä alle 200 päivää työttömyyskorvausta nostanut on oikeutettu aktiivitukeen, joka nostaa korvauksen määrää harjoittelun ajalta. Netistä luin kuitenkin, että raja olisi 500 päivää eli ansiosidonnaisen maksimiaika... en sitten tiedä kumpi on totta, kannattaa ottaa selvää jos harjoitteluun on lähtemässä. Itselläni alittui tuo 200 päivää, vaikka ammatinvalintapsykologi minulta kysymättä oletti toisin... että näin. Jäin vaan ihmettelemään että jos tällaisella päivärajalla yritetään "aktivoida" työttömiä niin miksi tästä harjoittelumahdollisuudesta ei työkkärivirkailijat kerro mitään edes kysyttäessä?!? "Jostain kohtaa" homma kusee, kieltämättä työkkärin hommissa on pahasti näennäisen bullshitin hajua...

Kaiken kaikkiaan jollakin tavalla työn raskaus puolelta tai toiselta on tullut itselleni aika puun takaa. 6 tunnin päivä tuossa tuntuu jo ihan täydeltä työpäivältä eikä energiaa oikein ole ollut muuhun. On tuntunut siltä, että olen käynyt läpi aikamoista tunteiden vuoristorataa ja sellaisia tuntemuksia, jotka ehkä monella ovat tulleet tutuiksi jo opiskeluaikojen sivuduuneissa tai kenties jo lukioaikojen kesätöissä tyyliin "Tätäkö se elämä sitten on?" / "Mitkä ovat oman jaksamiseni rajat työelämässä?" / "Millainen työ voisi tuntua mielekkäältä?" Jollakin tavalla kasvoille on iskenyt aika lujaa tavallisen työelämän epämotivoivuus, joka johtuu usein esimerkiksi huonosta organisoinnista, kontrollista ja auktoriteeteista, näennäisestä suorittamisesta ja työn päämäärän yleisestä sekaisuudesta, kenties jopa epämielekkyydestä. Monia samojakin ongelmia näen tässä työssä verrattuna aiempiinkin töihini. Olen hieman kateellisena lukenut muiden "nyt tiedän mitä tahdon, vihdoinkin vähät välitän näennäisistä pakoista ja alan toteuttaa itseäni" -tarinoita, sillä itselläni ei oikein ole tietoa siitä mitä olen tekemässä tai missä olisin niin hyvä, että voisin tehdä sitä työkseni. Tai miten jaksaa kuukaudesta ja vuodesta toiseen jossakin hyvin raskaassa ja/tai epämotivoivassa työssä? Kieltämättä tulee myös tunteita siitä, että olen laiska ihminen kun ylipäätään mietin tällaisia...tai koska olen ollut kohta jo vuoden työtön tai onko minulla oikeutta haluta pitää "kesälomaa" ennen seuraavaan harjoitteluun siirtymistä koska olen työtön...näitä juttujahan riittää kyllä. :-P

Sou...katsellaan ja duunaillaan nyt sinne juhannusviikolle asti. En voi kieltää etten olisi oppinut yhtä jos toistakin! Olisi hienoa löytää viimein oma paikka työelämän pyörteissä. Loppujen lopuksi voin todeta, etteä rahalla ole itselleni niin suuresti väliä sikäli, että sitä pitäisi saada paljon. Jostain sitä olisi kuitenkin peruselannon verran revittävä. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu, että vielä saatan joutua duunailemaan monenlaista ei niin motivoivaakin hommaa että oman juttuni jostain löydän... Itsevarmuutta ei ole ainakaan tällä haavaa lähteä minkäänlaiseksi yrittäjäksi ja oma voima on muutenkin hakusessa. Tämä on saanut minut miettimään myös ravintoneuvojaopintojen (ja niistä maksamisen) mielekkyyttä. En haluaisi suorittaa enää yhtään "tyhjää" tutkintoa, josta ei kuitenkaan ole itselle työelämää ajatellen hyötyä. Niinpä viimeisen kurssin verran toisaalta näiden mietteiden ja toisaalta myös energian puutteen vuoksi ravitsemusopinnot ovat nyt olleet katkolla, vaikka omaa ruokaremonttiani en tietenkään ole hylännyt, se tuskin tulee koskaan olemaan katkolla! :)

Metsässä

2010-05-02T21:17:00.006+03:00

Takana jotenkin ihmeellisen angstinen viikonloppu. En muista vastaavaa olleen piiiiitkään aikaan. Päässä on pyörinyt kaikenlaista ura- ja työasiaa. Vaihtoehtoja, joista en saa selvää, ankeita fiiliksiä, ahdistusta päällekkäisistä, kiirettä aiheuttavista ja siten stressaavista asioista jne. Huh. Eilen tulin vielä syöneeksi itseni ähkyyn ahtamalla kupuuni kokonaisen lohimedaljongin. Ilmeisesti not so good idea, kun viime viikot on muuten mennyt mukavan kevyellä linjalla: smoothie-salaatti-kasvisruoka... Ehkä olen vieroittumassa myös kalan syönnistä???

Enivei, tämän päiväiset katastrofifiilikset sain sen verran kokoon meditoimalla ja joogaamalla, että aivoni saivat aikaan yhden järkevänkin idean: lähde lenkille viereiselle metsäpolulle! Sain kuin sainkin toteutettua idean ja fiilikset muuttuivat pikkuhiljaa mitä parhaimmiksi. Hervannan reunamalla asumisen kiistaton hyvä puoli on metsän läheisyys! :) Mahtavat lenkkimaastot metsän tuoksuineen ja linnunlauluineen aivan vieressä. Ensin ajattelin lähteä perinteiseen tyyliin juoksulenkille tehokkuus mielessäni "kun ei ole tullut viime aikoina liikuttuakaan tarpeeksi..." Mutta metsässä jotenkin osasin rentoutua ja muutin mieltäni. Päätin kokeilla hölkkäilemistä pitkästä aikaa -mutta vain sen verran kuin kropassa tuntuu hyvältä. Nyt ymmärrän, että lenkkeilystäni aiemmin on tehnyt puurtamista liika tavoitteellinen vaatimus omaa kroppaa kohtaan. Kevyemmällä otteella sain lenkistä loppujen lopuksi irti juuri sen fyysisen hyvän olon ja positiivisen iloisen, rentoutuneen mielen mikä siitä todella kuuluisikin saada! Ei hampaat irvessä korvalaput korvilla, vaan oman kehon juuri sen hetkistä jaksamista tunnustellen ja luonnosta nauttien. Pitää osata antaa anteeksi itselleen sekin jos ei juuri nyt ole huippukunnossa tai huippuenerginen. Hyvää voi tehdä vain kevyesti toivomalla, ei pakottaen! Lenkin jälkeen olen taas ollut iloisen positiivinen itseni. Jes!!!

Taisin tulla heittäneeksi ystävääni aika angstisella kilometrimaililla näissä ahdistusfiiliksissäni. Tiedä vaikka hän olisi ollut osallisena tämän hetkiseen loistavan positiiviseen olotilaani lähettämällä minulle positiivisia energioita... Ainakin sain ihanan rohkaisevia lauseita sähköpostiini juuri samaan aikaan kun itse olin vielä kirjoittamassa omaa viestiäni hänelle... "Kaikki mitä teet on oikein. Et mitenkään voi tehdä vääriä valintoja/ratkaisuja, koska kaikella on tarkoitus..." Jotenkin hauskasti ajatuksissamme ja ajoituksissamme on ollut jännää synkroniaa tänään... Kiitos!!! <3

Lenkillä tuli mieleeni yläaste- ja lukioaikoijen juoksulenkkeilyni. Silloinkin asuin aivan metsäisen pururadan vieressä ja lenkkeilyharrastus taisi alkaa ihan ulkonäkö- ja painonhallintatavoitteiden kautta. Kuitenkin siitä taisi kehkeytyä jotain ihan muuta... Nyt meditointia harrastettuani voisin väittää, että iltalenkeilläni saavutin tuolloin usein jonkinlaisen meditaation kaltaisen tilan. Muistan, että juokseminen alkoi jossain vaiheessa sujua "kuin automaatilla", mieli tyhjeni ajatuksista. Silmissä näkyy vilisevä maisema ja valot illan pimeydessä, mutta kaikkea katsoo jotenkin poissaolevana. Tavallaan tiesi olevansa siinä juoksemassa, mutta kuitenkin tuntui, ettei oikein ollut kehossa sisällä... Juoksemista olisi voinut jatkaa vaikka loputtomiin ja lenkistä tuli aivan mielettömän hyvä fiilis. Väitän, että tämä oli lukioajoista läpi selviämiseni salaisuus... Transsendoitumiskokemus vai ei, lienee vaikea sanoa. Jotenkin minusta kuitenkin tuntuu siltä että se sitäkin olisi voinut olla. Onneksi on taas kevät, ja luonnossa lenkkeilyn aika!

Seitsemäs taivas

2010-04-30T22:22:00.008+03:00

YLE:llä vaan riittää näitä aivan mahtaviakin tv-ohjelmia! Tsekatkaapa tämä(katsottavissa 25.5.asti), uusi keskusteluohjelma "Seitsemäs taivas", jossa Maarit Tastulan haastateltavana filosofi Maija-Riitta Ollila. Ollilan fiksuihin mielipiteisiin olen törmännyt aiemminkin ainakin Tastulan aiemmassa Punainen lanka -ohjelmassa. Tässä jaksossa pohditaan erityisesti työelämää. Mikäpä olisi itsellekään ajankohtaisempi aihe, sillä jouduin tekemään äkkiratkaisuja P&S-työn jatkosta, tilanne vaikutti ehkä hivenen jopa painostetulta. Vaikea toki sanoa, sillä ihmisiä on helppo tulkita väärin, mutta sanoisin itselläni olevan -ja aina olleen!- aikas herkät tuntosarvet ihmisten suhteen. Näissä parissa viikossa olen kallistunut hivenen siihen suuntaan ettei kyseinen työ ehkä ole minua varten, vaikka todella jännittävää ja opettavaista tämä harjoittelu onkin ja huomaan kyllä myös nauttivani esimerkiksi asiakaspalvelusta. Enivei, asiat ja yhteisöt ovat monimutkaisia!

Tässäpä muutama poimittu viisas lausahdus (joita ohjelma on täynnä!) teaseriksi!:

"Aika on arvokkainta mitä meillä on. [...] Se, joka hallitsee ihmisen aikaa, hallitsee hänen arvojaan."

"...saattaa tulla tilanne, jossa ihmisillä ei ole aikaa olla hyvä!"

"Pitäisikö johtajan ajaa omaa vai firman etua? [...] kauppatieteiden opiskelijoiden on joskus vaikea ymmärtää miksi pitäisi olla jotakin muuta moraalia kuin oma etu. [...] ...pitkällä aikavälillä ajatellen yhteisön edun palveleminen on paras strategia myös itseä ajatellen pitkällä aikavälillä. [...] johtaja on palvelija, jonka tehtävä on auttaa toisia ihmisiä kasvamaan täyteen mittaansa ihmisinä."

"Miksi huolet pitää heittää menemään? -Huolien vaikutus kaikkiin ihmisen toivomiin asioihin on kielteinen. Se tukahduttaa meidän kekseliäisyyttämme, henkistä elämäämme. Huolet ovat ylipäätään erityisen haitallisia ihmisen psyykelle."

...Wow... Olen näin äkkiseltään aika sanaton.

Jobbailua

2010-04-24T11:43:00.007+03:00

Joskus pari kuukautta sitten älysin pyytää työkkärin vakiokäynnillä pääsyä ammatinvalintapsykologille, sillä kaipasin pohdinta-apua siihen, mistä voisin omalla koulutuksellani ja kokemuksellani mahdollisesti löytää töitä. Varsinaisesti en tainnut tähän kysymykseen sen kummemmin saada vastausta, sillä edes persoonallisuutta ja kiinnostuksenkohteita kartoittavien testien perusteella ammatinvalintapsykologi ei osannut kertoa minulle sellaista mitä en olisi jo itsestäni tiennytkin. Kuitenkin sain jotain vielä hyödyllisempää: mahdollisuuden hakeutua työkokeiluun, siis työhön ilman kustannuksia työnantajalle. Tämä tuntuikin aika hienolta mahdollisuudelta päästä saamaan kokemusta jostakin ihan uudesta, minne ei muuten pääsisi kokemuksen puutteessa töihin eli edes työtä oppimaankaan. Kokemuksen pohjaltahan ne työpaikatkin yleensä aukeavat, se on huomattu omankin alan töitä hakiessa.

Kun viime aikoina ravinto- ja ruoka-asiat ovat vieneet mukanaan, loogista olikin pyrkiä jotenkin hieman sen suuntaisiin töihin joista voisi toivoa olevan hyötyä myös myöhemmin työnhaussa. Totesin, että erilaisia myymälätyöpaikkoja lienee todella paljon, mutta itselläni este niiden saamiseen on esimerkiksi kaupallisen koulutuksen ja ihan simppelisti vaikkapa kassankäytön kokemuksen puute. Niinpä päädyinkin hakemaan hrjoittelupaikkaa läheisestä Punnitse ja Säästä -myymälästä, sillä se tuotevalikoimansa perusteella kiinnosti minua erityisesti. Myymälään oli ehditty hakea harjoittelijaa parisen viikkoa ja ilmoituksen viimeinen hakupäiväkin oli mennyt jo umpeen kun päätin kuitenkin vielä soittaa ja kysyä onko hakeminen jo liian myöhäistä... kävi ilmi, että paikka oli vielä vapaana ja päivämäärä oli ollut tarkoitus ilmoitukseenkin muuttaa! Niinpä sitten kun hain ja sain paikan, se tuntui jotenkin olleen minulle tarkoitettu. ;)

Nyt tätä jobbailua on siis vasta 4-päiväinen viikko takana. Aikamoista hullunmyllyä, pakko sanoa! Viikko on ollut todellista uuden asian tykitystä, mikä olikin odotettavissa kun en ole vastaavassa työssä koskaan aiemmin ollut. Tuttuakin silti on; asiakaspalvelu on kuitenkin tietyllä tavalla samaa työtä ja samanlaisia ominaisuuksia vaativaa oli se sitten kirjastossa tai kaupassa. Itse olen aina pitänyt asiakaspalvelua ja sen kautta koko paikasta annettavaa kuvaa tärkeänä asiana ja erityisen kurjaa on, jos työssä ei voi esim. työpaikan byrokratiakäytäntöjen tms. takia pysty toteuttamaan asiakaspalvelua järkevällä tavalla. Työ kaupassa on kuitenkin tavallaan aika simppeliä, eikä tällaisia fiiliksiä ole ainakaan vielä tullut vastaan. Haaste työssä on sekä kiire ettö tuhansien asioiden muistaminen! Mitä enemmän osaa kertoa tuotteista, sen parempi. Erityisesti tässä kaupassa haasteen muodostaa jo irtotuotteiden nopea tunnistaminen ulkonäöltä... Ei siis ihme, jos ensimmäisellä viikolla on ollut aika väsyneet fiilikset työpäivän jälkeen! Eikä asioita ole ainakaan helpottanut melko korkealla huitelevat verensokerit, jotka kaiketi reagoivat uuden työn opettelun stressiin.

Joka tapauksessa olen tyytyväinen siihen, että hyppäsin tähän kelkkaan sillä selvästikin opin aivan mielettömän paljon. -Enkä muuten vähiten itsestäni! Huomaan, että olen jostain (varmaankin ravintomuutokset, meditaatio yms.) saanut uutta energiaa. Joskus aikaisemmin en olisi väsyksissäni edes pystynyt tähän työviikkoon kaikkine kiireineen ja uusine asioineen vaan olisin ollut ihan zombi. Lisäksi tuntuu siltä, että olen jostakin onnistunut kaivamaan aikaisempaan verrattuna lisää itsevarmuutta ja kärsivällisyyttä. Enää en mene ihan jokaisesta asiasta paniikkiin tai ota kaikkia ongelmia itseeni... Alan ehkä jotenkin ymmärtää, että kaikki ovat inhimillisiä ja toimivat parhaansa mukaan. Pienet virheet ja "sattumukset" on vain hyväksyttävä ja annettava anteeksi eikä niistä voi edes itseäkään loputtomiin soimata. Ehkä olen saamassa pikkuhiljaa lisää positiivisuuden nostetta...? :)

Ainakin osa-aikaista työtäkin olisi ilmeisesti syksyllä harjoittelun pohjalta tarjolla. Ongelma ainakin näillä näkymin lienee se, ettei työtunteja ole välttämättä tarjolla riittävästi niin että palkalla pystyisi elämään. No, luotan siihen että ehkä tapahtuu jokin käänne joka ratkaisee tämän työasian kohdallani. Juuri ennen työharjoittelun alkua mielessäni yhtäkkiä alkoi pyöriä myös aivan uusia asioita... nimittäin tajunta siitä, että olen aina (varmaan yläasteelta asti) harrastanut jonkinlaisia ompeluksia. Vaatteitakin olen tykännyt yrittää tehdä, viime talvena kirjastotyön ohella kävin kansalaisopiston ompelukurssillakin. Ongelmana erityisen hyvien lopputulosten kannalta on kuitenkin itsenäisessä tekemisessä teknisiä seikkoija; esimerkiksi se, etten oikein osaa muokata kaavoja. Niinpä aloin miettimään voisiko vaateompelusta ja -korjailusta kenties vielä joskus tulla minulle jopa ammatti?!? Tavallaan voisin kuvitella sen (kenties?)sopivan omalle luonteelleni. Aika hupaisaa kyllä, mutta alaa voisi parissa vuodessa opiskella entisessä työpaikassani, jossa olin muutama vuosi sitten koulukirjastohommissa... :D Mielenkiintoinen ajatus, nähtäväksi jää kehittyykö se jossain vaiheessa toiminnan tasolle asti! Kaikkihan on mahdollista mikäli jotain oikein kovasti tahtoo...ehkä tämänkin asian suhteen pyydän ja odottelen jonkinlaista merkkiä siitä mitä minun tulisi tehdä ja mihin suuntaan lähteä.

Joka tapauksessa työkokeilu-harjoittelua voin suositella kaikille innokkaille jotka ovat vailla työtä. Rahallisesti jutusta ei hyödy paljoakaan, mutta työ tuntuu todellakin aktivoivan positiivisella tavalla etenkin kun työttömyyskuukausia on jo kertynyt aika paljon. Ja koskaan ei tiedä mistä sitä työtäkin sitten harjoittelun jälkeen voi irrota. Siispä työttömät, jos haluatte harjoittelemaan uuteen kiinnostavaan työpaikkaan, pyytäkää työkkärissä visiittiä ammatinvalintapsykologille! Psykologi katsoo työnhakijan tilannetta paremmin ihmisen työllistymisen ja kehittymismahdollisuuksien näkökulmasta eikä työkkärivirkailijoiden ikuisen byrokraattisen "Ei sun kannata" -näkökulmasta! Tuota ei sun kannata -repliikkiä olen nimittäin -uskomatonta kyllä- virkailijoilta kuullut kysellessäni harjoittelumahdollisuuksista...

Vuosia sitten hankitut ruman ruskeat (mutta jaloille pitkän työpäivän pelastajat) työkengät saivat nyt uutta ilmettä pinkillä maalilla.. ;)

Meditaatiokurssilla

2010-04-16T12:23:00.005+03:00

Menin kuin meninkin viikko sitten kuuntelemaan TM-meditaatiokurssin esittelyluentoa täällä Tampereella melko vakaana aikomuksenani myös ilmoittautua kurssille (hivenen varauksella hintapolitiikasta riippuen). Ja niinhän siinä kävi, että kun olin saanut ennakkosuosituksia Heidiltä luotin että kurssi on oikeasti hyvä ja rahallisen satsaamisen arvoinen juttu ja ilmoittauduin mukaan...

Esittelyluento oli torstaina ja ensimmäisen kurssikerran eli henkilökohtaisen ohjauksen TM-meditaatiotekniikkaan sainkin jo vauhdikkaasti seuraavalle päivälle! Tämän jälkeen meditaatiota on sitten tehty joka päivä kahdesti ja ryhmäopetustilaisuuksia oli alkuviikosta kolmena peräkkäisenä päivänä. Vielä luennon jälkeen olin hieman hämmentyneen epäileväinen yksinkertaisesti vain toivoen ettei rahani mene hukkaan. Kuitenkin jo ensimmäinen meditaatiokokemus henkilökohtaisessa opetuksessa oli yllättävän voimakas ja vakuutti itseäni tekniikan todellisesta toimivuudesta. Ryhmätapaamisten ja niiden aikana puhuttujen meditaatioon liittyvien asioiden jälkeen alan myös ymmärtää miksi tavallaan noin yksinkertaisen asian ympärille vaaditaan kokonainen kurssi. Vaikka meditaatio on äärimmäisen helppoa, on tärkeää, että uusi harrastaja ymmärtää esimerkiksi mitä meditaatiossa tapahtuu ja kuinka se toimii. Kun meditoija ymmärtää omia tuntemuksia, niiden syitä, tarkoituksia ja kuinka niihin tulee suhtautua vältetään virheet tekniikan käytössä.

Henkilökohtaisen kokemukseni perusteella on pakko hehkuttaa sitä, että TM-tekniikka todella TOIMII! Se ei ole mitään ihmeellistä henkimaailman asiaa, vaan meditaatiotila vaikuttaa ihmisen hermostoon ihan fyysisesti ja siten vaikuttaa myös mielentilaan. Uskon, että paljon on merkitystä myös esim. tapahtuneilla ruokavaliomuutoksilla ja joogan harrastamisella siinä mielessä, että ne kenties helpottavat (ehkä nopeuttavat?) myös meditaation vaikuttavuutta. Joka tapauksessa on uskomatonta, että vain viikon säännöllisellä meditaatoinnilla tunnen olevan aivan selviä positiivisia vaikutuksia minuun!

Olen ollut mieleltäni rauhallisempi ja stressannut paljon vähemmän tulevista tapahtumista kuin aina aikaisemmin. Oikeastaan on sanottava etten ole oikeastaan edes miettinyt paljoakaan vaikkapa seuraavan viikon tapahtumia. Toisin sanoen on ollut todella paljon helpompaa tarttua hetkeen! Lisäksi olen pystynyt keskittymään uskomattoman hyvin asioihin, joita olen tehnyt. Toissa päivänä vain tartuin jotenkin vaistomaisesti, kummemmin ajattelematta, ompeluprojektiin (vuorin vaihto ulkoilutakkiin) jota olen vältellyt kuukausitolkulla, koska homma on tuntunut jo ajatuksena niin ikävältä puurtamiselta. Nyt olen tehnyt sitä parinakin päivänä täysin rauhallisesti ja oikein tyytyväisenä, tekeminen on tuntunut mielekkäältä sinällään, ei pelkästään kamalalta vaivalta lopputuloksen saavuttamiseksi.

Lisäksi parina viimeisenä aamuna (joogaan aurinkotervehdykset ensin, meditoin sitten) on vielä tuntunut, että vasta nyt kroppa oikeasti alkaa antaa periksi joogaliikkeissä ja jo joogasta yksinäänkin on saanut paljon kymmenen kertaa aiempaa paremman fiiliksen. Nyt tunnen paljon voimakkaammin sen, mitä tarkoittaa, että "joogasta tulee HYVÄ OLO". Yes!!! Aikaisemmin en ole juurikaan tuntenut edistyväni (esim. pikkuhiljaa taipunut paremmin asanaan) joogassa, nyt taas on ihan ihme fiilikset senkin suhteen... vaikuttaa siltä että jooga + meditaatio on oikein mahtava combo, voimistavat toinen toisiaan. Joskus joogatunnilla opettaja on puhunut siitä, kuinka jooga saattaa laukaista tunnelukkoja ja siten aiheuttaa erilaisia tunteita. Aiemmin en ole kokenut mitään sellaista, mutta tänä aamuna aurinkotervehdysten välissä koin voimakkaan tunteen liittyen minua tietoisestikin viime päivinä vaivanneeseen asiaan. Tuntui oikeastaan tosi koomiselta, että aloin ääneen höpöttää itselleni rohkaisevasti "Kyllä se vielä tulee, asiat menee niin kuin on tarkoitus, kyllä se vielä löytyy.." :D On se vaan jo aika käsittämätöntä, jos aina itseni viimeisen päälle hallitsevana ja tunteita piilossa pidättelevänä ihmisenä pystyn tekemään jotain tällaista.. eihän se voi kuin hymyilyttää, ehkä tunteita oppii pikku hiljaa myös pelkän tuntemisen lisäksi purkamaan ulos paremmin! :)

Enpä voi siis muuta sanoa, kuin että ennakkoluulot pois ja meditaatiokurssille jos yhtään kiinnostaa! Vaikka esittelyluento sinällään ei vakuuttaisi, asia valkenee kokonaisuudessaan kurssin kuluessa. Rahallisesta puolesta sanoisin niin, että kurssimaksu varmastikin tuntuu suurelta, mutta itse en kadu sitä yhtään. Päin vastoin olisin valmis maksamaan kurssista enemmänkin jos tuloja olisi enemmän. Tavallaan koen, että kurssimaksu menee hyvinkin oikeudenmukaisesti ja asiaan sopivalla tavalla. TM-asiaan voi tutustua näillä sivuilla. Tampereella kurssille haluavien kannattaa ottaa yhteyttä opettaja Juhani Heikkiseen (yht.tiedot), sillä jos halukkaita ilmestyy tarpeeksi, seuraava kurssi saattaisi toteutua jo kesällä. Syksylle on ilmeisesti joka tapauksessa kaavailtu seuraavaa kurssia.

Refluxivaivojen syyt?

2010-04-15T21:47:00.007+03:00

Olipa mielenkiintoinen, ainakin itselleni ihan uusi selitys vatsahappovaivojen mahdollisesta syystä Kimberly Snyderin blogissa! On siis mahdollista että ummetus tai lihavuus aiheuttaa mahaportin sulkijalihaksen vaivoja. Vaikka itselläni aika luultava syy on ayurvedakonsultti Arja Skalskin tulkinta huonosti käynnistyvästä ruoansulatuksesta, tässä kirjoituksessa huomionarvoista oli omalta kannaltani myös esimerkiksi rasvojen merkitys vaivan aiheuttajana. Erityisen rasvaiset / maitotuotteiset vhh-ruokalajit voitaneen siis jälleen todeta aikas huonosti sopiviksi. Niinpä päästäänkin (taas) todistelemaan kasvispainotteisuuden parhautta. :) Syömisen määrän säätelyssä taas...hmh, no, siinä on aivan vissisti edelleen säädettävää! :D

Ekotiskiaineita

2010-04-13T14:40:00.004+03:00

Ajattelinpa kirjoitella myös muiden iloksi ylös omia kokemuksia eko(käsi)tiskiaineista, kun huomasin että meillä on tullut niitä kokeiltua jo montaa eri merkkiä.

Pakko sanoa rehellisesti, että rasvanpoistotehon takia noita on noinkin montaa tullut kokeiltua melko lyhyenkin ajan sisään. Vanha fairypullo on ollut juuri rasvanpoistotehonsa ansiosta ekotiskareiden rinnalla...kunnes... !tadaaa! saapui Ecover "kamomilla & maitohera" -aine, joka siis on näistä viimeisin hankinta. Esim reilusti öljyistä astiaa saati sitten pannua tms. ei omasta mielestäni kaksi muuta ainetta oikein puhdista. Normaaleihin ruokalautasiin tai laseihin kylläkin toimii sekä Attitude että Ole hyvä -tiskarit.

Attitude saa moitteita pakkauksensa takia: pullo vuosi korkin juuresta jo matkalla Ruohonjuuresta kotiin. Onneksi ei ollut repussa sotkemassa... Korkkisysteemi kerta kaikkiaan ainakin tässä kappaleessa on susi ja heppoisen oloinen. Myöskään Attituden tuoksu "Ylang-Ylang & Lime" oli näistä kolmesta omaan nenääni vähiten mieluinen.

Ole hyvä olisi suosikkini tuoksunsa puolesta (sitruuna-eukalyptus-mäntyöljy), pidän sen tuoksua jotenkin ihanan raikkaana. Ole hyvässä on positiivista myös kotimaisuus ja edullinen hinta (kuten vastaavissa pyykinpesutuotteissa). Täyttömahdollisuus ja kunnollinen pullo ovat myös mukavaa plussaa. Valitettavasti tiskausteho ei yllä läheskään Ecoverin tasolle. :-/ Itse olen tykännyt käyttää tätä yleispuhdistusaineena niin kylppärissä kuin muuallakin ja sellaisena minusta toimii hyvin. Edullisen hinnan puolesta siinä käytössä ihan mainio. Ei tarvitse erikseen ostella kalliihkoja suihkepulloja yleispesuainetta -ainakaan niin usein. :)

Ecoverissa "moitittavaa" on lähinnä kömpelö pullo, jota on täysinäisenä vaikea käyttää yhdellä kädellä tiskejä sompaillessa. Siksi laitoinkin ainetta pienempään pulloon josta sitä on kätevämpi käyttää. Isosta pullosta ruuttaillessa ainetta kuluu helposti turhan paljon ihan vahingossa. Tämän löydettyäni vanha Fairy taitaakin joutaa pois meidän tiskipöydältä, sillä Ecoverilla saa pestyä likaisemmatkin astiat ainakin meidän talouteen riittävän hyvin. Nice!

Ainesosaluetteloidensa perusteella en taida osata aineiden ekologisuutta tai ihoystävällisyyttä arvioida. Ole hyvä-aineen seloste on kaikkein selkein maallikkoa ajatellen ja vähiten epäilyksiä herättävä. Tällä aineella moniallerginen & astmainen anoppi pystyi pesemään astioita ilman hanskoja, kun tavalliset tiskiaineet hänellä vaativat aina seuraksi kumikäsineet.

Ole hyvä:
kookosöljy-yhdiste (anioninen tensidi) 5-15 %
kasvipohjainen alkoholi 5-15 %
merisuola alle 5 %
sitruunankuoriöljy
eteerinen eukalyptus- ja mäntyöljy

Attitude:
Coco glucoside
Lauryl glucoside
natriumglukonaatti
glyserin
natriumsitraatti
vesi
ksantaani
eteeriset öljyt

Ecover:
vesi
anioniset pinta-aktiiviset aineet 5-15%
ionittomat pinta-aktiiviset aineet
maitohera
kamomilla- ja kehäkukkauute
sitruunahappo
suola
hajusteet (tyyppi: kamomilla, sisältää: limonene)
säilöntäaine (0,02%): 2-Bromo- 2-Nitropropane-1,3-Diol

Meidän talouteen näistä siis jäänee käyttöön kaksi erilaista ainetta: Ecover & Ole hyvä. :)

Diabeetikon ruokavalio (a'la Tolonen & Raaste)

2010-04-12T16:16:00.006+03:00

No johan viimeinkin löytyi järkevän kuuloinen tulkinta I-tyypin diabeetikon ruokavaliosta ja elintavoista! Törmäsin sattumalta luontaiskaupassa Martti Tolosen ja Pentti Raasteen "Hyvän diabeteshoidon opas" -vihkoseen josta nettiosoitekin löytyi.

Näillä eväillä mennään!!! :) Tässä siis hypitään jossain 100-140g HH /vrk huippeilla. Ja tuskinpa ihan hullun tarkkaa on. Oman kulutuksen mukaan. Välipalat ja iltapala kyllä itselläni taitaisi jäädä väliin, ayurvedan mukainen elämänrytmi ja kolmen aterian ruoka-aikataulu tuntuu täällä päin aikas hyvältä... Isompia hiilarisuosituksia pidetään tuossa tekstissä vanhanaikaisina, olisipa kiinnostavaa kuulla jos jolla kulla olisi tuoreeltaa kokemusta että vieläkö niitä siis diabeetikoille ravitsemusterapeuttien taholta saarnataan?? Itselleni diabetesneuvolan lääkäri (tosin lienee vanhakantainen, jäi eläkkeelle) saarnasi väh. 250g HH/vrk puolesta vielä about kaksi vuotta sitten... ja sen jälkeen taisin luovuttaa kyselemisen tykkänään kun ei homma tuolla neuvolla korjaantunut. :D

Vihkosessa on kiinnostavaa lisäksi lisäravinteiden osuus. Todetaan, ettei diabeetikoille riitä keskivertoväestölle tarkoitetut vitamiinien, hiven- ja kivennäisaineiden päivittäiset saantisuositukset, sillä diabeetikko kuluttaa ja erittää virtsan mukana pois elimistöstä suojaravinteita paljon enemmän kuin terve ihminen. Eipä siis liene ihme jos diabeetikoiden keskuudessa on enemmän mm. masennusta tai jos olo on vetelä! (siis näin arkijärjellä ajateltuna) Vihkosessa puhutaan sekaisin molemmmista diabetestyypeistä, joten näistä lienee syytä ottaa selvää vielä tarkemminkin, mutta diabeetikolle suositellaan seuraavia lisäravinteita:
-Benfotiamiini (B1)
-Karnosiini
-E-EPA
-D-vitamiini
-Kromi
-Magnesium
-Sinkki
-Seleeni
-C- ja E-vitamiinit
-Foolihappo ja muut B-vitamiinit
-Alfalipoiinihappo
-Ubikinoni

Näitä pitänee selvitellä myöhemmin tarkemmin, juuri tällä sekunnilla ei ehdi. Piti vaan tulla postaamaan löydöstä kun edellisessä postauksessa vielä tuskailin tuota vhh-asiaa. :)

Onko vhh-dietti todella hyväksi???

2010-04-09T15:34:00.008+03:00

Viime aikoina ravitsemusopintojen myötä mielessäni on herännyt myös vhh-diettiä kyseenalaistavia kysymyksiä. Osin ihan sen myötä, että tiukka hiilariniukkailu rajoittaa ruoka-aineita todella paljon. Hermoja on pidemmän päälle alkanut vinguttaa täyskieltäytyminen mm. täysjyväleivästä. Osin taas epäily on peräisin ravitsemustieteen faktoista asian tiimoilta. Mietityttää voisiko niissä sittenkin olla perää...? Toisaalta on myös kuulunut/lukenut kommentteja vhh:sta, joissa todetaan että se toimi hyvin vuoden verran mutta sitten tuli ongelmia. Epäilyttävää.

Antti Heikkilä toteaa, että "Ihminen tulee todellakin toimeen ilman hiilihydraatteja." Perustelulause "Kasvit rakentuvat hiilihydraateista, eivät eläimet." jää kuitenkin ainakin omassa päässäni kaipaamaan lisäperusteluja! :D Loppujen lopuksi kokonaisuutena Heikkilän Hyvän olon keittokirjan hiilihydraattikappale kuulostaa hyvinkin järkevältä ja kohtuulliselta, tiivistää voisi näihin lauseisiin:
"Tasapainoisessa hiilihydraattien käytössä ei ole mitään vikaa mutta nykymaailma tehokkuus- ja taloudellisuusajattelussaan on mennyt liian pitkälle. [ ... ] Perinteinen maatalous säästää maata ja tuottaa ravinteikasta ruokaa, kun taas tehomaatalous tuottaa turhia raaka-aineita teollisuudelle, jonka lopputuotteita ovat eri brändinimillä myyvät tyhjät kalorit... [ ... ] Ihminen joutuu vastaisuudessakin näkemään vaivaa tehdessään ruokaa itselleen, muuten eivät oma terveys ja ympärillä oleva luonto säily. [ ... ] Hiilihydraattien suhteen tilanne on riistäytynyt käsistä. Makeat ja puhdistetut hiilihydraatit täyttävät lähes koko kalorimäärän minkä päivittäin saamme. Sitä ei ruumis kestä."

Mutta kuinka tämä puhe sopii tiukkaa hiilarien välttelyä ja suht runsasta lihankäyttöä suosivalta kuulostavaan diettiin?!? Onko vhh vain kärjistetty vastaisku nykyiselle sokeri- ja hiilarisyöpöttelylle, vai onko se ymmärretty väärin? Ihmisillähän on tapana hakea yksinkertaista ja yksioikoista ratkaisua. Ehkä Heikkilä esim. liha-asiankin kohdalla luottaa samaan kuin muistan hänen kommentoineen tekstissään rasvoista: vhh dietissä rasvoja saa periaatteessa syödä niin paljon kuin haluaa, mutta ei niitä käytännössä tule kovin paljoa syötyä. Oli miten oli, mutta joku tässä tuntuu kuitenkin typerältä ja jotenkin harhaanjohtavalta...

Itse olen huomannut viime päivinä, että tavallaan olen hiilariaddikti. Jos menen syömään esimerkiksi lättyjä, niin kyllähän se himo on aika pohjaton. Samoin esimerkiksi fazerin suklaan kohdalla. "Vahingossa" aloitetusta kierteestä on aika vaikeaa päästä eroon. Toisaalta kuitenkin hiivatonta 100% rukiista tehtyä leipää ei tee ollenkaan mieli vetää samaan tyyliin. Lisäksi hiilaripitoista "normiruokaa" syö paljon helpommin määrällisesti liikaa kuin vaikkapa tuoretta kasvistavaraa. Avokin kanssa pohdimme, onko kysymys ehkä siitä, että salaattia tosiaan saakin syödä määrällisesti enemmän saadakseen saman määrän energiaa kuin pienemmästä hiilaripitoisesta annoksesta? Esim. salaatilla ei siis ole yhtä helppoa syödä itseään totaaliseen ähkyyn asti...

Tietysti tästä herää ajatus, että kätevästihän vhh-dietti tietysti katkaiseen hiilarisyöpön mässykierteen, mutta toisaalta itse olen kokenut vähä turhan yksipuoliseksi sen, mitä saa tilalle. Minusta tuntuu siltä, että itselleni saattaa diabeteksesta huolimatta sopia paremmin hiilareiden hyvin varovainen kohtuukäyttö. Kuitenkin tämän olennainen ja erottamaton osa on tietysti myös ruoan LAATUAJATTELU: esimerkiksi lättyjen sisältämät valkoiset jauhot eivät kuulu ihmiselle soveltuvaan ruokavalioon ylipäätään! Tässä voisin viitata esimerkiksi Werner Kollathin ruoka-aineiden laatuluokitukseen, jossa ruoka-aineet on luokiteltu sen mukaan, miten voimakkaasti niitä on käsitelty matkalla alkuperäisestä raaka-aineesta ruoaksi. Kollathin mukaan teollisesti käsiteltyä ruokaa (esim. valkojauhot ja ydinvehnäpastat, sokerit, siirapit, makkarat, iskukuumennettu maito, margariinit jne...) ei ihmisen pitäisi syödä ylipäätään ollenkaan. Sen sijaan täysjyväleipää, -puuroja, -hiutaleita ja pastaa, hapanmaitotuotteita jne. voi syödä VÄHÄN. Yli puolet ruokavaliosta tulisi kuitenkin koostua vieläkin käsittelemättömämmistä aineksista. Tähän vielä itse lisäisin luomun suosimisen. Miksi syödä vapaaehtoisesti myrkytettyä jos puhtaampaa on saatavilla?

Siinä mielessä tämä on mielestäni mielekäs ohjenuora diabeetikollekin, että esim. viljan kohdalla juuri käsitellyimmät tuotteet ovat niitä verensokereita kaikista eniten heilauttelevia. En tiedä, onko jotakin tapahtunut elimistössäni vetäessäni tiukkaa hiilarivälttelyjaksoa vai onko osansa kenties ayurvedisillä verensokereita tasoittavilla yrttilääkkeillä (MA 471) joita olen syönyt, mutta tuntuu että nykyään esim. viipale täysjyväruisleipää ei heilauta sokereitani yhtä pahasti kuin ruokavalion tutkimista aloittaessani ja päätyessäni välttelemään viljoja kokonaisuudessaan. Puuroja tai pastaa en silti syö edelleenkään ja täysjyväleivänkin määrää lienee viisasta pitää hyvin pienenä. Hedelmiä käytän edelleenkin lähinnä matalien verensokereiden korjailuun. Luomujogurttia ja marjoja sen verran kuin tekee mieli: jogurttia loppujen lopuksi tosi vähän, marjoja päivittäin smoothiessa.

Kun pysyy kokonaan erossa PAHIMMISTA pahiksista, arki tulee helpommaksi eikä ole hirveitä mässäilymielitekoja, joihin lopulta tiukka hiilaridietti itselläni johti kun mukana oli vielä pyrkimyksiä esim. mahdollisimman vähäiseen lihan- ja käsiteltyjen maitotuotteiden käyttöön. Eikä verensokeritkaan näytä taas tällä hetkellä mitenkään hullummilta. Olo on parempi kun pipokaan ei ole yhtä kireällä kuin ehdottomassa hiilaridietissä. Silti en voi syyttää omista välirepsahduksista pelkästään vhh:ta, sillä jotenkin onnistuin raakahypetystä kuunnellessa unohtamaan tavallisen tyyppiset lämpimät kasvisruoat liian vähälle, mikä varmasti aiheutti lopulta tyhjää oloa ja siten kummallisia himoja myös. Ts. liian nopeaa etenemistä, pää tahi kroppa ei pysy perässä liian radikaaleissa muutoksissa. Loppujen lopuksi päivän aikana tarvitsee ylipäätään syödä aika vähän! Niin ja se fakta, että tuoreravintoa pitäisi joka tapauksessa syödä n.60% kaikesta ruoasta! Ei tuohon kasvismäärään mitään järkyttäviä hiilarimääriä mahdu kuitenkaan. Itselläni päivä taitaa käytännössä koostua tällä hetkellä suunnilleen näin:

AAMUPALA: Smoothie: vihreitä kasviksia + siemeniä/manteleita + marjoja + supereita

LOUNAS: "Normaalin" tyyppistä lämmintä ruokaa, tosin peruna/pasta/riisi korvattu jollain muulla.
-Esim. tänään nakkikeittoa lisäaineettomista nakeista, peruna korvattu lantulla & porkkanalla. Keiton rinnalla omatekoinen jyväsämpylä.
-tai vaikkapa laatikkoruokaa salaatin kera
-tai esim. soija-porkkanapyöryköitä höyrytettyjen kasvisten kera
-joskus kalaa/lihaa lämpimien kasvisten/salaatin kera

PÄIVÄLLINEN: Salaattiannos siemenillä / fetalla / kananmunalla

usein VÄLIPALANA/lounaan JÄLKKÄRINÄ tulee maisteltua muutama pala tummaa luomusuklaata..hmmm ;)

Mutta, vielä niistä vhh-diettiä epäilevistä argumenteista... Ravitsemuskurssilla kävimme läpi sitä, kuinka elimistö käyttää hyväkseen eri ravintoaineita (hiilihydraatteja, rasvoja ja valkuaista). Kävi ilmi, että elimistö käyttää esim. lihastyöhön ensisijaisesti hiilihydraatteja. Myös rasvoja voidaan muuttaa vastaavaksi energiaksi. Kuitenkin väitettiin, että vhh-laihdutuksessa tai atkinsin dietillä keho alkaa muuttaa myös valkuaista energiaksi. Tarpeen tullen elimistö kyllä pystyy tähän, mutta se on silti poikkeustila, jonka pitkäaikaisvaikutuksista ei ole tietoa. Lisäksi prosessi on elimistössä monimutkaisempi kuin hiilihydraattien tai rasvojen muuntaminen energiaksi. Ainakin itselleni siis herää kysymys siitä, kuinka rasittavaa tämä pihvin pureminen sitten elimistölle pitkän päälle oikeasti on??? Kurssin vetäjä piti itse parempana vaihtoehtona pelkästään hiilihydraattien saannin kohtuullistamista eli lähinnä perunan & viljojen vähennystä.

Myös oppikirjassa "Avain ravitsemukseen" (Parkkinen & Sertti 2006) mainitaan, että "Jos glukoosia ei saada ruoasta, terve elimistö valmistaa sitä proteiineista. Tämä ei kuitenkaan ole fysiologisesti tarkoituksenmukaista. Tiedetään myös, että hyvin vähähiilihydraattinen ruoka (alle 100g/vrk) voi aiheuttaa häiriöitä muun muassa rasvojen aineenvaihdunnassa." Jäi tietysti ihmetyttämään mitä tämä rasva-aineenvaihdunnan häiriö sitten tarkoittaakaan... Itsekään en ole laskenut tarkkaan minkä verran hiilareita nyt sitten tällä hetkellä kuluu. Tuskinpa tuo satasen raja ylittyy ainakaan tyypillisenä päivänä tällä hetkellä omassa ruokavaliossani. Kysymyksiä vhh:n tiimoilta siis riittää, vastauksia sen sijaan ei olekaan yhtä helppoa löytää!

Inspiroivia tv-ohjelmia

2010-04-06T20:13:00.008+03:00

Viime viikkoina on tullut parikin myös netissä katseltavissa olevaa tv-ohjelmaa, jotka ovat inspiroineet itseäni -tavalla tahi toisella. Prismassa oli aiheena "Professorin ostoskärry", jossa professoriksi (ainakin väitetty) yritti arvioida mm. superfoodien ja luomun hyödyllisyyttä ravitsemuksessa tieteelliseltä näkökannalta tarkasteltuna. Ohjelma osoittautui aikamoiseksi propagandaksi, aika surullista mikäli ihmiset uskovat tätä tieteelliseksi väitettyä hölynpölyä.

Superfoodeja testattiin jopa niinkin "tieteellisesti", että joukosta kaksosia kaksosparin toisille puolikkaille annettiin syötäväksi superfoodeja lyhyeksi ajaksi (olikohan kaksi viikkoa), toiset puoliskot taas söivät vastaavan määrän tavallisia kasviksia. Jakson jälkeen katsottiin oliko veriarvoissa tapahtunut jotakin muutosta parempaan päin. Joopa joo. Viimeistään siinä vaiheessa, kun professori meni vierailulle sekä luomu- että tavalliseen sikalaan vertaillakseen sikojen oloja eikä osannut tehdä johtopäätöstä siitä, kummalla tilalla eläimet voivat paremmin teki mieli heittää proffaa kaukosäätimellä. Luomutilalla possut juoksentelivat autuaan näköisesti niittyisellä ulkoalueella kun taas normitilalla sikaäiti imetti pikkuisia melkein sentilleen itsensä kokoisessa kalterihäkissä. Nuoret kasvatit parveilivat luomusisariinsa verrattuna ahtaasti ja TÄYSIN VAILLA VIRIKKEITÄ muoviritiläpohjaisessa sisätilassa, jossa ei näyttänyt olevan paljoakaan edes ylimääträistä tilaa. Jokainen, joka tuntee tuotantoeläimiä yhtään lähemmin pystyy helposti päättelemään kummalla tilalla siat ovat tyytyväisempiä ja stressittömämpiä! Sikaa ja sen kasvua kaupunkilaiseksi harvinaisen läheltä seuranneena sanoisin, että sika on FIKSU ja siisti eläin. Se tarvitsee virikkeitä eli maata tonkiakseen. Myös tavistilan isännän puheet muoviritiläpohjan hygieenisyydestä kaikuivat omalla kohdallani kuuroille korville, sillä olen omin silmin todennut sian todella siistiksi eläimeksi. Ihana kesäsikani Boris valitsi vessanurkakseen makuukoppiaan tasan kauimmaisena sijaitsevan vastakkaisen nurkan tilavasta aitauksestaan eikä tästä vessasäännöstä poikennut. Multaisen mudan tonkiminen taas tuskin kovin likaista puuhaa on, sian mielestä hauskaa kylläkin! :)

Kesällä kerran, vuosia sitten.. ;)

Tämän jälkeen teki mieli otsikoida tämä kirjoitus seuraavasti: "Professorin puusilmä ja tekotieteellinen ostoskärry" Heh, mutta sitten tulinkin katsoneeksi myös astetta inspiroivamman dokkarin jonka halusin liittää tähän samaan kirjoitukseen. :) Parempi ohjelma oli siis edelleen 28.4. asti yle areenassa katsottavissa oleva "Myrkyttynyt kehomme". Hauska sattuma muuten, että molemmat dokkarit ovat Prisma-ohjelmassa esitettyjä! Myrkytetty kehomme esittelee ihan kunniakkaassa mielessä tieteellisen tutkimuksen tittelin ansaitsevaa tutkimustyötä esim. viljelyssä käytettävistä hyönteistorjunta-aineista ja niiden vaikutuksista ihmiseen. Teollisuus määrää nykyään tutkimuksen rahoituksesta... Kukin voi sitten päässään miettiä, miten luotettavia ovat väittämät jotka alkavat "tieteellisesti ei ole todistettu XxX:n haitallisuutta..." Usko tieteellisen tiedon hallitsemaan maailmankuvaan horjuu aika pahasti!

On se vaan kiinnostavaa, että sama myrkky, joka on kielletty puutarhoissa sallitaa RUOAN tuotannossa!!! Juu-u, kyllä ihminen on aika ainutlaatuinen laji, kun myrkyttää itsensä hiljalleen lisääntymiskyvyttömäksi. Tai mitenkäs olisi tarjottimella lista oireista, jota aiheuttaa aine jota löytyy vaikkapa säilykepurkeista tai teflonpannuista... tai elektroniikan ja kankaan paloturvallisuutta paravasta aineesta? Voi pojat, tämän parempaa potkua perseelle yksinkertaisemman elämän ja mahdollisimman vähän kulutuksen puolesta tuskin onkaan. Hyvä ohjelma, kiitos inspiraatiosta joka saa miettimään omia kulutustottumuksia sekä erilaisten ostosten todellista tarpeellisuutta. Suosittelen kurkkaamaan.

Heikkilän näkemyksiä III: Tulehdusta aiheuttava ruoka

2010-03-31T08:34:00.009+03:00

Tässä postauksessa palaan jälleen Heikkilän näkemyksiin, joiden kirjoittelu minulla jäi aiemmin edelleen kesken. Aiemmin kirjottelin rasvoista, proteiineista (ja maidosta) sekä ravintoneuvojan näkemyksestä vhh-diettiin.

Heikkilä kertoo lähes kaikkien nykyisten kroonisten sairauksien perussyyksi tulehduksen. Tietenkin infektio on yksi tulehduksen aiheuttaja, ja Heikkilän mukaan nykyään on löydetty taudinaiheuttajia, joilla on syy-yhteys sydänkohtauksiin. Kuitenkin myös vääränlainen ravinto aiheuttaa elimistössä tulehdusta, joka sitten laukaisee erilaisia, kunkin keholle ominaisia sairauksia: jollakin syövän, toisella taas sydäninfarktin... Tulehdusta aiheuttaviksi ruuiksi Heikkilä nimeää sokerin, omega 6:ta sisältävät kasvisrasvat, transrasvat, prosessoidut sekä käristetyt ruoat ja useat lisäaineet. Lisäksi Heikkilä kertoo ihmisten reagoivan yksilöllisesti eri ravintoaineisiin. Esimerkkinä vilja-allergikot, joilla erilaiset epämääräiset tulehdukset ovat tavallisia. Insuliinin Heikkilä sanoo vaurioittavan verisuonia suoraan, eli tällöin tietenkin erityisesti puhdistetut, vailla ravinneaineita olevat hiilihydraatit kuten valkaistut jauhot ja paljon tärkkelystä sisältävät kasvikset kuten peruna lukeutuvat kudostulehdusta aiheuttaviin ruoka-aineisiin. Ne ovat lähinnä tyhjiä kaloreita, jotka palaessaan kuluttavat elimistön hivenaine- ja antioksidanttivarastoja.

Heikkilä pitää myös kasvirasvojen terveellisyyttä ja tyydytettyjen rasvojen haitallisuutta vain yhtenä teoriana muiden joukossa ja kirjoittaa eläinrasvojen olleen aina ihmisen luonnollisinta ja pääasiallisinta ravintoa kun taas melkein kaikki nykyiset öljyt ovat verrattain uusia: ne ovat olleet olemassa vasta parin sukupolven ajan. Monityydyttymättömien rasvojen molekyylirakenne on hyvin epävakaa, eli ne hapettuvat elimistössä helposti. Tällöin syntyy soluja vaurioittavia vapaita happiradikaaleja. Eläinrasvojen Heikkilä sanoo olevan elimistössä vakaita ja siten happiradikaaleja ja tulehdusta aiheuttamattomia. Kasvirasvat sisältävät myös paljon monityydytettyjä omega6-rasvoja, jotka ovat osana elimistön tulehdusreaktiossa. Sen sijaan omega3-rasvan pienenevä osuus ravinnossa on huolestuttavaa, sillä se lievittää tulehdusta. LIsäksi Heikkilä on huolissaan rasvojen teollisesta muokkauksesta ("hydrogenoidut öljyt"). Öljyjä jähmetetään ja muokataan kestämään korkeita lämpötiloja. Muokatut öljyt sisältävät Heikkilän mukaan paljon keinotekoisia transrasvoja, jotka mm. häiritsevät solujen rakenteita poikkeavan muotonsa takia. Muokattuja öljujä on lähes kaikissa valmisruuissa ja pikaruokien muokatut rasvat + puhdistetut hiilihydraatit -kombinaatio lihottaa.

Myös ravintokurssilla tarkasteltiin omega3- ja omega6-rasvojen rakennetta ja niiden muokkausprosessia elimistössä. Omega6-rasvan muokkastulokset elimistössä todettiin osin hyviksi ja osin huonoiksi eli tulehdusta edistäviksi. Omega3:t taas todettiin tulehdusta sammuttaviksi. On ilmeisesti olemassa myös epäilyksiä kasviöljyjen huonommasta tehokkuudesta elimistön prosessissa, joka muokkaa omega 3-rasvoista EPA-muodon kautta suotuisia prostagladiineja. Lisäksi kalaöljy sisältää jo valmiina jonkin verran DHA:ta, joksi elimistö omega 3-rasvoja myös muokkaa. Ilmeisesti tämän takia Esim. Udo's oil -öljyssä on sekoitettu maksimaalisen tehon saamiseksi sekä kala- että kasviöljyjä. Kieltämättä ainakin omat makunystyräni tuntuvat myös pitävän erityisesti tuosta älyttömän kalliista öljystä. Onneksi sitä ei tarvitse käyttää kuin pari teelusikkaa päivässä... :)

Kun Heikkilää jälleen olen lainannut (lähteenä Hyvän olon keittokirja, s.23-26) ja hänen kauttaan eläinrasvoista kirjoittanut lienee syytä samaan hengen vetoon todeta sitä, mitä olen aiemminkin Heikkilän lihan puolustuspuheista kirjoittaessani ihmetellyt: liika lihankäyttö, edes puhtaan luomulihan, ei ole hyväksi. Myös ravintokurssilla näimme todisteita liian eläinvalkuaisen elimistöä tukkivasta ja rappeuttavasta vaikutuksesta. Ihmiselle riittää hyvin vähäinen lihan käyttö ja esimerkiksi vaikkapa ainoastaan kalan syöminen. Kalojenkin kohdalla lienee ongelmana nykyään kuitenkin se, että suuri osa myytävästä merikalasta on kasvatettua, mikä luultavasti muuttaa kalojen ravinto(ja myös rasva)sisältöä. Ihmettelen sitä, että Heikkilän kirjoituksista ainakin itselleni on jäänyt käsitys siitä että hänen mielestään lihaa saisi syödä paljon. Ravintokurssilla erilaisista vhh-dieteistä todettiin ylipäätään, että niiden pitkäaikaisvaikutuksista ei ole olemassa tutkimustuloksia. Huomionarvoinen seikka...

LISÄYS 7.4.2010:
Mielenkiintoista näkemystä omega 3 -ja 6 -rasvahapoista Aamiainen ruohikolla -blogissa! Kenties asia on jälleen paljon monimutkaisempi kuin aavistinkaan! :)

Oikein Kunnon Ruokamoka

2010-03-27T10:35:00.006+02:00

Heh, tulipa sitten sählättyä ihan todellakin kunnolla ruoan kanssa yhtenä päivänä. Se hyöty tästä kylläkin oli, että tuli todettua muutoksen suuruus omassa elimistössä ja ruokavaliossa ihan konkreettisesti, niin että menee varmaan viimein jopa puupäähän sisälle.

Tein siis perinteistä leffailtaamme varten quinoa-tattaripizzaa, joka on ollut kerrassaan ihana ruokavaliomuutoksen alkuvaiheen herkku. Siis yksi niistä resepteistä, joiden avulla päästä eroon vehnäjauhojen ja myös hiivan käytöstä. Reseptin viljat ovat ihmisen Ph-tasapainon kannalta parempia. Voin siis suositella ruokavaliomuutoksen alkuvaiheessa kamppaileville (ei-diabeetikoille)tätä helppoa ja nopeaa pizzareseptiä, joka on peräisin Energiaa elämään! -luennon monisteesta:

5 dl jauhoja (tattari / hirssi / quinoa -yhdistelmä oman maun mukaan)
3-4 dl vettä
2-4 rkl sulatettua voita
1/2 - 1 tl laatusuolaa

-Sekoita ainekset keskenään
-Levitä taikina pellille ja laita 200 asteiseen uuniin 5 minuutiksi
-Ota uunista ja lisää täytteet, esim. luomutomaattimurskaa, kesäkurpitsakuutioita, ananasta, tofukuutioita, tomaattiviipaleita, luomuoliivia, luomujuustoraastetta tms. oman maun mukaan
-Paista n. 20 minuuttia 200 asteessa

Niin...siis takaisin asiaan. Itsellä tämä vanha "terveellinen" herkku aiheutti totaalisen kaaoksen. Eipä ihme, sillä viljaa en ole viime aikoina juuri syönyt ollenkaan tietäen sen verensokerivaikutukset... Vielä kun samana päivänä söin tavallista jäätelöä, niin soppa oli todellakin valmis. Enkä oikeastaan edes tiedä miksi menin syömään noin. Ei minun edes tehnyt kyseisiä ruokia edes mitenkään erityisesti mieli...siis totaalisen käsittämätöntä toimintaa! Verensokerit olivat korkealla vielä koko seuraavan päivänkin ja kärsin ummetuksesta sekä erilaisista mieliteoista joiden seurauksena söinkin itseni ähkyyn ja sain lisää pahaa oloa. Joo, jotain rajaa tullaan vetämään tällaiseen tästä lähtien, aika tiukkaakin sanoisin! Verensokereiden sekoaminen on kyllä diabeetikolla (ainakin itselläni) sen verran hankala juttu, että se vaan kertakaikkiaan vaatii terveitä ihmisiä tiukempaa linjaa ruokavaliopoikkeusten suhteen. Tämän kertaisen tuhon rauhoittelemiseksi vietänkin nyt smoothiepäivää... :)

Sen verran innostunut kyllä olen viime aikojen fiiliksistä, että edes tämä täystuhopäivä ei lannista fiiliksiäni. Viime aikoina vain on jotenkin alkanut tuntua energisemmältä, enkä edes nyt sähläyksen jälkeen ole ollut yhtä voimaton ja väsynyt kuin aikaisemmin oikeastaan suurimman osan ajasta. Jollain tavalla ehkä elimistöllä sitten on jo hieman enemmän energiaa kestää tilanteita. Kylläisyyden tuntemusten aistiminen tuntuisi tulevan koko ajan herkemmäksi, varsinkin kun asiaa on nyt oikein tietoisuuteen yrittänyt tuoda. Samoin tuntuu, että tunnen korkeita verensokereita olossani alhaisemmissa lukemissa kuin aiemmin. Entisellä ruokavaliolla kun sokerit huitelivat vähintään 12 mmol /l joka aterian jälkeen en tuota lukemaa välttämättä olossani erityisesti tuntenut, vaan se oli vielä suht "Ok". Nyt tuntuu, että jo lukemassa 10 mmol / l alan tuntea (joskus tosi voimakkaastikin), että sokerit ovat nyt ihan liian korkealla. Riippuu tietysti tilanteesta (luultavasti tuntemuksiin vaikuttaa ainakin se kuinka nopeasti sokerit humahtavat ylös) ja kerrasta, mutta tuntuu siltä, että muutosta on tapahtunut. Olen iloinen ja tyytyväinen, sillä tunnen päässeeni asioissa jo pidemmälle kuin tiedostinkaan.

Ei vaan voi muuta sanoa, kuin että kerrassaan mahtavaa! :)

Ayurvedakonsultaatio

2010-03-24T18:14:00.009+02:00

Lueskeltuani jonkin ehkä puoleen väliin ayurvedasta kertovaa kirjaa Deepak Chopra: Täydellinen terveys, tuli tunne, että haluaisin ahdottomasti saada lisätietoa tämänhetkisestä terveydentilastani ayurvedisestä näkökulmasta ja takuuvarmasti löytyvien epätasapainotilojen korjaamisesta. Heidin tekemä kehotyyppitestihän ei aina välttämättä ole totuus, sillä elintavat ja tapahtumat elämämme varrella saavat usein meidät aika pahastikin epätasapainoon, jolloin kehotyyppiä onkin sitten vaikea määritellä. Niinpä halusinkin mennä pulssiluentaan pitkän linjan ayurvedakonsultille Arja Skalskille, joka ottaa vastaan asiakkaita myös kotonaan Hattulassa.

Ayurvedasta lukiessani minuun kolahti erityisesti hyvin kokonaisvaltainen tapa tarkastella ihmistä ja toisaalta mahdollisuus vaikuttaa omaan hyvinvointiin mielen kautta. Hyvinvointi ei riipu pelkästään ulkoisista ja fyysisistä asioista, vaan ehkä vieläkin merkittävämmin mielestä. Itse ajattelen kuitenkin, kuten monessa blogissakin on todettu, että kun fyysisiä asioita kuten vaikkapa ruokavaliota alkaa korjata, on helpompi lähteä myös tutkiskelemaan omaa mieltä. Kokonaisvaltaisuus tässäkin prosessissa lienee asian ydin, keho ja mieli kulkevat käsikädessä. Ainakin itse olen tuntenut asian menevän luontevasti näin. Ensin homeopatian avulla on varovaisesti vuosien varrella availtu vähän kerrallaan mielen solmuja, sitten kiinnostuin enemmänkin ravitsemuksesta ja fyysisistä seikoista ja nyt on jälleen herännyt entistä suurempia kysymyksiä mielen kiemuroista... On todella mahtavaa, kuinka luontaishoitomenetelmät käsittelevät ihmistä kokonaisuutena. Uskokaa tai älkää, se on pidemmällä aikavälillä ajateltuna (ja joskus lyhyelläkin, esim. homeopaattiset lääkkeet) se on todella tehokasta!

Pulssiluennassa kävi ilmi, että hyvin todennäköisesti alkuperäinen kehotyyppini todella on Pitta-Vata, kuten myös Heidin testissä todettiin. Kaphaa oli tällä hetkellä hyvin vähän, vaikkakin diabetes on kuulemma aina kaphahäiriö. Sellainenkin on siis minulla aikanaan ollut. Tällä hetkellä suuri ongelma on se, että Pitta-parka on aikalaisen heikossa hapessa. Se on lähtenyt vaeltamaan pois omalta alueeltaan (kaiketi vatan alueelle), eli ruoansulatuksesta missä sitä nyt sitten kipeästi kaivattaisiin. Niinpä ruuansulatukseni on heikossa jamassa. Tähän ratkaisuksi tarjottiin mielellään vähintään huoneenlämpöistä, mahdollisimman helposti sulavaa ruokaa. Lisäksi sain ruoansulatusta herättelevää ayurvedistä yrttivalmistetta (Dizomap) otettavaksi ruokailun yhteydessä. Erittäin olennainen seikka ruoansulatuksen parantamisessa on myös ehdoton ruoka-aikojen säännöllisyys.

Totesimme, että minulle on voimakkaasti ominaista myös Vatan stressiherkkyys. Niinpä Arja suositteli mahdollisena apuna esimerkiksi Worry Free -valmistetta kausittain silloin kun tilanne on paha (esimerkiksi työ tms. stressi, jolloin on pakko saada pidettyä pää kasassa). Hienoa kuulla, että näihinkin tilanteisiin on olemassa jotakin hätäapua! Itse kun olen oikea panikoinnin kuningatar...

Refluxivaivaan Arja esitti olevan kaksi mahdollista syytä:
1.) Heikko ruuansulatus: Kun ruoansulatus ei oikein käynnisty ja heti syömisen jälkeen alkaa röyhtäyttää.
2.) Vatsassa liikaa happoeritystä.
Näistä päättelimme ensimmäisen todennäköisimmäksi syyksi omalla kohdallani. Röyhtäily on erittäin tuttu oire ja kun kerran ruoansulatuksen todettiin olevan heikossa hapessa. Lisäksi kun stressi yleensä laukaiseen vaivan se alkaa kuulostaa vata -tyyppiseltä ongelmalta. Lisäksi olen joutunut syömään vaivaan aikaisemmin kuukausitolkulla lääkkeitä, jotka edelleen heikentävät ruoansulatuksen tilaa. Sekin voi olla siis yksi syy tämän hetkiseen erityisen heikkoon tilanteeseen ruuansulatuksessa. Kävi ilmi, että luultavasti viime aikoina syömäni Madren C-vitamiini ärsyttää herkkää vatsaani, sillä se sisältää marjajauheita. Ne eivät happamina ja voimakkaina sovi refluksivaivaiselle. Ayurvedisistä yrttilääkkeistä löytyy myös refluxia hillitsevä valmiste.

Lisäksi pulssiluennassa tuntui ongelmaa kurkun alueelta. Absurdia kyllä, niin "akuutti" kuin se onkin, kurkkuongelmaa en olisi edes muistanut mainita, ellei Arja olisi alkanut siitä pulssia tunnustellessaan puhumaan. Tässä lienee hyvä esimerkki siitä, kuinka erilaisiin vaivoihin "alistuu" kun niihin ei löydy lääketieteellistä ratkaisua tai edes syytä. Viime vuosina (taisi alkaa ensimmäisestä stressityötalvesta muutama vuosi sitten..) minulla on ollut nimittäin talvisin non-stop -kurkkukipu. Esimerkiksi viime talvena töissä ollessani (ehkä pölyistä, koneellinen ilmanvaihto, stressi; mm. työpiste 8h/pvä täysin avoimesti keskellä huonetta, jossa ramppaa ihmisiä koko ajan kaikista suunnista...) kurkkuni oli niin kipeä pitkään, että siitä otettiin nieluviljelykin, josta ei kuitenkaan löytynyt mitään. Ääni ei usein myöskään oikein lähde kunnolla ja ylipäätään ääneni on tainnut aina olla aika hiljainen. Mutta kappas, tähänkin löytyi kokeiltavaksi ayurvedinen yrttilääke. Pidetään peukkuja, että siitä on pidemmän päälle apua vaivaan! Lisäksi ostin nyt jo muutamalla harjauskerralla todella kirpeän makuiseksi, mutta todella tehokkaan tuntuieksi osoittautunutta Ayurdent-hammastahnaa. Mikään muu tahna ei ole jättänyt suuta näin puhtaan tuntuiseksi. Kaiken lisäksi siinä ei pitäisi olla mitään keinotekoisia ainesosia. Vaikuttaa loistotuotteelta!

Kaiken tämän lisäksi ayurvedisistä tuotteista löytyy valmiste myös verensokerin tasapainotukseen (saa nähdä toimiiko itsellä!). Myös Solgar -merkkistä magnesiumia ja Kelp-levävalmistetta aion napsia. Antti Heikkilä pitää magnesiumia diabeetikolle ehkä tärkeimpänä lisäravinteena, sillä korkea verensokeri ja insuliini aiheuttavat magnesiumin puutosta. Itse vain en ollut osannut valita laadukasta magnesiumvalmistetta, joten nyt Arjan Solgar suositusta olikin mielekästä kokeilla. Aikamoinen purkkimeri minulle siis lopulta kertyi sekä nyt, että kenties myöhemmin kokeiltaviksi.

Hoitajana Arjasta voin sanoa suositukseni, sillä hän tuntui minusta tekevän työtä oikeista lähtökohdista, kertoen asioista monipuolisesti ja ilman kiirettä (Karoliina muuten kirjoitti aiheesta kiinnostavasti!), ei todellakaan kello ja rahan kiilto silmissä. Muutamasta käynnillä mielestä unohtuneesta asiasta soittelimme vielä pitkästi seuraavana päivänä. Voin kyllä suositella terveysongelmiensa syitä ja parannusmahdollisuuksia selvitteleville.

Inspistä ravitsemuskurssilta!

2010-03-22T14:53:00.007+02:00

Jälleen aikas mahtava viikonloppu takana! Tällä kertaa se meni Helsingissä ravintoneuvoja-opintojen ensimmäisellä viikonloppukurssilla. Perinteinen luento-luokkahuoneopiskelu on toki aina puuduttavaa... Lisäksi kävi ilmi, että koulutus kokonaisuudessaan ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu, vaan paljon opiskelua, aikaa ja energiaa vaativa kokonaisuus joka perehdyttää hyvinkin syvällisesti ravitsemuksen saloihin. Ja SILTI jäi käteen inspiroitunut fiilis!!! Tapahtui jotain, mitä ei ole tapahtunut ikinä ennen: inspiroiduin OPISKELUSTA. Aivan tajutonta ajatella, että opiskelun oikeasti pitäisi olla tällaista, kiinnostavaa. Itselleni se vaan ei ole ikinä aikaisemmin ollut mitään muuta kuin armottoman väsyttävää ja tahmeaa pakkopullaa ja vain joskus hivenen kiinnostavaa (esim. oma gradunteko). On aivan käsittämätöntä, että tuolla meiningillä on ylipäätään saanut kokonaisen yliopistotutkinnon (no okei, varmaan sieltä vähemmän vaativasta päästä yliopistotutkintoja) kasaan! Voi kamala... **hytinää**

Aloituskurssilla käytiin läpi kokonaisuutta, jota tullaan koulutuksessa käymään läpi paljon tarkemmin, kurssi kurssilta eri asiantuntijaopettajineen. Asia on juuri pitkälti sellaista, jonka pariin olen jo lähtenyt kahlaamaan itsenäisestikin. Koulutus kuitenkin jäsentää ja "syöttää" sen vaihe vaiheelta järkevänä rakenteena ja mietittyinä kokonaisuuksina. Tuntuu järkevältä ja omaehtoista opiskelua paljon helpommalta, että joku on rakentanut perusopiskelun sisällön ja struktuurin valmiiksi. Sellaisen sivuun ja päälle on helppo rakentaa lisää omaa osaamista haluamiinsa suuntiin (joita on monia!). Kiinostavaa! Saa nähdä miten minun polkuni polveilee, kuinka pitkälle tulen jatkamaan näitä opintoja vai viekö tieni kuitenkin vielä jonnekin muualle... sitä en voi tällä hetkellä tietää.

Kurssilla puhuttiin paljon minulle jo tuttuakin asiaa, kuten vaikkapa happo-emästasapaino, erilaisten ruokien yhdistely tai vaikkapa lehmänmaidon sopivuus ihmisen ruoaksi. Kuitenkin näihinkin asioihin tuli tarkennusta, selitystä ja lisäksi paljon minulle vielä vähemmän tuttua asiaa, kuten paasto ja tuoreravinnon entsyymit. Kieltämättä diabeetikon näkökulmasta raakaravinto sai aika painavia faktoja tuekseen! Ero tuoreravinnon ja kypsennetyn ravinnon välillä on huima haiman kannalta: haima joutuu erittämään tuoreravintoa varten vain 1/3 siitä entsyymimäärästä, mikä vaaditaan kypsennettyä ravintoa varten. Aikas hyvä pointti varsinkin kun haima on jo aika lailla poissa pelistä! Lisäksi raakaravinnon verensokerivaikutuskäyrä on kieltämättä yli puolet tasaisempi kuin edes kypsennettyjen kasvisten vastaava. Kypsennetyt kasvikset ovat ainakin kurssilla annetun kaavion mukaan samalla käyrällä täysjyväviljojen kanssa, joiden olen henkilökohtaisesti todennut itselläni toimivan aika katastrofaalisesti. Enää en ihmettele sitä, että Arizonassa diabeetikkoja parantamisen tärkeä osa on raakaravinto.

Tavallinen ihminen kestää paljon paremmin järkevästi suhteutettua viljojen ja kypsennetyn ruoan käyttöä. Kuitenkin omalla järjellä näitä asioita ajatellen ymmärtäisin, että diabetes on todella radikaali tila ja on loogista, että sen kanssa energisesti eläminen vaatii myös aika radikaaleja toimenpiteitä ja dieettirajoituksia. Onhan loppujen lopuksi todella "luonnollista", että diabetekseen kuolee. Nykyään vain medikalisaatio on keksinyt lääkkeen; insuliinin, joka toimii -joten kuten. Kuitenkin mielestäni hoito ja diabeetikon elämä on käytännössä aikamoista myrskyä ja siten myös todellista rasitusta elimistölle. Ja tässä taistelussa ne radikaalimmatkin aseet lienevät paikallaan! Eipä liene ihme, jos elimistö tykkää siitä paljon viime aikoina puputtamastani salaatista.. :D

Ruokaan liittyvät ajatukset ovatkin pyörineet viime päivinä paljon siellä tunnepuolella, kuten edellisessä postauksessa kirjoitin. Radikaaleista asioistahan puhutaan myös ja ihan erityisesti henkisesti. Omien mielitekojen psyykkinen puoli askarruttaa kuten myös kylläisyyden tunnustelu ja syömisen rytmittäminen. Huomaan edelleen syöväni oikeasti LIIKAA ihan siitä syystä, että jollakin omituisella tavalla tekee mieli vaikkei ole nälkä. Ja tämä tottumus on yllättävän vaikea yhtäkkiä vain lopettaa! Ruokailun järkevään rytmittämiseenkin tarvitaan hyvä rutiini. Ruoka-ainerepertuaarin laajennuskin on vielä erittäin keskeneräistä... ainakin itse tarvitsen usein aika reilusti aikaa tiedon sulatteluun. Kaikkea ei pysty tuomaan käytäntöön nyt ja heti. Aivan supermielenkiintoisten asioiden pariin olen kuitenkin ajautunut eikä suunta tästä voi olla muualle kuin ylöspäin. Omaan tahtiin.

Diabeetikko, ruoka ja elämänilo

2010-03-19T10:41:00.014+02:00

Raakaruokaguru Dr. Gabriel Cousens väittää diabeteksen olevan parannettavissa. Ei ehkä ihan jokaisella, mutta suurimmalla osalla 2. tyypin diabeetikoista ja myös useilla ykköstyyppisillä. Cousense puhuu radiohaastattelussaan mielestäni paljon ihan järkeen käyvää asiaa.

Ottamatta tällä erää kummemmin kantaa raakaruoka-asiaan, minuun kolahti haastattelun kuunneltuani erityisen voimakkaasti puhe ruokaan liittyvästä henkisestä puolesta. Toimittaja kertoo haastattelussa tapaamistaan diabeetikoista, jotka eivät ole valmiita luopumaan vaikkapa pikaruoasta siitä huolimatta, että heidän olisi mahdollisuus parantua sairaudestaan tekemällä toisenlaisia ruokavalintoja. Aivan järjetöntä, eikö totta?!? Tai hetkinen...ehkei sittenkään ihan vieras asia?! Miksi itse eilen illalla söin 35 gramman Green & Black's valkosuklaapatukan vaikka arvelin sen nostavan verensokerini harmillisesti??? Aivan, se ruoan henkinen puoli. Jopa riippuvuudeksi sitä voisi sanoa kenties... Suklaa maistui aivan taivaallisen ihanalta. Jälkeenpäin oloni oli kuitenkin todella VÄSYNYT ja huono, verensokerimittarin näyttäessä 12.8. Tottakai kaduin syömääni ja jäin miettimään miksi suklaa piti mennä syömään kun olo olisi ollut niin paljon parempi ilman. Tiedän tasan tarkkaan, että kokonaan makeasta luopuminen tasoittaisi osaltaan verensokereitani. Samoin on viljan laita. Ja silti himoitsen sekä makeaa, että viljaa.

Eräänä aamuna katsellessani kaihoisasti avokin aamupuurolautasta päätin kokeilla miltä tuntuisi saada syödä lämmintä hirssipuuroa aamupalaksi. Pieni määrä puuroa kyllä maistui tosi hyvältä, mutta huomasin senkin nostavan aterianjälkeiset sokerit kymppiin, jonka jälkeen sokerit laskivat liian alas. Olin siis joutunut pistämään hiilarimäärään nähden liikaa insuliinia estääkseni aterianjälkeisiä verensokereita pomppaamasta yli kymmeneen. Puuron vaikutus oli siis käytännössä ihan sama kuin suklaankin.

Miksi siis näistä "verensokeripahiksista" on niin järjettömän vaikea päästä eroon? Niin, ehkä Cousense kuvasi vastauksen haastattelussaan. Ruoalla täytämme jotakin henkistä tyhjyyttä, jonka ruoka hetkellisesti täyttää. Mutta tosiaan vain hetkellisesti, kohta on saatava lisää... Rehellisyyden nimissä on sanottava, että myös omassa elämässä ruoka kuuluu tärkeisiin nautintoihin. Ruoka on myös muuta kuin ravinnon tankkausta. Siitä haetaan iloa ja mielihyvää. Omassa tilanteessani tämä kuitenkin on kompleksista! Juuri ne verensokereiden kannalta pahimmat, eli makeat kun tarjoavat eniten nautintoa.

Tilanne pakottaa pohtimaan omaa elämäniloa ja sen lähteitä. Olenko valmis luopumaan makeasta saadakseni tilalle terveyttä?!? Jos kyllä, niin mitä tilalle? Mistä oma elämäniloni rakentuu nyt tai voisi vaihtoehtoisesti rakentua? Kuinka päästä eroon tästä, ilmeisesti todella voimakkaasta addiktiosta? Entä millaisia luopumisia ja valintoja ruoan suhteen olen ylipäätään valmis tekemään terveyteni eteen?

Ajatelkaa maailmaa, jossa ihmisille annetaan erikoisherkkuna ja palkintona jo lapsesta alkaen huumetta. Aikuisena lapsi huomaa, että huume vaurioittaa pahasti hänen terveyttään ja yrittää päästä huumeesta eroon. Se on kuitenkin vaikeaa, sillä huumetta on tarjolla joka puolella ja ympärillä ihmiset käyttävät huumetta pitäen sitä täysin normaalina ja hyväksyttävänä asiana. Pikemminkin käyttämisestä kieltäytyminen herättää oudoksuntaa. Ihmiset käyttävät huumetta nautinnonlähteenä selvitäkseen stressaavasta ja ankeasta arjesta. "En mä vaan pystyisi tuohon!", kauhisteltaisiin kieltäytyjälle. Minusta sokeri tuntuu olevan tällainen huume.

Hei, olen Katja. Olen sokeriaddikti!

Tästä on hyvä aloittaa niin aamu kuin muutoskin. Mutta entäpä jatko?!?

Elokuvallista: Mammutti & 101 naista

2010-03-15T16:58:00.007+02:00

Elokuviakin on taas tullut katseltua eikä kaikista jaksa kirjoitellakaan. Tässäpä kuitenkin pari viimeisintä katselmusta. Toinen selvästi kiinnostavampi kuin toinen.

Ruotsalaisen ohjaajan Lukas Moodyssonin elokuva "Mammutti" (orig. Mammoth) vuodelta 2009 kertoo koskettavasti perheiden ongelmista, jotka ovat oikeasti laajemmin yhteiskunnallisia ongelmia. Amerikkalaiset uravanhemmat eivät ehdi olla tarpeeksi läsnä lapsensa elämässä, vaan uhraavat kaiken aikansa ja energiansa työelämän pyörteisiin. Mitäpä muuta tästä voisi seurata, kuin romahduksia ja kaaosta. Jenkkiperheen tarinan rinnalla kulkee heidän palkkaamansa filippiiniläisen lastenhoitajan ja hänen filippiineillä isoäidin kanssa asuvien pikkupoikiensa kohtalot. Pojat ikävöivät kaukana töissä olevaa äitiään, eikä tämäkään tarina pääty iloisesti. Lisää twistiä kulttuurienväliseen soppaan tuo New Yorkilaisperheen isän työmatkaseikkailu Thaimaassa... Elokuva on ravisteleva ja surullinen. Ankeaa on se, että New Yorkilaisperhe, jolla sentään ehkä olisi mahdollisuuksia muuttaa elämäänsä jää lopussa melko lailla samaan jamaan. Lupaavaa on isän päätös viettää pari päivää töiden sijasta tyttärensä kanssa. Kirurgina sairaalalla raatava äiti kuitenkin toteaa, että perheen täytyy hankkia uusi lastenhoitaja. Elokuva on erittäin intensiivinen, ja siinä kaoottisia tapahtumia rytmittää vaikuttavasti Ladytronin musiikki; mm. Destrtoy everything you touch / International dateline ja Versus. Musiikkia kuuntelemalla saa hyvin kiinni elokuvan tunnelman. Äärimmäisen karua, mutta toisaalta elokuvallisesti hienoa virtaa. Minä en voi haukkua tätä elokuvaa millään tavalla huonoksi, vaikka aihe ei ehkä enää ihan omaperäinen olekaan. Tarinaa vain kertakaikkiaan liimautuu seuraamaan kauhun sekaisin tuntein.

Toinen viime päivinä tsekattu komedia 101 naista (orig. Sex and Death 101) sen sijaan kuulosti juonikuvauksena paljon kiinnostavammalta kuin elokuva loppujen lopuksi oli. Takakannen juonikuvaus kuuluu näin: "Roderick Balnkin sähköpostiin ilmestyy juuri ennen hänen hääpäiväänsä viesti, joka sisältää 101 nimen luettelon. Hänen kihlattunsa, Fiona, löytyy sijalta 29. Fionaa edeltävät 28 nimeä ovat kaikki hänen aikaisemmat petikumppaninsa. KUn Roderick ymmärtää kaataneensa 30. naisensa polttareissaan, ja tämän nimen löytyvän oikealla numerollaan listalta, alkaa iskeä paniikki. Ja kuka onkaan listan viimeinen henkilö, Death Nell?" Pääosia näyttelevät Winona Ryder ja vähän aikaa sitten Mentalist-sarjassa tutuksi tullut Simon Baker. Baker paljastuu elokuvassa yhden ilmeen ja yhden persoona näyttelijäksi eikä Winonakaan erityisesti loista roolissaan. Jälleen yksi tyhjänpäiväinen komedia, joka ei erityisemmin loppujen lopuksi nauratakaan. Omaperäisestä ideastaan huolimatta kenties vain sumuisen krapulapäivän viihdettä? Vaikea sanoa, kun ei itse ole juuri krapulassa tullut oltua... Blaah!

Bubble bathing

2010-03-15T10:21:00.013+02:00

Uusi päivä, uusi viikko ja aivan ihana auringonpaiste! Tosiaan, uusi maanantai myös. Minne hävisikään se maanantaiahdistus??? :D Joogattu on ja keskitytty kuuntelemaan hengitystä hetki...

Eräs kokeiltu ja hyväksi todettu maanantaitoiminto (tai minkä tahansa stressaavan päivän) on kylpeminen. Kylpyamme taitaa nykyään olla jo jonkin verran harvinainen ylellisyys, mutta jos sellainen omassa asunnossa sattuu olemaan niin aivan verraton rentoutumiskeino! Jostain syystä minulle on kerääntynyt useita kylpyaineita, joista haluan kertoa tässä postauksessa.

Ihan ensimmäisenä tilasin ihan huvin ja kokeilun vuoksi iHerbistä vahingossa silmiini osuneen EO Time Out Bubble Bath vaniljan, kookoksen ja mandariinin tuoksuisen kylpyvaahdon muun tilaukseni sivussa. Tuoteselosteen perusteella ilmeisesti kaikki ainesosat eivät ole luomua, mutta sisältää silti paljon keinotekoisten sijaan luonnollisia ainesosia, kuten öljyjä ja uutteita. Olen käyttänyt Rita Stiensin kirjaa "Totuus kosmetiikasta" suuntaviivana tuoteselosteiden tutkimisessa, enkä tästä tuotteesta löytänyt mitään kirjassa huonoiksi luokiteltuja ainesosia. Vai mitä olette mieltä? Jos joku löytää tästä jotain arveluttavaa niin valaiskaa minuakin:

Purified Water
Sodium Coco-Sulfate
Cocamidopropyl Hydroxysultaine
Vegetable Glycerin
Sodium Methyl Cocoyl Taurate
Caprylyl/Capryl Glucoside
Replenishing Complex [Papaya (Carica papaya) Extract
Jojoba (Simmondsia Chinensis) Extract
Mango (Mangifera indica) Extract]
EO Essential Oil Blend [Organic Tangerine (Citrus Tangerine) Essential Oil, Tangerine (Citrus Tangerine) Essential Oil, Grapefruit (Citrus Grandis) Essential Oil, Lime (Citrus Aurantifolia) Essential Oil]
Panthenol
Allantoin
Hydrolyzed Rice Protein
Organic Herb Blend [Organic Chamomile (Anthemis Nobilis) Extract, Organic Aloe Vera (Aloe Barbadensis) Extract, Organic White Tea (Camellia Sinensis) Extract, Organic Calendula (Calendula Officinalis) Extract]
Vanilla (Vanilla Planifolia) Powder
Coconut (Cocos Nucifera) Powder
Retinyl Palmitate (Vitamin A)
Citric Acid
Sodium Phytate
Phenoxyethanol
Benzyl Alcohol
Potassium Sorbate

Minä ihastuin tässä tuotteessa aivan mahtavan ihanaan vanilja-kookos-mandariinituoksuun ja ylelliseen vaahtoon. Kaikki kylpyvaahdot eivät nykyään nimittäin tunnu vaahtoavan kummoisesti. Toisaalta normaaleihin vaahtoihin en enää nykyään taitaisi koskeakaan. Tämän vaahtokylvyn jälkeen iho tosiaan jäi kosteutetumman ja pehmeän oloiseksi, normaali kuivunut ja kiristävä fiilis oli poissa. Lisäksi ilahdutti toki tuotteen kohtuullinen hinta. Tämä kylpyvaahto on jopa HALPA verrattuna Ruohonjuuren alennuksesta 5 eurolla ostamaani Logonan Mediterran -kylpyvaahtoon, jonka normaalihinta taisi Ruohonjuuressa olla 18 euron paikkeilla!

Tietysti Logona lienee myös laadukkaampi, sillä se on BDIH -luomusertifioitu. Silti hintansa vuoksi saattaisi jäädä minulta normaalisti ostamatta. 5 euron tarjouksesta en kuitenkaan malttanut millään kävellä ohi! Logonan INCI-lista vaikuttaa kirjan perusteella kerrassaan moitteettomalta ja näyttää tältä:

Aqua (Water)
Sodium Coco Sulfate
Coco Glucoside
Parfum (Essential oils)
Sodium Lauryl Sulfoacetate
Alcohol denat. (organic)
Glyceryl Oleate
Glycerin
Betaine
Sodium PCA
Olea Europaea (olive) Fruit Oil
Prunus Armeniaca (apricot) Kernel Oil
Rosmarinus Officinalis Leaf Extract
Vitis Vinifera (grape) Fruit Extract
Salvia Officinalis (sage) Leaf Extract
Phytic Acid
Citric Acid
Benzyl Salicylate
Linalool
Limonene

Myös Logona vaahtosi mukavasti ja salvia-verigreippi tuoksu on hyvä, ei kuitenkaan yhtä voimakas kuin EO-vaahdossa. Minusta tämäkin tuoksuu hivenen vaniljaiselta, täyteläinen ja makea tuoksu. Pakattu laadukkaasti lasipulloon (EO muovipullossa), joten pulloa ei uskalla jättää ammeen reunalle keikkumaan. :)

Kolmantena kokeilin vielä Heidiltä ostamaani Frantsilan rentouttavaa yrttikylpysuolaa, jota suositellaan erityisesti pitta-kehotyypille. Tämä ei tietenkään vaahtoa, mutta tuo mukavaa yrttituoksua kylpyyn. Tuoksua olen nuuskinut purkista joskus kylppärisä käydessäni vaikken kylpyyn olisikaan menossa. Tykkään siis! :D Suolan sisällysluettelo on tällainen:

Magnesium sulfate
Herbal extracts: Calluna vulgaris (heather), Matricaria recutita (chamomille), Melissa officinalis (lemon balm)
Essential oils: Lavandula angustifolia (lavendel), Cympopogon martini (palmarosa), Andropogon muricatus (vetiver), Cananga odorata (ylang ylang), Salvia sclarea (clary sage)

Kaikkien yrttiuutteiden luvataan olevan luomua. Lämmin kylpyhän on jo itsessään rentouttava, joten on vaikea sanoa suolan vaikutuksista. Tämä kylpy oli kyllä todella rentouttava, ehkä jopaa liiankin, kun kokeilin sitä eräänä maanantaina aamupäivällä. Joka tapauksessa mielestäni miellyttävä tuote, voin suositella kaikille stressaajille! :)